1. T&Y-lehti
2. Koulusta tarvitaan enemmän ja parempaa tietoa, jotta sen ongelmiin voitaisiin puuttua

Koulusta tarvitaan enemmän ja parempaa tietoa, jotta sen ongelmiin voitaisiin puuttua

Politiikkapäätöksiä varten tarvitaan kaikilla hallinnon tasoilla tietoa siitä, miten asiat ovat ja millaisia vaikutuksia erilaisilla toimenpiteillä on. Näiden välimaastoon asettuvat tietotarpeet siitä, miten asiat ovat muuttumassa ja millaiset syyt aiheuttavat nykytilan tai sen muutoksen. Vapaassa ja demokraattisessa yhteiskunnassa tieto ei ole välttämätöntä vain hallinnolle tai poliittiselle päättäjälle, vaan kansalaisille yhtäältä demokraattisina päätöksentekijöinä, toisaalta omia valintojaan tekevinä yksilöinä. Siksi hallinnon tarpeita palveleva tiedonkeruu on demokraattisissa maissa osa avoimen yhteiskunnan keskeistä perustaa.

Tarvitun tiedon erottelukyky riippuu esitetyistä kysymyksistä. Pienellä otoksella ja harvalla mittausvälillä voidaan saada luotettavaa tietoa laajan kokonaisuuden kehityksen yleisestä suunnasta, mutta mitä lähemmäs eri tekijöiden vaikutuksen arviointia kysymykset siirtyvät, sitä tarkempaa aineistoa tarvitaan. Aineistojen keruu onkin laajentunut uusien politiikkarelevanttien kysymysten herätessä. Esimerkiksi OECD on edennyt koulutustilastoinnista osaamistutkimuksiin ja on laajenemassa edelleen alueelliselle ja oppilaitostasolle vastatakseen aiemman tietopohjan avoimiksi jättämiin kysymyksiin.

Oppimistulosten kehityksen syiden erittelyä rajoittavat tietopuutteet sekä koulutuksen käytännöistä että lopputuloksista. Aineistopuutteet rajaavat tilannekuvan tarkkuutta, mutta erityisesti ne vaikeuttavat tehokkaiden politiikkatoimien valinnan kannalta keskeisiin syy-seuraussuhteita koskeviin kysymyksiin vastaamista.

TIEDOT SIITÄ, mitä koulutuksessa tapahtuu ja miten koulunpito on järjestetty, ovat monilta osin puutteellisia. Tiedämme, että opetusta ei järjestetä enää niin, että yksi opettaja opettaa yhtä hallinnollista luokkaa yhdessä luokkatilassa. Mutta sitä, miten oppilaat ja opettajat jakautuvat opetusryhmiin ja miten opetus on järjestetty, emme tiedä. Tällöin kysymykset eri toimintatapojen yhteydestä eri tulemiin ovat vaikeasti vastattavissa – toimintatapojen vaikuttavuutta koskevista kysymyksistä puhumattakaan.

Toisaalta analyysejä rajoittavat aineistopuutteet. Emme esimerkiksi tiedä, miten koulutuksen keskeiset tavoitteet, kuten osaaminen, toteutuvat. Opettajien antamien arvosanojen yhteismitallisuuteen liittyy ongelmia, ja vertailukelpoiset oppimistulosten arvioinnit taas toteutuvat otospohjaisesti ja suhteellisen harvoin. Oppimistulosten arviointi muutaman vuoden välein pienehköllä otoksella vaikeuttaa sen arviointia, mistä ajassa tapahtunut muutos johtuu.

Pisa 2022 -osallistujat olivat ensimmäisiä Pisaan osallistuneita, jotka olivat käyneet peruskoulunsa vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että vuosien 2018 ja 2022 välinen oppimistulosten lasku olisi johtunut uudesta opetussuunnitelmasta, koska vuosien 2018 ja 2022 Pisa-osallistujia erottavat monet muutkin seikat kuin opetussuunnitelman perusteet.

Tarvittaisiin tietoa vaikuttavista toimenpiteistä, jotta tilannetta voitaisiin parantaa, vaikkei heikon kehityksen syitä täysin ymmärrettäisikään.

Suomessa keskustelua politiikkapäätösten pohjaksi tarvitun näytön keräämisestä kehysti pitkään menestyksemme Pisa-tutkimuksessa. Menestys kertoi tehdyn politiikan ja koulujen käytännön onnistumisista. Hyvin monia suomalaisen koulun erityispiirteitä on eri vaiheissa epäilty onnistumisen syiksi. Tulosten heikennyttyä tarkempi ymmärrys siitä, mitkä koulutusjärjestelmän nykyiset toimintatavat ovat vahvuuksia, mitkä mahdollisesti heikkouksia, olisi hyvin tarpeellista. Tarvittaisiin tietoa vaikuttavista toimenpiteistä, jotta tilannetta voitaisiin parantaa, vaikkei heikon kehityksen syitä täysin ymmärrettäisikään.

Päätöksenteko kaikilla tasoilla tarvitsee alan tutkijoilta tietoa käytettävissä olevan tiedon rajoista ja siitä, miten päätöksenteon tietopohjaa voidaan vahvistaa. Tilannekuvan ja vaikutuksia koskevan tiedon puutteet tulevat usein esiin tilastotarkasteluissa tai keskustelussa tutkimustiedon rajoista. Kyseessä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti tilastojen tai tutkimuksen ongelma. Tilannekuvaa ja eri toimien vaikuttavuutta koskevan tiedon puutteet vaikeuttavat ensisijaisesti palveluiden tehokasta järjestämistä ja siten palveluiden käyttäjien pääsyä omia tarpeitaan tehokkaasti vastaaviin palveluihin.

Päätöksentekijät ja muut toimijat koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla tarvitsisivat nykyistä kattavampaa tietoa sekä vallitsevasta tilanteesta että eri toimintatapojen tutkimusperusteisesti arvioidusta vaikuttavuudesta. Monista kiusaamisen vastaisista ohjelmista meillä on lähinnä kuvailevaa tietoa, ei vaikuttavuustietoa. Sama pätee laajasti moniin toimintatapoihin, materiaaleihin ja välineisiin sekä niiden käyttötapoihin kouluissa.

SUOMALAINEN koulutusjärjestelmä on hajautettu, eli koulutuksen järjestämisvastuu on kunnilla. Järjestelmämme etu voisi olla se, että eri paikoissa voidaan kokeilla erilaisia toimintatapoja ja onnistumisiin johtavia hyviä käytäntöjä levitetään koulujen ja kuntien välillä. Käytettävissä olevien aineistojen erottelukyky ei kuitenkaan useinkaan riitä jälkikäteen arvioimaan, miten muutos opetussuunnitelmassa on vaikuttanut osaamiseen, puhumattakaan siitä, ovatko jonkin paikallisen intervention tai toimintatavan piirissä olleet oppilaat hyötyneet siitä.

Kaikkialla maailmassa koulu kamppailee sen kanssa, että laajempi yhteiskuntakehitys heijastuu myös kouluun, eikä koulu voi olla yksin vastuussa kaikesta. Toisaalta koulu ei ole vain ajopuu maailman virrassa, vaan vähintään koskivene. Tähän viittaa sekin, että oppimistulokset ovat heikenneet Suomessa poikkeuksellisen vahvasti, vaikka monet mahdollisesti oppimistulosten kehitykseen vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset koskevat laajasti kehittyneitä maita.

Selvästi Suomea parempaa kehitystä on nähty joissain suhteissa yhteiskunnallisessa kehityksessä Suomea seuranneen Viron lisäksi sekä yhteiskunnallisesti varhain kehittyneissä maissa (Iso-Britannia, Hollanti), seuraavassa vaiheessa nousseissa talouksissa (Saksa, Yhdysvallat), Suomen kanssa rinnan modernisoituneissa maissa (Etelä-Korea, Singapore) sekä pohjoismaisessa verrokkimaassamme Ruotsissa. Esimerkiksi Englanti näyttää onnistuneen kaventamaan taustaan liittyviä oppimistuloseroja, vaikka yleiseen yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen liittyvät haasteet koskevat myös sitä.

Avain moneen vaikuttavuutta koskevaan kysymykseen liittyy kerätyn tiedon tarkkuuteen ja sen yhdistelymahdollisuuksiin. Tietojen yhdistelymahdollisuuksissa on yhä puutteita niin koulun, opetusryhmän kuin yksilöidenkin tasolla. Esimerkiksi koulutason tieto oppilaspohjasta näyttäisi kuitenkin auttavan huomattavasti tarkentamaan koulujen välisten erojen tunnistamista ja resurssien kohdentamista tarpeen mukaan (Izadi ym. 2022).