1. T&Y-lehti
2. Korkeat tulorajat haittaavat maahanmuuttajien perheenyhdistämisiä ja Suomen huoltosuhteen kohentamista

Korkeat tulorajat haittaavat maahanmuuttajien perheenyhdistämisiä ja Suomen huoltosuhteen kohentamista

Päästäkseen Suomeen töihin ja tuodakseen perheensä muualta Suomeen maahanmuuttajan on osoitettava pystyvänsä elättämään itsensä ja perheensä. Hänen on siis täytettävä toimeentuloedellytys. Laki ei kuitenkaan määrittele, miten edellytyksen täyttyminen osoitetaan. Näin ollen arvioimista varten on luotu tulorajoihin perustuva mekanismi. Nykyiset tulorajat ovat niin korkeat, että niiden voidaan katsoa haittaavan paitsi maahanmuuttajien perheenyhdistämisiä myös Suomen huoltosuhteen ja talouden kohentamista.

Työ- ja opiskeluperäisen maahanmuuton lisääminen on tärkeä poliittinen tavoite Suomessa. Hidastuva väestönkasvu, nopeasti ikääntyvä väestörakenne ja työ­ikäisen väestön väheneminen aiheuttavat haasteita huoltosuhteelle, työvoiman saatavuudelle ja kestävyysvajeen taittamiselle.¹ Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku tulee kääntymään laskuun jo alle kymmenessä vuodessa, jos maahanmuutto ei lisäänny nykytasosta.

Tutkimuskirjallisuudesta tiedämme, että maahanmuuttoon ja kohdemaan valintaan vaikuttavat monet eri tekijät. Yksilön muuttopäätöksiin vaikuttavat muutosta saatavat hyödyt verrattuna muuton kustannuksiin. Kustannuksiin ja muuttopäätökseen vaikuttaviin tekijöihin kuuluvat myös maahanmuuton ehdot, kuten ehdot oleskelulupien myöntämiselle. Yksi keskeisimmistä oleskelulupien myöntämisen ehdoista on oleskelulupaan sisältyvä toimeentuloedellytys. Suomessa maahanmuuttopolitiikan eräänä keskeisenä lähtökohtana on se, että maahan oleskeluluvalla saapuvat ulkomaalaiset kykenevät turvaamaan itse oman ja perheensä toimeentulon, eikä heistä näin ollen aiheudu kustannuksia Suomen asumiseen perustuvalle sosiaaliturvajärjestelmälle. Tämän periaatteen toteutuminen varmistetaan ulkomaalaislakiin² sisältyvällä niin kutsutulla toimeentuloedellytyksellä. Sen täyttyminen on yksi edellytys työperäisille, perhesiteen ja opiskelun perusteella myönnettäville oleskeluluville, jotka koskevat niin sanottuja kolmansista maista eli EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevia maahanmuuttajia.

Voimassa oleva ulkomaalaislaki jättää auki tavan, jolla tämän edellytyksen täyttyminen osoitetaan. Käytännössä toimeentuloedellytyksen täyttymisen arvioimista varten on luotu tulorajoihin perustuva mekanismi. Perhesiteen ja opiskelun perusteella myönnettävissä oleskeluluvissa toimeentuloedellytys on erillinen edellytys, eikä se liity maahantulon perusteeseen. Kun taas työperusteisissa luvissa toimeentulo pitää nimenomaan turvata juuri siitä työstä saatavalla palkalla tai tulolla, jota on hakeuduttu Suomeen tekemään.

Arvioinnissa käytettäviä tulorajoja on joissakin aiemmissa arvioissa pidetty korkeina³. Työntekijän haasteena voi olla perheen saaminen Suomeen varsinkin työvoimapulasta kärsivillä ja/tai matalapalkka-aloilla, jos oleskeluluvan myöntämisen edellytykseksi asetetun turvatun toimeentulon tulorajoja ei kyetä täyttämään.

Työ ja perhe ovat yleisimmät oleskelulupien perusteet

Viime vuosina yleisimmät ensimmäisten oleskelulupien perusteet Suomessa ovat olleet työ ja perhe, lukuun ottamatta tilapäisen suojelun perusteella saapuneita, erityisesti Ukrainan sotaa paenneita (ks. kuvio 1). Työn perusteella myönnettiin vuonna 2023 yhteensä 15 081 ensimmäistä oleskelulupaa. Määrä on lähes kolminkertainen verrattuna 2010-luvun puoliväliin.

Kuvio 1. Ensimmäiset oleskeluluvat hakuperusteen mukaan 2013–2023

Ihmisiä saapuu työn lisäksi esimerkiksi perheen ja opiskelujen takia – suomalaiselle yhteiskunnalle he tarkoittavat työvoima- ja osaamisreserviä. Perhesiteiden perusteella myönnettiin vuonna 2023 yhteensä 20 278 ensimmäistä oleskelulupaa, mikä vastasi noin kolmannesta kaikista ilman tilapäistä suojelua myönnetyistä ensimmäisistä oleskeluluvista. Perhesiteiden perusteella tapahtuva muutto on myös kiinteässä yhteydessä työperäiseen maahanmuuttoon. OECD:n⁴ kansainvälisen vertailun mukaan jokaisen työperäisen maahanmuuttajan mukana saapuu keskimäärin yksi henkilö. Näin ollen maahan perhesiteen perusteella muuttavien henkilöiden määrä riippuu suoraan myös työperäisen maahanmuuton virroista ja maahanmuuttopolitiikasta, joka säätelee niin perhesiteeseen perustuvaa kuin myös työperäistä maahanmuuttoa⁵.

Kaikki oleskelulupaa Suomesta anovat eivät suinkaan saa sitä. Siksi on hyvä tarkastella myös tilastotietoja oleskelulupien kielteisistä päätöksistä. Ongelmana on, että tilastoista ei saada kattavasti erikseen tietoa siitä, onko kielteisen päätöksen taustalla juuri toimeentuloedellytyksen täyttämättömyys. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan työperäisiin ensimmäisiin oleskelulupiin liittyvistä oleskelulupahakemuksista noin 17 prosenttia sai kielteisen päätöksen ajanjaksolla 2013–2023. Tuohon lukuun sisältyvät myös ne kielteiset lupapäätökset, joiden perusteena oli täyttämättömät toimeentuloedellytykset.

Perhesiteen perusteella myönnettäviin oleskelulupiin liittyvien kielteisten päätösten osuus lupapäätöksistä oli samalla ajanjaksolla noin 18,4 prosenttia, joskin osuudessa on havaittavissa laskua tarkastelujakson loppupuolella. Kielteisistä päätöksistä noin puolet koskee muiden kuin kansainvälistä suojelua saaneiden ja Suomen kansalaisten perheenjäsenten oleskelulupahakemuksia. Tässä kategoriassa kielteisistä oleskelulupapäätöksistä keskimäärin 28 prosentille (2020–2023) syynä oli se, että toimeentuloedellytys ei täyttynyt.

Kysyntä- ja tarjontalähtöistä maahanmuuttopolitiikkaa

Toimeentuloedellytys, eli vaatimus turvatusta toimeentulosta, sisältyy yleisimmin niin sanottuun kysyntälähtöiseen maahanmuuttopolitiikkaan, jossa työnantajat valikoivat työperäiset maahanmuuttajat päättämällä, kenelle he työtä tarjoavat. Tällaisia malleja on käytössä muun muassa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Saksassa. Palkan on oltava tarjotussa työssä vähintään alan työehtosopimusten tasoinen tai jos työehtosopimusta ei ole, sen täytyy ylittää määritelty tuloraja.

Toimeentuloedellytyksen tarkastaminen tapahtuu siis ennen maahantuloa – ei jälkikäteiskontrollina – ja perustuu tulorajoihin. Tulorajojen osalta toki löytyy eroja siitä, kuinka tiukka vähimmäisvaatimus asetetaan, ja minkälaisia erilaisia työperäisiä oleskelulupia kussakin maassa on käytössä. Esimerkiksi Ruotsissa vähimmäisvaatimus työstä saatavalle palkalle oleskeluluvan ehtona asetettiin vuonna 2023 varsin korkealle, 80 prosenttiin mediaanipalkasta. Suomessa työntekijän oleskeluluvan erilliseksi tulorajaksi säädettiin viime vuonna 1600 euron palkkaraja toimeentuloedellytyksen lisäksi. Tämän palkkarajan suuruus tarkistetaan vuosittain.

Tulorajojen sisällyttämistä kysyntälähtöisiin malleihin on perusteltu sillä, että tällöin työperäisen maahanmuuttajan ei voida olettaa joutuvan turvautumaan toimeentulotukeen tai muuhun toimeentuloa turvaavaan etuuteen. Tämän lisäksi työntekoon perustuvan maahanmuuton on haluttu myös parantavan julkista taloutta. Tulorajojen käyttöä on perusteltu myös sillä, että tulorajat estävät ulkomaalaisten palkkaamisen vain siksi, että he ovat halvempia kuin kotimaiset työntekijät.

Kysyntälähtöisten mallien lisäksi monissa maissa hyödynnetään tarjontalähtöisiä malleja ulkomaisten työperäisten maahanmuuttajien valikoimisessa. Tarjontalähtöisessä politiikassa, jota pisteperusteisilla malleilla toteutetaan, työhön perustuvan oleskeluluvan voi saada ilman työsopimusta tai tulorajojen täyttymistä. Tällöin lupa myönnetään pisteytettyjen ominaisuuksien perusteella, joita ovat muun muassa kielitaito, ikä ja koulutus⁶. Pisteperusteisia malleja on käytetty ennen kaikkea valikoimaan korkeammin koulutettua työvoimaa.

Yleensä näissä malleissa tulorajaedellytysten vaihtoehtoina on ollut sellaisista ominaisuuksista palkitseminen, jotka ennakoivat menestymistä työmarkkinoilla, kuten korkea koulutus työvoimapula-alalla tai poikkeuksellinen lahjakkuus. Pisteperusteisia malleja on ollut pitkään käytössä muun muassa Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Lisäksi enenevässä määrin työperäisten maahanmuuttajien valikoinnissa hyödynnetään hybridimalleja, jotka yhdistelevät piirteitä sekä kysyntä- että tarjontalähtöisistä malleista.

Kysyntälähtöisen mallin sisällä pohdittaessa vaihtoehtoja toimeentulon varmistamiseksi on syytä huomioida, että tulorajoilla on useita tärkeitä funktioita. Ne paitsi turvaavat työntekijän toimeentuloa myös varmistavat työsuhteen ehtojen asianmukaisuuden, ehkäisevät ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttöä ja toimivat keinona erotella eri oleskelulupatyyppejä toisistaan.

Näistä syistä vaikuttaa perustellulta säilyttää tuloraja pääsääntöisenä, ennakollisena kriteerinä työperusteisten oleskelulupien myöntämisessä Suomen kysyntälähtöisessä mallissa. Tuloraja on hallinnollisesti selkeä ja tehokas mekanismi, joka mahdollistaa ennakoitavan päätöksenteon ja keventää jälkikäteisvalvonnan tarvetta. Joustoa voitaisiin kuitenkin harkita tietyissä erityistapauksissa. Erittäin osaavan työvoiman houkuttelemiseksi voitaisiin luoda oma erityiskategoria työperusteisille oleskeluluville. Tällaisessa mallissa työsopimus omalta alalta riittäisi luvan myöntämisen edellytykseksi ilman erillistä minimitulovaatimusta, ja hakijan osaaminen arvioitaisiin ennalta määriteltyjen pisteytyskriteerien avulla. Vastaava järjestelmä on käytössä esimerkiksi Itävallassa. Toimeentulon riittävyys varmistettaisiin tällöin jälkikäteisvalvonnalla.

Osaavasta työvoimasta käydään voimakasta kansainvälistä kilpailua, mikä on näkynyt eri maiden maahanmuuttopolitiikan linjauksissa. Tässä tarkoituksessa joissakin maissa, kuten Saksassa, on esimerkiksi alennettu hiljattain EU:n sinisen kortin palkkavaatimuksen alarajaa ja on luotu uusi lupakategoria (”mahdollisuuskortti”) osaavalle työvoimalle, joka voi tulla etsimään työtä tietyksi määräajaksi. Sinisellä kortilla EU:n ulkopuolelta tulevat korkeasti koulutetut työntekijät voivat asua ja työskennellä EU:ssa.

Perheenyhdistämisessä eniten kehittämistarvetta

Kolmansista maista tulleiden, työn perusteella oleskeluluvan saaneiden henkilöiden perheenjäsenille voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella. Ulkomaalaislain mukaan perheenjäseneksi lukeutuvat avio- tai avopuoliso sekä alaikäiset naimattomat lapset, joiden huoltaja Suomessa asuva henkilö tai tämän puoliso on. Jos Suomessa oleskeleva henkilö on alaikäinen lapsi, hänen huoltajansa katsotaan hänen perheenjäsenekseen.

Perheenyhdistämisen osalta on käytössä kansainvälisesti jonkin verran toisistaan eroavia malleja. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa kolmansien maiden työperäisten maahanmuuttajien ja opiskelijoiden perheenyhdistämiseen sovelletaan toimeentuloedellytykseen perustuvaa mallia, jossa perheenkokoajan tuloilla on keskeinen merkitys.

Suomessa toimeentulon on oltava turvattu esimerkiksi Suomessa asuvan perheenjäsenen palkkatuloilla tai yritystoiminnasta saatavilla tuloilla, mutta perheenyhdistämisessä otetaan huomioon myös muita tuloeriä, kuten tietyt sosiaali­etuudet, toisin kuin työperäisessä maahanmuutossa. Perheenyhdistämisessä toimeentulo lasketaan nettotuloista, eli tuloista, jotka jäävät käyttöön tulonsiirtojen jälkeen. Edellytettyjen tulojen määrä riippuu myös mukana muuttavan perheen koosta. Toimeentuloedellytyksen täyttyminen arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Arvioinnissa käytetään apuna suuntaa antavia euromääriä, jotka perustuvat maahanmuuttoviraston ohjeeseen.

Tulokynnykset ja dokumentointivaatimukset vaihtelevat maittain. Suomessa toimeentuloedellytyksen painotukset vaikuttaisivat nojaavan jossain määrin yhteisasumisesta aiheutuviin mittakaavaetuihin. Tarvittava lisätulon määrä laskee jokaisen samaan talouteen muuttavan perheenjäsenen myötä aina kolmanteen lapseen asti. Toimeentulorajat vaihtelevat myös asuinpaikan mukaan.

Suurin muutospotentiaali ja kehittämistarve perhesiteen perusteella myönnettävän oleskeluluvan toimeentuloedellytyksissä on arviomme perusteella perheenyhdistämisen tulorajamekanismiin liittyvissä vaihtoehdoissa. Perheenyhdistämisen osalta on selvää, että marraskuussa voimaan tulleet toimeentuloedellytykset ovat kansainvälisesti katsottuna korkeita, varsinkin jos tarkastellaan puolison kanssa yhdessä muuttavia lapsia koskevia toimeentuloedellytyksen tulorajoja. Puolison ja kahden lapsen tuomiseen on marraskuusta 2024 lähtien edellytetty tulotasoa, joka ylittää suomalaisen palkansaajan mediaanitulotason, joka tammikuussa 2025 oli laskennallisesti 3322 euroa brutto.⁷ Puolison ja kahden lapsen tuomiseen edellytetään bruttona noin 3611 euron kuukausitulot.⁸ Perheenyhdistämisessä edellytetty taso on siis lähes 300 euroa enemmän kuin mitä mediaanipalkansaaja tienaa Suomessa kuukausittain.

Perheiden maahanmuuttopolitiikalla on useita päällekkäisiä ja osin ristiriitaisia tavoitteita: samalla kun pyritään varmistamaan toimeentuloedellytysten täyttyminen, tulisi kunnioittaa myös oikeutta perhe-elämään. Suomessa työtä tekevä henkilö on suomalaisen yhteiskunnan jäsen, jolloin hänellä tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus elää perheensä kanssa Suomessa tasa-arvoisesti muihin normaalisti ansaitseviin suomalaisiin nähden. Huomion­arvoista on, että perheensä Suomeen saanut maahanmuuttaja jää hyödyttämään suomalaista yhteiskuntaa todennäköisemmin, jos hänellä on perhettä Suomessa.

Keskimääräinen maahanmuuttaja integroituu yhteiskuntaan ja hänen perheenjäsenensä kouluttautuvat ja löytävät töitä verrattain nopeasti.

Tutkimus osoittaa myös, että keskimääräinen maahanmuuttaja integroituu yhteiskuntaan ja hänen perheenjäsenensä kouluttautuvat ja löytävät töitä verrattain nopeasti. Nykyisin perheenkokoajalta vaaditaan niin korkeaa tulotasoa, että hänen on usein vaikea saada lapsiaan luokseen. Jos maahanmuuttajien oletetaan integroituvan, tällaisiin edellytyksiin ei löydy perusteita.

Perhesiteen perusteella myönnettävien oleskelulupien toimeentulo­edellytyksen tulorajoja voitaisiin muuttaa monin eri tavoin. Yksi mahdollinen tapa olisi muuttaa edellytystä vastaamaan paremmin ikätasoisesti pienten lasten tarpeita tai huomioimaan entistä paremmin yhteisen kotitalou­den suomia mittakaavaetuja. Vaihtoehtoisesti voisi olla perusteltua luopua kokonaan lapsia koskevista erillisistä tulorajoista, kuten on esimerkiksi Norjassa.

Tulorajat vaikuttavat tulijoiden määrään ja profiiliin

Maahanmuuton rajoitukset ja ehdot, kuten toimeentuloedellytys, vaikuttavat osaltaan maahanmuutosta aiheutuviin kustannuksiin, joita yksilö ja hänen perheensä kohtaa. Ehtojen tiukennus nostaa maahanmuuton kustannuksia ja lieventäminen puolestaan alentaa näitä kustannuksia. Maahanmuuton rajoitukset ja ehdot vaikuttavat paitsi maahanmuuttajien määrään myös siihen, ketkä valikoituvat kohdemaan maahanmuuttajiksi⁹. Aiemmissa harvalukuisissa tutkimuksissa maahanmuuton rajoitusten ja ehtojen muutosten vaikutuksista¹⁰ on havaittu, että rajoitusten ja ehtojen tiukentamisella on tilastollisesti merkitseviä maahanmuuttovirtoja pienentäviä vaikutuksia.

Vaikka tuloraja säilyisi toimeentuloedellytyksen täyttymisen arviointitapana, merkitystä on sillä, mille tasolle tulorajat asetetaan. Taaksepäin katsovalla analyysilla arvioimme, minkälaisia vaikutuksia erisuuruisilla tulorajoilla olisi työperäisten maahanmuuttajien määrään ja koostumukseen Suomessa. Menetelmän etuna on, että sen avulla voidaan vertailla jo toteutunutta kehitystä (baseline) vaihtoehtoisten tulorajojen myötä tapahtuvaan kehitykseen.

Jotta pystyisimme tarkastelemaan tulorajojen muutosten vaikutuksia muun muassa maahanmuuttajien määrään ja profiiliin, tarvitsemme ryhmän, jonka maahanmuuton tulorajavaatimuksia muutetaan. Ryhmä, jolle tällainen tarkastelu voidaan toteuttaa, ovat vapaan työperäisen maahanmuuton piirissä olevat, EU- tai ETA-maista Suomeen tulevat henkilöt. Heille ei ole tulorajavaatimuksia.

Taaksepäin katsovalla analyysilla voidaan tunnistaa ne työperäiset maahanmuuttajat, jotka ovat tulleet nykyisen maahanmuuttopolitiikan puitteissa Suomeen, mutta jotka eivät olisi tulleet Suomeen, jos politiikka (eli tässä tapauksessa tulorajavaatimukset) olisi ollut erilaista. Tarkastelimme, miten tämän ryhmän koko ja rakenne olisivat muuttuneet, jos ryhmälle olisi asetettu samat tulorajavaatimukset kuin kolmansista maista muuttaville työperäisille maahanmuuttajille tai sitä lievempi 1000 euron tulovaatimus. Tällaisella analyysilla saatoimme vertailla lievempien sääntöjen vaikutuksia tiukempien vaatimusten vaikutuksiin. Tarkastelu rajattiin 18–64-vuotiaisiin EU- tai ETA-maista Suomeen tulleisiin, palkansaajina Suomessa työskenteleviin maahanmuuttajiin. Aineistona hyödynnettiin Tilastokeskuksen yksilötason rekisteripohjaista pitkittäisaineistoa.

Tulorajoilla on vaikutusta myös maahanmuuttajien profiiliin: lievempi tuloraja lisää erityisesti naisten, nuorten ja pienipalkkaisiin palvelu- tai myyntitehtäviin tulevien määrää.

Tulosten mukaan EU- ja ETA-maista tulleita työperäisiä maahanmuuttajia olisi ollut 13,8 prosenttia vähemmän, jos heiltä olisi vaadittu sama tuloraja kuin kolmansista maista tulevilta. Tulorajoilla on vaikutusta myös maahanmuuttajien profiiliin: lievempi tuloraja lisää erityisesti naisten, nuorten ja pienipalkkaisiin palvelu- tai myyntitehtäviin tulevien määrää. Samoin kasvaa esimerkiksi kaupan ja ravintola-alan työtekijöiden osuus. Tiukemmilla tulorajoilla näistä työntekijäryhmistä jopa lähes kolmannes olisi jättänyt muuttamatta Suomeen, kun toimeentuloedellytys ei olisi täyttynyt.

On kuitenkin hyvä huomioida, että analyysi perustuu EU- ja ETA-maiden kansalaisiin, ja tulokset voivat erota kolmansien maiden muuttajien kohdalla, koska maahanmuuttoon vaikuttavat myös maantieteellinen, kulttuurinen ja kielellinen etäisyys¹¹, maahanmuuttajien verkostot kohdemaassa sekä heitä osin koskeva saatavuusharkinta.

Perhesiteen perusteella myönnettävän oleskeluluvan toimeentuloedellytyksen täyttämisessä perheenkokoajan palkkatuloilla on merkitystä. EU- tai ETA-maista tulevia koskevan tilastollisen regressioanalyysin tulosten perusteella perheenkokoajana toimivien naisten ja nuorempien ikäryhmien on vaikeampi täyttää kolmansien maiden muuttajia koskeva perheenyhdistämisen toimeentuloedellytys kuin miesten ja vanhempien ikäryhmien. Tämä asettaa keskimääräistä pienempiä palkkoja ansaitsevat maahanmuuttajanaiset eriarvoiseen asemaan miesten kanssa sekä nuoremmat maahanmuuttajat eriarvoiseen asemaan vanhempien ikäryhmien kanssa sen osalta, kuinka hyvät mahdollisuudet heillä on tuoda perheensä mukanaan Suomeen. Lisäksi erillisen tilastomallin tulosten perusteella perheen kanssa muuttaminen vaikuttaisi olevan yhteydessä pidempään asumiseen Suomessa – tulos koski erityisesti EU- ja ETA-maista tulleita.

Maahanmuutolla voi olla laajat vaikutukset yhteiskuntaan

Suomessa väestö ikääntyy ja työikäisen väestön määrän kasvu on jo pitkään ollut positiivisen nettomaahanmuuton varassa. Siksi koulutus- ja työperäisen maahanmuuton lisääminen on tärkeä tavoite. Suomen kysyntälähtöisessä mallissa työperäisen oleskeluluvan edellytyksenä on työnantajalta saatu työtarjous, mutta valtiovalta voi asettamillaan lisäedellytyksillä, kuten toimeentuloedellytyksen tulorajoilla, vaikuttaa maahanmuuttajien määrään ja profiiliin.

Arviomme mukaan työnantajavetoisissa malleissa on rajallisesti suositeltavia vaihtoehtoja toimeentuloedellytyksen täyttymisen arviointitavoiksi, kun puhutaan työhön perustuvasta oleskeluluvasta. Tulorajoilla on kuitenkin myös muita tehtäviä, kuten varmistaa riittävät ehdot työsuhteelle, estää ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttöä ja erotella eri lupatyyppejä keskenään. Sen takia kysyntälähtöisessä mallissa vaikuttaa perustellulta säilyttää tuloraja etukäteen kontrolloituna kriteerinä, jolla varmistetaan turvattu toimeentulo työperusteisissa oleskeluluvissa. Osaavan työvoiman osalta mallia voisi tosin joustavoittaa.

Tämän hankkeen perusteella voidaan todeta, että oleskelulupien toimeentuloedellytyksissä suurin muutospotentiaali ja kehittämistarve liittyy perheenyhdistämiseen. Suomen nykyiset toimeentuloedellytykset perheenyhdistämiselle ovat sekä kansainvälisesti vertaillen että suhteessa kotimaiseen palkkatasoon varsin korkeita – erityisesti tilanteissa, joissa perheeseen kuuluu puoliso ja useampi lapsi. Näin tiukat tulorajat voivat muodostaa merkittävän esteen perhe-elämän toteutumiselle.

Tutkimuskirjallisuuden¹² perusteella tiedetään, että lievemmät tulorajat voivat lisätä maahanmuuttajien määrää, millä voi olla laaja-alaisia vaikutuksia yhteiskuntaan – taloudesta työmarkkinoihin, tuotantorakenteesta teknologiseen kehitykseen sekä sosiaaliseen ja kulttuuriseen integraatioon. Työperäiset maahanmuuttajat ovat keskimäärin selvästi nuorempia kuin muu väestö, ja siksi heidän määränsä lisääntyminen voi ikääntyvässä Suomessa tukea väestörakenteen tasapainottamista ja parantaa sekä väestöllistä että taloudellista huoltosuhdetta. Nuoremmalla ikärakenteella voi olla myös myönteisiä vaikutuksia syntyvyyteen.

Vaikutukset riippuvat kuitenkin paitsi maahanmuuttajien määrästä myös heidän osaamistasostaan ja työmarkkinoiden imusta. Pitkällä aikavälillä keskeistä on se, kuinka hyvin maahanmuuttajien osaaminen ja koulutus saadaan hyödynnettyä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä korostuu myös integraatiota tukevien politiikkatoimien merkitys¹³.