1. T&Y-lehti
2. Korkeakoulujen opiskelijavalinnan ollaan jälleen uudistamassa – luonnontieteet uhkaavat jäädä monen nuoren yleissivistyksessä paitsioon

Korkeakoulujen opiskelijavalinnan ollaan jälleen uudistamassa – luonnontieteet uhkaavat jäädä monen nuoren yleissivistyksessä paitsioon

Korkeakoulujen vuoden 2020 opiskelijavalintauudistus herätti jo tuoreeltaan paljon vastustusta. Erityisesti pelättiin matematiikan roolin ylikorostumista ja reaaliaineiden suosion hiipumista. Tuore tutkimus kertoo, että ainakaan kaikki huolet eivät toteutuneet. Nyt korkeakoulujen opiskelijavalinnassa käytettävää pisteytysmallia ollaan jälleen uudistamassa, ja esiin nousee uusia huolia.

Keväällä 2020 voimaan tulleen korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksen toivottiin nopeuttavan lukiolaisten siirtymistä jatko-opintoihin, vahvistavan ylioppilastutkinnon asemaa ja vievän pohjaa tasa-arvoa rapauttavalta kaupalliselta valmennustoiminnalta. Uudistusta pohjusti kaksi raporttia. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) raportti Parempi tapa valita korkeakouluopiskelijat¹ osoitti aiemman, oppialakohtaisiin pääsykokeisiin perustuvan opiskelijavalinnan ongelmat. Opetus- ja kulttuuriministeriön raportti Valmiina valintoihin² nosti heti perään todistusvalinnan virallisesti opiskelijavalinnan keskiöön.

Uudistus herätti julkistamisestaan lähtien vahvaa kritiikkiä. Todistusvalinnan nähtiin uhkaavan lukion yleissivistävää tehtävää ja kaventavan lukio-opinnot pelkäksi valmentautumiseksi korkeakouluun. Kritiikin erityisenä kohteena oli pitkän matematiikan korostuminen oppiaineiden kurssimääriin perustuvassa todistusvalinnan pisteytyksessä.

Ennen uudistusta kaikki hakijat osallistuivat koulutusalakohtaiseen pääsykokeeseen. Noin puolet opiskelijoista valittiin pelkän pääsykokeen ja noin puolet sen ja ylioppilastodistuksesta saatavien lisäpisteiden perusteella. Uudistuksen jälkeen vähintään puolet on hyväksytty pelkän ylioppilastodistuksen ja loput pääsykokeen tai avoimen yliopiston tarjoaman väylän kautta. Uudistus koski yhtä lailla ammattikorkeakouluja kuin yliopistoja, mutta sitä koskeva keskustelu on painottunut yliopistoon.

Uudistuksen korkeakouluvaikutuksiin kohdistunut tutkimus osoitti sille asetettujen tavoitteiden tulleen pääosin saavutetuksi³. Vuonna 2022 käynnistyi tämän artikkelin pohjana oleva uudistuksen lukiovaikutuksiin kohdistuva tutkimushanke⁴. Sen tulosten julkaisemisen edelle ehti kuitenkin todistusvalinnassa käytettävän ylioppilastutkinnon eri kokeiden arvosanojen pisteytyksen uudistus⁵. Keväällä 2026 käyttöön otettava uusi pisteytys pyrkii korjaamaan aiemman uudistuksen eniten kritiikkiä herättäneet piirteet, eli pitkän ja lyhyen matematiikan kokeiden sekä eri reaaliaineiden arvosanojen ongelmallisiksi koetut piste-erot. Lisäksi uudistus pyrkii vahvistamaan vieraiden kielten asemaa pisteytyksessä. Uusikaan pisteytys ei kuitenkaan ole oman tutkimuksemme tulosten valossa ongelmaton.

Ylioppilastutkinto päättökokeena

Useimmissa maissa käytössä oleva toisen asteen päättötutkinto (A-levels, Abitur, Baccalauréat) kertoo toisen asteen opintojen hyväksytystä suorittamisesta ja kelpoisuudesta astua seuraavalle tasolle⁶. Päättökokeen merkitys on erityisen suuri Suomen kaltaisissa maissa, joissa lukiossa opiskelee vuosittain selvästi suurempi osuus ikäluokasta kuin korkea-aste on valmis ottamaan vastaan.

Toiseen maailmansotaan asti ylioppilastutkinnon suorittaminen takasi oikeuden yliopisto-opintoihin. Ylioppilaiden määrän lähes eksponentiaalisen kasvun¹¹ seurauksena ylioppilastutkinnosta tuli kuitenkin pian vain osoitus jatko-opintokelpoisuudesta. Varsinainen opiskelijavalinta siirrettiin tehtäväksi erillisten opintoalakohtaisten pääsykokeiden tai niiden ja ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella.

Ylioppilastutkinnon historia on ollut myös tasa-arvon historiaa. Naisten koulutustaso nousi Suomessa miehiä korkeammaksi vuoden 1949 jälkeisissä oppikoulun käyneissä ikäluokissa, ja ero lähti kiihtyvään kasvuun peruskouluun siirtymisen jälkeen¹². Nuoremmissa ikäluokissa ilmiö näkyy tyttöjen määrällisenä yliedustuksena lukiossa (58 % vs. 42 %). Tämä perusopetuksen päättöarvosanoihin pohjaavan toisen asteen valinnan synnyttämä ero¹³ leimaa myös korkea-asteen koulutusta. Tasa-arvovaikutukseen sekoittuu kuitenkin tyttöjen ja poikien lukioaikana eriytyvien oppiainevalintojen¹⁴ vaikutus heidän myöhempiin koulutusala- ja uravalintoihinsa, jotka johtavat jatkossa Suomen selkeän sukupuolittuneeseen työelämään¹⁵.

Opiskelijavalintauudistuksen näkökulmasta merkittävimmät ylioppilastutkinnon sodanjälkeiset uudistukset ovat:

1. Psykologian professori Arvo Lehtovaaran 1960-luvulla tutkintoon tuoma eri kokeiden ja tutkintovuosien arvosanojen vertailun mahdollistava kaksivaiheinen arviointi (kriteeripohjainen tehtäväarviointi ja normaalijakaumaan eli Gaussin käyrään perustuva arvosana)
2. Kurssimuotoiseen lukioon siirtymistä vuonna 1996 seurannut mahdollisuus hajauttaa tutkinto kahteen ja myöhemmin kolmeen osaan
3. Keväällä 2005 voimaan tullut rakenneuudistus, eli muutos siinä, mitkä kokeet opiskelijan tuli sisällyttää neljän (vuodesta 2022 viiden) pakollisen kokeen joukkoon
4. Aiemman yhden reaalikokeen jakaminen vuonna 2006 kymmeneen erilliseen reaaliaineen kokeeseen, joihin lisättiin seuraavana vuonna vielä terveystiedon koe¹⁶.

Nuoret nopeasti korkeakouluihin

Vuoden 2020 opiskelijavalintauudistuksen taustalla oli huoli opiskelijoiden hitaasta etenemisestä korkea-asteen opintoihin, matemaattis-luonnontieteellisten alojen suosiosta ja kaventuvasta vieraiden kielten hallinnasta. Ylioppilassuman taustalla on ensisijaisesti korkea-asteen opiskelupaikkojen riittämättömyys¹⁷, mutta kuten taloustieteilijät Tuomas Pekkarinen ja Matti Sarvimäki (2016) osoittivat, opintoalakohtaiset pääsykokeet vaikeuttavat hakemista useammalle koulutusalalle samana keväänä.

Todistusvalinta vastaa tässä mielessä toisen asteen yhteishakua, jossa perusopetuksen päättävä nuori listaa haluamansa kohteet toiveittensa mukaiseen järjestykseen ja oppilaitokset valitsevat opiskelijansa koulumenestyksen mukaisessa järjestyksessä. Kaupalliset valmennukset ovat myös tehneet pääsykokeista uhkan sosiaaliselle tasa-arvolle¹⁸.

Opiskelijavalintauudistus ei kajonnut sen paremmin lukion opetussuunnitelmaan kuin ylioppilastutkintoon, mutta todistusvalinnan on nähty uhraavan lukion korkea-asteen opintojen valmennuspaikaksi. Lukiolakiin¹⁹ on kuitenkin jo aiemmin kirjattu lukion tehtävä korkea-asteen opintoihin johtavana koulutusasteena ja lakiin ylioppilastutkinnosta²⁰ sen tehtävä lukio-opintojen päättökokeena ja osoituksena jatko-opintokelpoisuudesta. Uutta oli todistusvalinnan ulottaminen kaikille koulutusaloille ja sen pisteytyksen sitominen oppiaineiden kurssimäärään.

Matematiikka muutosten ytimessä

Valitsimme tutkimushankkeen laajasta kokonaisuudesta artikkelillemme kolme opiskelijavalintauudistuksen lukiovaikutuksiin liittyvää kysymystä:

1. Miten uudistus on vaikuttanut ylioppilaiden koevalintoihin?
2. Miten uudistus näkyy syksyn 2022 lukiolaisten oppiainevalinnoissa?
3. Miten lukiolaiset näkevät opiskelijavalintauudistuksen?

Tarkastelujakson aikana tapahtunut ilmeisin muutos ylioppilaiden koevalinnoissa koskee odotetusti todistusvalintakeskustelun ytimessä ollutta matematiikkaa (kuvio 1).

Kuvio 1. Matematiikan ylioppilaskokeen valinnat

Selvin muutos on tapahtunut matematiikan kokonaan tutkinnostaan pois jättäneiden tyttöjen osuudessa, joka lähes puolittui vuosien 2018 ja 2022 välillä 26 prosentista 14 prosenttiin. Muutos on nähtävissä myös pojilla, joilla matematiikan jättäminen tutkinnosta oli kuitenkin jo aiemmin selvästi tyttöjä vähäisempää.

Pitkän matematiikan kirjoittajien osuuden kasvu sen sijaan alkoi jo ennen uudistusta. Ero pitkän matematiikan tutkintoonsa valitsevien tyttöjen ja poikien osuudessa supistui vuosien 2016 ja 2020 välillä 14 prosenttiyksiköstä 11 prosenttiyksikköön, mutta kasvoi hieman tämän jälkeen. Tytöillä opiskelijavalintauudistus tai sen herättämä keskustelu matematiikan osaamisen merkityksestä näyttääkin lisänneen selvemmin lyhyen kuin pitkän matematiikan kirjoittamista.

Uudistuksen herättämästä ennakkohuolesta poiketen todistusvalinta ei näytä heikentäneen reaaliaineiden suosiota, vaikka se mitä ilmeisimmin onkin vaikuttanut siihen, mitä reaaliaineita opiskelijat sisällyttävät tutkintoonsa (kuvio 2).

Kuvio 2. Eri reaaliaineiden kokeen tutkintoonsa sisällyttäneiden ylioppilaiden osuus

Suurin muutos on terveystiedon kirjoittajamäärän lasku läpi tarkastelujakson. Vielä vuonna 2016 se oli ehdottomasti suosituin reaaliaine. Biologia ja fysiikka taas kasvattivat suosiotaan läpi koko tarkastelujakson, alussa ehkä lääketieteen pääsykoeuudistuksen mutta jatkossa myös todistusvalinnan pisteytyksen seurauksena. Niiden vanavedessä vuoteen 2020 asti suosiotaan kasvattaneen kemian kirjoittajien määrä sen sijaan tasaantui uudistuksen voimaantulon jälkeen. Uskonnon, historian ja psykologian suosion kasvu ja ennen uudistusta kasvussa olleen yhteiskuntaopin kirjoittajien määrän palautuminen vuoden 2018 tasolle sen sijaan selittynevät kurssimääriin sidotulla pisteytyksellä.

Suurin muutos on terveystiedon kirjoittaja­määrän lasku läpi tarkastelujakson.

Reaaliaineiden opiskelu on selvästi sukupuolittunutta. Psykologian, uskonnon, terveystiedon ja/tai biologian koe sisältyy selvästi useamman tytön kuin pojan tutkintoon, ja fysiikan ja/tai historian koe pojan kuin tytön tutkintoon. Sukupuoliero pysyi tarkastelujakson aikana useimmissa reaaliaineissa suhteellisen vakaana. Psykologian suosion kasvu rajoittui kuitenkin tyttöihin, kun taas ero kaventui fysiikassa ja vuonna 2022 poikien ja tyttöjen jo lähes tasaväkisesti suosimassa kemiassa.

Muiden vieraiden kielten kuin englannin suosion jo aiemmin alkanut lasku on osin jopa jyrkentynyt nyt tarkasteltavan jakson aikana. Tilannetta on pidetty siinä määrin huolestuttavana, että vuonna 2026 voimaan tulevissa uusissa pisteytysmalleissa ne huomioidaan useimmilla hakualoilla yhdenvertaisina reaaliaineiden kanssa²¹.

Kuvio 3. Ylioppilaiden eri kokeissa saamien arvosanojen keskiarvo

Muutokset eri kokeiden kirjoittajamäärissä eivät sen sijaan ole oleellisesti muuttaneet ylioppilaiden matematiikan koevalinnan ja kokonaismenestyksen välistä suhdetta (kuvio 3²²). Ero oli odotetusti suurin luonnontieteissä mutta selvä myös muissa reaaliaineissa. Tyttöjen arvosanat olivat A-englantia ja matematiikkaa sekä pitkä matematiikan kirjoittajien fysiikkaa ja kemiaa lukuun ottamatta keskimäärin poikia parempia kaikissa matematiikan kokeen mukaisissa ryhmissä. Mikäli saman matematiikkavalinnan tehneet naiset ja miehet havittelisivat samanlaista koulutus- ja työuraa, naisten koulutus- ja urapolkujen ei siis tulisi lähtökohtaisesti jäädä jälkeen saman valinnan tehneiden miesten poluista.

Oma kiinnostus ohjaa valintoja

Lukiolaiset arvioivat uudistuksen vaikutuksen oppiainevalintoihinsa tai -painotuksiinsa olleen suhteellisen vähäinen. Henkilökohtainen kiinnostus, tulevaisuudensuunnitelmat ja ennakoitu opintomenestys olivat todistusvalinnan pisteitä tärkeämpiä (taulukko 1).

Taulukko 1. Opiskelijoiden lukion oppiainevalinnoilleen antamat syyt

Todistusvalinnassa saatavat pisteet nousivat kuitenkin esiin vapaissa kommenteissa.

”Ylipäänsä tuntuu, että ylioppilaskirjoitukset vaikuttavat liikaa oppiainevalintoihin. Toivoisin, että lukio olisi enemmän yleissivistävä oppilaitos, kuten sen perimmäisenä tarkoituksena oli. Nyt tuntuu, että kaikki tekevät valintoja vain jatko-opiskelupaikkaa ajatellen, eikä mielenkiinnolle jää ainevalinnoissa sijaa”, kertoi yksi lukiolainen.

Henkilökohtainen kiinnostus ohjasi vahvimmin myös opiskelijoiden ylioppilastutkintosuunnitelmia. Suurimmat erot löytyivät lyhyen ja pitkän matematiikan lukijoiden välillä. Pitkän matematiikan lukijat näkivät odotetusti kokeen todistusvalinnassa tuomat pisteet sekä sen tuleville opinnoille tuottaman edun lyhyen matematiikan lukijoita tärkeämpänä.

Koska suurin huoli opiskelijavalinnan ohjausvaikutuksesta liittyi matematiikkaan ja reaaliaineisiin, keskitymme koevalintojen osalta vain niihin. Pitkä matematiikka tulee opiskelijoiden suunnitelmien mukaan sisältymään edelleen selvästi useamman pojan (64 %) kuin tytön (52 %) tutkintoon. Sen sijaan lyhyen matematiikan koe (40 % vs. 33 %) tai matematiikan tutkinnosta jättäminen (8,5 % vs. 3,0 %) kuuluvat useamman tytön kuin pojan suunnitelmiin. Tyttöjen osuus pitkän matematiikan kirjoittajien joukossa on kuitenkin lukion tyttövaltaisuuden seurauksena poikien osuutta suurempi. Pitkän matematiikan kirjoittajien myöhemmän koulutus- ja urakehityksen ylivertaisuudessa²³ ei siis ehkä olekaan kyse vain pitkän matematiikan opiskelusta vaan vasta siihen pohjaavista ylioppilastutkinnon jälkeisistä koulutus- ja uravalinnoista.

Tyttöjen ja poikien arviot siitä, mitä reaaliaineiden kokeita he tulevat sisällyttämään tutkintoonsa, vastaavat pääosin edellä raportoituja vuosien 2016–2022 toteutuneita ylioppilastutkintoja. Ero tyttöjen suosiman psykologian ja biologian sekä poikien suosiman fysiikan, historian ja yhteiskuntaopin valinnassa oli opiskelijoiden eri oppiaineiden kiinnostavuutta koskevien näkemysten perusteella odotettu. Poikien tyttöjä kiinnostavammaksi kokeman kemian kohdalla kyse lienee kuitenkin osin siitä, että tytöt tähtäävät lääketieteen opintoihin poikia useammin biologian ja kemian, pojat kemian ja fysiikan arvosanojen ja opintojen turvin.

Mitä lukiolaiset itse ajattelevat?

Opiskelijoiden näkemystä uudistuksesta kartoitettiin väittämillä, joiden sisältö oli poimittu uudistusta koskevasta kritiikistä (taulukko 2).

Taulukko 2. Opiskelijoiden näkemys opiskelijavalintauudistuksesta

Tyttöjen ja poikien välinen ero oli kaikissa väittämissä tilastollisesti erittäin merkitsevä, mutta sukupuolen selitysosuus oli kuitenkin melko vähäinen. Ero oli suurin matematiikan ja luonnontieteiden roolia koskevissa väittämissä, mutta tytöt kokivat uudistuksen myös ohjaavan lukio-opintoja vahvemmin kuin pojat. Matematiikkavalinnan mukaiset erot olivat hieman suuremmat eli sukupuoliero näyttäisi syntyvän ennen kaikkea tyttöjen ja poikien erilaisesta suhteesta matematiikkaan. Ero oli odotetusti suurin uudistuksessa pitkälle matematiikalle annettua painoarvoa koskevassa väittämässä.

Opiskelijoiden avovastauksissa korostuivat uudistuksen herättämän kritiikin vakioaiheet. Yleisin kommenttien kohde oli matematiikan ylikorostuminen, mutta kritiikin kohteena oli myös opiskelijoiden koulutusalojen kannalta tärkeäksi näkemien oppiaineiden jääminen todistusvalinnan pisteytyksessä varjoon:

”Yksi ongelma on tällä hetkellä se, että monille aloille saa sellaisista aineista pisteitä, joilla ei ole mitään tekemistä alan kanssa. Samalla voi olla, että alan kannalta olennaisista aineista ei saa kunnolla pisteitä. Eri aloilla pitäisi painottaa enemmän olennaisia aineita, ei pelkästään niitä aineita, joissa on eniten kursseja.”

Osa laajensi pohdintaansa lukion ja ylioppilastutkinnon keskinäiseen suhteeseen ja tutkinnon todistusvalinnan myötä korostuneeseen rooliin opiskelua ohjaavana voimana:

”Tämänhetkinen pisteytys kuormittaa lukioikäisiä huomattavasti. Jo ensimmäisenä vuonna, vain 15–16-vuotiaana, pitäisi muka tietää, mihin haluaa mennä jatko-opiskelemaan. Lukio ei enää anna samoja yleissivistäviä eväitä elämään, sillä lähinnä joutuu keskittymään aineisiin, joita aikoo kirjoittaa, jotta pääsee jatko-opiskelemaan.”

Ylioppilastutkinnolle ja matematiikan korostumiselle löytyi myös puolustajia, vaikka he jäivätkin avovastausten kirjoittajien joukossa vähemmistöön:

”Pitkän matematiikan painotus korkeakouluun opiskelijoita (ylioppilastodistuksen perusteella) valitessa on ehdottomasti vahvuus, eikä sitä tulisi missään nimessä muuttaa. […] Hyvä (pitkän matikan) ylioppilaskokeen arvosana on suurimman työn takana ja tällä perusteella siitä tulisi saada eniten pisteitä. Matematiikasta on suuri hyöty kaikilla aloilla. Kaikkialla on matematiikkaa!”

Opiskelijoille mieluisin malli opiskelijavalinnalle oli pääsykokeen ja ylioppilastutkintotodistuksen yhdistelmä. Tytöt kannattivat sitä hieman poikia vahvemmin (ka 4,98 vs. 4,85), kun taas pojat näkivät useimmat muut ehdotetut vaihtoehdot (pelkkä pääsykoe tai ylioppilastutkinto, erilliset kiintiöt, lukioarvosanat, koulutusalakohtainen MOOC eli avoin verkkokurssi) tyttöjä hieman houkuttavampina. ”Pelkkä pääsykoe” oli tosin ainoa vaihtoehto, jota pojat kannattivat kysymyksessä käytetyn asteikon keskiarvoa enemmän. Matematiikkavalinnan mukainen ero oli selvin lyhyen matematiikan opiskelijoiden vahvemmassa kannatuksessa pelkän pääsykokeen käytölle (ka 4,31 vs. 3,90), ja he suhtautuivat myönteisemmin myös valinnan perustumiseen lu­kion kurssiarvosanoihin (ka 3,23 vs. 3,06). Tätä myös vastustettiin argumentilla, joka on tuttu opettajien antamiin arvosanoihin perustuvan toisen asteen valinnan oikeudenmukaisuuden kritiikistä:

”Ylioppilaskokeet ovat tasavertainen tapa mitata oppilaita. Lukioissa kurssien arvosanat voivat vaihdella usealla numerolla riippuen opettajasta. Kurssien arvosanat eivät ole millään tavalla tasavertaisia kaikille. Valintaperusteiden pitää olla tasa-arvoisia kaikille, eikä perustua siihen, mitä arvosanoja olet saanut kursseista.”

Onko uusi pisteytysmalli parannus?

Korkea-asteen opiskelijavalinnan lukiovaikutuksia kartoittanut tutkimuksemme jäi uudistukseen kohdistuneen kritiikin herättämän todistusvalinnan pisteytysuudistuksen jalkoihin. Vaikka alkuperäinen pisteytys on herättänyt voimakasta kritiikkiä ja jonkinlaisen korjausliikkeen koettiin yleisesti olevan tarpeen, nyt hyväksytyssä mallissa näyttävät toistuvan monet ylioppilastutkinnon huo­miointiin aiemmin liittyneet ongelmat²⁴.

Ylioppilastutkinnon koevalinnoissa vuosien 2016 ja 2022 välillä tapahtuneista muutoksista merkittävin on se, että yhä useampi ylioppilas sisällytti tutkintoonsa matematiikan kokeen. Pitkän matematiikan kirjoittaminen yleistyi sekä tytöillä että pojilla, mutta kun pojista useampi kirjoitti pitkän kuin lyhyen matematiikan, tytöillä tilanne oli päinvastainen. Todistusvalinnan pisteytyksen herättämä pelko siitä, että ennakoitu pitkän matematiikan kirjoittamisen yleistyminen olisi vähentänyt humanistis-yhteiskunnallisten reaaliaineiden suosiota, ei sen sijaan toteutunut.

Huoli siitä, että opiskelijavalintauudistus leimaisi lukiolaisten elämää jo peruskoulun lopussa, ei saanut tutkimuksesta tukea. Uudistus oli ollut perusopetuksen opinto-ohjauksessa vain pinnallisesti esillä, ja harva myönsi tunteneensa sitä tarkemmin lukioon tullessaan. Uudistus näyttää myös vaikuttaneen opiskelijoiden opintosuunnitelmiin odotettua vähemmän. Niiden pohjana olivat huomattavasti vahvemmin henkilökohtainen kiinnostus, tulevaisuuden suunnitelmat ja aiempi menestys kyseisessä oppiaineessa. Vahvimmiksi uudistusta koskevia näkemyksiä erotteleviksi tekijöiksi osoittautuivat läheisesti toisiinsa liittyvät sukupuoli ja matematiikkavalinta. Etenkin tytöt kokivat matematiikan ja luonnontieteiden saavan pisteytysmallissa liian suuren painoarvon. Opettajat kuitenkin arvioivat todistusvalinnassa myönnettävien pisteiden opintoja ohjaavan vaikutuksen huomattavasti vahvemmaksi kuin opiskelijat.

Todistusvalinnan uudessa pisteytysmallissa on paljon hyvää, mutta tutkimuksemme valossa on vaikea olla näkemättä, että jotain saatetaan myös menettää. Vuosien 2016–2022 ylioppilaiden koevalintoja ja -menestystä koskeva vertailu osoitti, että suosimalla pitkän matematiikan kirjoittajia ei suosita vain matematiikkaa vaan myös muissa oppiaineissa keskimäärin muita paremmin menestyviä opiskelijoita. Nykyinen pisteytys näyttää siis tukevan parhaat mahdolliset opiskeluedellytykset omaavien opiskelijoiden löytymistä korkea-asteen opintoihin paremmin kuin uusi ehdotus.

Moni opiskelija koki todistusvalinnan nykyisen pisteytyksen olevan ristiriidassa omien jatko-opintotoiveittensa välillä. Pisteytys herättikin paljon kritiikkiä. Tämä saattaa viitata siihen, että uusi pisteytys ei välttämättä johda opintojen sisällölliseen laajentumiseen. Seurauksena voikin olla tavoitellun laajemman yleissivistyksen sijaan luonnontieteiden ja pitkän matematiikan vaihtaminen yhtä paljon pisteitä pienemmällä vaivalla tuottaviin oppiaineisiin. Opiskelijavalintauudistuksen herättämän kohun ja uuden pisteytysmalliehdotuksen herättämän ilon jälkeen saattaisikin olla syytä aloittaa keskustelu siitä, mikä tekee tai tekisi lukiosta aidosti yleissivistävän.

Uhkana on, että uuden pisteytysmallin seurauksena luonnontieteet jäävät aiempaa useamman ei-matemaattiselle alalle suuntaavan opiskelijan – usein tytön – yleissivistyksessä lapsipuolen asemaan. Matemaattisille aloille suuntaavien opiskelijoiden humanistis-yhteiskunnallisesta sivistyksestä pitävät sen sijaan huolen jo näiden oppiaineiden suuremmat pakollisten kurssien määrät.