Kilpailun turvaaminen suojaa kuluttajaakin
Yksityiset kulutusmenot olivat Suomessa vuonna 2021 lähes 130 miljardia euroa. Se on melkoinen summa rahaa, ja kattaa varsin suuren osan kaikesta taloudellisesta toiminnasta koko maassa. Siksi kuluttajapolitiikka on valtavan tärkeää: Kuluttajien aseman turvaaminen on aivan keskeistä koko talouden toiminnalle ja kulutuskäyttäytymisen ohjaaminen valtava vipu muutoksessa kohti kestävää taloutta.
Tärkein keino kuluttajien edun puolustamiseen on toimivan kilpailun turvaaminen. Kuluttajan valta perustuu lopulta valinnan mahdollisuuteen, ja kilpaillut markkinat takaavat valinnanvaran.
Toimivat markkinat ja reilu kilpailu uhkaavat kuitenkin näivettyä, jollei niiden toteutumista valvota ja varmisteta. Käytännössä tämä edellyttää varsin kokonaisvaltaista politiikkaa sääntelyn vaikutusten seuraamisesta yrityskauppojen valvontaan ja tarvittaessa rajoittamiseen. Suomessa toimivan kilpailun varmistaminen edellyttää erityistä valppautta. Väestöltään pienenä ja kieleltään erikoisena maana on riskinä jäädä eristäytyneeksi markkinaksi. Vaikka tämä voi lyhyellä aikajänteellä olla jonkun tai joidenkin suomalaisten yritysten etu, se on pois suomalaisen kuluttajan taskusta – ja pidemmän päälle nakertaa kyllä yritystenkin ja koko talouden kansainvälistä kilpailukykyä.
Toinen Suomessa korostuva riski liittyy siihen, että pitkien etäisyyksien harvaan asutussa maassa paikallisesti tuotettujen ja kulutettujen palveluiden markkinat jäävät helposti pieniksi ja kilpailu vähäiseksi. Kilpailun näkökulmasta kansainvälistyminen ja kaupungistuminen ovat siis suotuisaa kehitystä. Monimutkaisia ilmiöitä ja rakenteellisia muutoksia ei toki tietenkään kannata tarkastella yksin kilpailupolitiikan linssien läpi.
Kansainvälistyminen tuo luonnollisesti myös haasteensa erityisesti riittävän kuluttajansuojan varmistamiseen, joka sekin on tärkeä osa reilun kilpailun edistämistä. Huijaamalla, vastuun välttelyllä tai vaarallisilla tuotteilla ei saisi saada kilpailuetua.
Talouden ja yhteiskunnan digitalisaatio ja verkottuminen ovat puolestaan tuoneet mukanaan uusia haasteita kilpailun turvaamiseen ja kuluttajan edun puolustamiseen. Digitaalisessa alustataloudessa muodostuu herkästi niin sanottu voittaja-vie-kaiken-dynamiikka. Johtavaksi muodostuvan palvelun verkostohyödyt ovat niin suuret, että todellinen kilpailu näivettyy. Esimerkiksi Facebookin suosio ei perustu sen erinomaiseen käytettävyyteen, vaan siihen, että sillä on niin paljon käyttäjiä. Suoraan kilpailevan palvelun on vaikea saavuttaa kriittistä massaa.
Digitaalisessa alustataloudessa voittaja helposti vie kaiken.
Sosiaalisen median alustoihin liittyvä haaste on myös perinteisen palveluntarjoaja-kuluttaja-rakenteen muuttuminen. Näillä alustoilla rahalla maksava asiakas ei ole kuluttaja vaan mainostaja tai muu datan hyödyntäjä – kuluttaja maksaa palvelusta datallaan. Tällaisessa asetelmassa kuluttajansuojan määrittely ja siten valvonta muuttuu vaikeammaksi, eikä informaation valtava epäsymmetria palveluntarjoajan ja käyttäjän välillä auta asiaa. Ideaalitilanteessa kuluttajilla olisi langat käsissään ja kuluttaja voisi kilpailuttaa palveluntarjoajia omalla datallaan. Aito oikeus omaan dataan olisikin tärkeä periaate digitalisoituvan maailman kuluttajansuojassa ja kilpailun turvaamisessa.
Teknologiajättien kokoluokka edellyttää käytännössä ylikansallista sääntely- ja valvontavoimaa. Siksi Euroopan unioni on aivan keskeinen suomalaisenkin kuluttajan etujen puolustaja, ja sellaisena Suomen kannattaa sitä vahvistaa.
Reilua kilpailua ja kuluttajan asemaa on perusteltua vahvistaa myös informaation saatavuutta säätelemällä. Vaikka suuri osa tästä tapahtuu markkinoilla vapaaehtoisesti erilaisten sertifikaattien muodossa, tarvitaan selkänojaksi velvoittavaa lainsäädäntöä. Erityisesti kuluttajien kasvava halu vauhdittaa kestävää siirtymää luo painetta kitkeä viherpesuyritykset pois ja antaa kuluttajille aidosti valtaa vaikuttaa valinnoillaan. Yksittäisen kuluttajan on kaupan hyllyllä omin päin käytännössä mahdoton arvioida kilpailevien tuotteiden elinkaaripäästöjä tai monimuotoisuusvaikutuksia. Siksi tarve näiden asioiden mittarointiin ja yhdenmukaiseen, ymmärrettävään ja selkeään raportointiin korostuu. Samalla on selvää, ettei ilmastonmuutosta tai luontokatoa ratkota kuluttajien vapaaehtoisin valinnoin, vaikka niistä apua voikin olla.
Kuluttajapolitiikan on siis tärkeää elää ajassa ja mukana maailman muutoksessa. Oli kyse sitten tuotteista tai palveluista, fyysisistä tai virtuaalisista hyödykkeistä, ovat kuluttajan puolustaminen ja reilun kilpailun turvaaminen lainsäädännön keskeisiä tehtäviä jatkossakin. Niissä onnistuminen edellyttää toimia sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla sekä valppautta sääntelyn jatkuvaan arviointiin ja kehittämiseen talouden, teknologian ja liiketoimintamallien muuttuessa.
Atte Harjanne
Atte Harjanne on kansanedustaja, diplomi-insinööri ja kauppatieteiden väitöskirjatutkija Aalto-yliopistosta.