Digikuilut täyttä totta työelämässä

T&Y 1/2022 Artikkeli Tuomo Alasoini

Työntekijän ja toimihenkilön ero ei hämärtynytkään digitalisaation myötä. Monia se ei kosketa ollenkaan, toisille näyttäytyy työn vaikeuttajana.

Digikuilut täyttä totta työelämässä
Kuva: francescock

Teknologinen kehitys on keskeinen tuottavuuskasvun ja taloudellisen hyvinvoinnin lähde. Sen vaikutukset kohdistuvat väestöön kuitenkin epätasaisesti. Meneillään olevassa digimurroksessa on ryhdytty puhumaan ihmisten välisistä digikuiluista. Käsitteellä on viitattu tilanteesta riippuen ihmisten välisiin eroihin mahdollisuuksissa käyttää digisovelluksia, tavoissa käyttää niitä tai sovellusten käytöstä koituvissa hyödyissä.1

Tutkimusta on tehty eniten digisovellusten käytön tavoista ja niihin liittyen ihmisten digiosaamisesta – eli kyvystä käyttää sovelluksia – ja motivaatiosta kuten siitä, kuinka aktiivisesti ja mihin tarkoituksiin ihmiset käyttävät sovelluksia.2 Tutkimukset ovat eri maissa kohdistuneet tyypillisesti väestöön yleisesti. Myös Suomesta on viimeaikaisten selvitysten perusteella hyvä kokonaiskuva siitä, kuinka laajasti kansalaiset käyttävät erilaisia digisovelluksia ja millainen osaaminen heillä on käyttää niitä. Keskimääräistä suurempi riski digikuiluihin putoa­misesta on yhteydessä muun muassa kansalaisen korkeaan ikään sekä matalaan koulutus- ja ansiotasoon.3

Myös työelämässä olevien kesken on eroja digiosaamisessa ja digisovellusten käytössä.4 Näitä ei ole kuitenkaan tutkittu aiemmin systemaattisesti koko palkansaajakunnassa digikuilujen näkökulmasta, vaikka työelämän digikuiluilla voikin ajatella olevan monia työ- ja yhteiskuntapoliittisia seurausvaikutuksia. Ne voivat lisätä työelämästä syrjäytymistä, vaikeuttaa mahdollisuuksia pidentää työuria ja nostaa työllisyysastetta, heikentää työhyvinvointia, hidastaa digitalisaation tuottavuushyötyjen toteutumista sekä lisätä yleistä teknologiakriittisyyttä ja -vastaisuutta työelämässä.

”Digitalisaatio kaikkien kaveriksi”

Työterveyslaitos käynnisti vuoden 2020 alussa kaksivuotisen tutkimusprojektin ”Digitalisaatio kaikkien kaveriksi”. Projektin tarkoituksena oli selvittää, kuinka suurta osaa suomalaisia palkansaajia työelämän digikuilut koskevat, millaisiin taustatekijöihin kuilut ovat yhteydessä ja kuinka kuilujen syntymistä voidaan estää. Työelämän digikuilujen selvittämiseksi tehtiin Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimukseen perustuva analyysi.5

Artikkeli tutkii työelämän digikuiluja kahdesta näkökulmasta. Käytön näkökulma koskee sitä, ketkä työssä ylipäätään käyttävät digisovelluksia ja ketkä eivät. Hyödyn näkökulma koskee sitä, keille digisovelluksia käyttävistä käyttö luo mahdollisuuksia työn laadulliseen uudistumiseen ja työmarkkina-aseman vahvistumiseen, keille taas kasvavaa työn kuormittavuutta tai kasautuvia työmarkkinariskejä. Tarkoituksena ei ole kummastakaan näkökulmasta määritellä niinkään mitään yksiselitteistä lukua digikuilujen laajuudesta kuin nostaa esiin, millaiset palkansaajia ja heidän työtään kuvaavat taustatekijät ovat selvimmin yhteydessä eroihin käytössä ja hyödyn kokemisessa. Sosiodemografisina taustatekijöinä ovat sukupuoli, ikä ja peruskoulutus, työhön liittyvinä sosioekonominen ryhmä, ammattiryhmä ja toimiala.

Suurin digiloikka jo 1980–90-luvuilla

NÄIN TUTKITTIIN

Artikkeli käyttää aineistonaan Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimusta, jonka kohdejoukkona ovat säännöllisesti vähintään 10 tuntia viikossa työskentelevät palkansaajat. Tutkimuksen erityisteemana oli työn digitalisaatio ja se sisälsi useita tähän teemaan liittyviä kysymyksiä. Aineisto koottiin käyntihaastatteluin syyskuun 2018 ja tammikuun 2019 välisenä aikana. Otos valittiin Tilastokeskuksen työvoimatutkimukseen osallistuneista. Otoskriteerit täyttävästä 6153 henkilöstä saatiin haastattelu tehtyä 4110:sta (vastausprosentti 66,8). Aineiston vinoutuma on korjattu painokertoimilla vastaamaan vähintään 10 tuntia viikossa työskentelevien palkansaajien kohdejoukkoa. Painokertoimien avulla on korjattu otoksen jakaumaa vastaajan sukupuolen, iän, maakunnan, koulutusasteen ja sosioekonomisen ryhmän osalta. Kohdejoukon ikähaitari ulottuu 15 vuodesta 67:een.6

Tilastokeskus on seurannut työolotutkimusten avulla vuodesta 1984 lähtien sitä, kuinka suuri osa palkansaajista käyttää työssään tietotekniikkaa. Suurin hyppäys tapahtui 1980- ja 1990-luvuilla. Käyttäjien osuus ei ole 2010-luvulla enää olennaisesti noussut.7 Tarkempi analyysi kertoo, että kysymykseen ”Käytätkö työssäsi tietotekniikkaan perustuvia laitteita?” (B18) vastasi vuoden 2018 työolotutkimuksessa kielteisesti 8,5 prosenttia.

Tutkimuksessa on myös kysymys (B104), jossa mainitaan kahdeksan digisovellusta ja tiedustellaan käyttöä työssä kustakin erikseen. Tähän kysymykseen vastasi kielteisesti 10,3 prosenttia jokaisen kysytyn sovelluksen osalta. Kun tätä ja edellistä kysymystä tarkastellaan ristiin, saadaan tulokseksi, että 5,3 prosenttia palkansaajista oli vastannut kielteisesti molempiin. Kun kumpaankin kysymykseen kielteisesti vastanneisiin lisätään ne, jotka ilmoittivat käyttävänsä työssään ainoastaan kaikkein yleisintä ja yksinkertaisinta sovellusta – reaaliaikaisia pikaviestintävälineitä –, nousee osuus 6,7 prosenttiin (N=275). Tätä joukkoa luonnehditaan seuraavassa digisovelluksia käyttämättömiksi.

Digisovelluksia käyttämättömät ovat lähes kaikki (94 %) työntekijäasemassa olevia. Selvästi suurin ammattiryhmä ovat rakennustyöntekijät (71)8, joiden osuus koko joukosta on noin neljännes. Heistä myös kaikkia muita ammattiryhmiä selvästi suurempi osuus (48 %) ei käytä digisovelluksia työssään. Digisovelluksia käyttämättömiä on paljon myös konepaja- ja valimotyöntekijöissä (72), prosessityöntekijöissä (81), siivoojissa ja kotiapulaisissa (91) sekä avustavissa keittiö- ja ruokatyöntekijöissä (94). Miehillä on selvä yliedustus (63 %) ryhmässä. Iän mukaan yliedustusta on eniten kaikkein nuorimmissa (alle 25-vuotiaat) ja toisaalta iäkkäimmissä (vähintään 55-vuotiaat).

Jako työntekijöihin ja toimihenkilöihin selvästi merkittävin käyttöön yhteydessä oleva tekijä.

Edellä mainitut ammattiryhmät eivät ole selvästi yli­edustettuina vain digisovelluksia käyttämättömien joukossa. Myös ne, jotka näissä ryhmissä käyttävät digisovelluksia, käyttävät keskimääräistä harvempia sovelluksia ja käyttö muodostaa keskimääräistä pienemmän osuuden työajasta. Vaikka kaikissa näissä työntekijöiden ammattiryhmissä on myös henkilöitä, jotka ilmoittavat käyttävänsä työssä säännöllisesti hyvinkin monenlaisia sovelluksia, on jako työntekijöihin ja toimihenkilöihin silti selvästi merkittävin käyttöön yhteydessä oleva tekijä.

Teknologian ja työn muutosta koskevassa keskustelussa on usein esitetty, että työntekijöiden ja toimihenkilöiden väliset rajat hämärtyvät tieto- ja viestintäteknologioiden kehityksen myötä. Väite voi pitää paikkansa joissain tietyissä, lähinnä teollisissa korkean teknologian ympäristöissä.9 Laajemmin tästä ei näy selviä merkkejä työolotutkimuksen aineistossa.

Nuoret koulutetut miehet digivoittajia

Digitalisaatioon sisältyvää hyödyn näkökulmaa tarkastellaan jakamalla digisovelluksia työssään käyttävät palkansaajat kahteen ääripäähän sen mukaan, miten he ovat hyötyneet tai kärsineet digitalisaatiosta. Eniten hyötyneiksi luokiteltiin palkansaajat, jotka mielsivät itsensä digieksperteiksi tai osaajiksi kysymyksessä B111 ja vastasivat myönteisesti neljään kysymykseen. Eniten hyötyneet katsoivat digitalisaation lisänneen työnsä tehokkuutta (B105C) ja tiedonkulun sujuvuutta (B105G) sekä mahdollisuutta luovuuden käyttöön työssä (B106). Lisäksi he katsoivat itsellään olevan mahdollisuuksia ylipäätään soveltaa uusia ideoita työssä (B32H). Vähiten hyötyneiksi käyttäjiksi luokiteltiin palkansaajat, joiden mahdollisuudet luovuuden käyttöön eivät olleet lisääntyneet, joilla ei ollut mahdollisuutta soveltaa uusia ideoita työssä, ja jotka myös kokivat digitalisaation lisänneen työnsä kuormittavuutta (B105B).

Digitalisaatio pitääkin yllä työelämän epätasa-arvoisuutta.

Näillä kriteereillä digitalisaatiosta eniten hyötyneiden ryhmään valikoitui 14 prosenttia kaikista palkansaajista. He ovat useammin miehiä (57 %) kuin naisia ja keskimääräistä selvästi useammin 25–44-vuotiaita. Ryhmään kuuluvilla on palkansaajien keskivertoa selvästi useammin korkea-asteen koulutus (62 % vs. 46 %) ja asema ylempänä toimihenkilönä (50 % vs. 30 %). Noin joka toinen työskentelee erityisasiantuntijana tai johtavassa asemassa. Digitalisaatiosta eniten hyötyneissä on yliedustusta myös asiantuntijoissa sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyötä tekevissä. Toimialoittain eniten hyötyneet ovat selvimmin yliedustettuina informaatio- ja viestintäalalla sekä rahoitus-, vakuutus- ja kiinteistöalalla.

Digitalisaatioista vähiten hyötyneiden ryhmään kuului 11 prosenttia palkansaajista. Ryhmän profiili poikkesi edellisestä ryhmästä selvästi paria poikkeusta lukuun ottamatta. Vähiten hyötyneissä on selvä enemmistö (65 %) naisia ja selvä yliedustus yli 45-vuotiaissa. Myös vähiten hyötyneissä on keskimääräistä enemmän (58 % vs. 46 %) korkea-asteen koulutuksen hankkineita. Vähiten hyötyneet ovat kuitenkin eniten hyötyneistä poiketen keskivertoa selvästi useammin (54 % vs. 39 %) alempia toimihenkilöitä. Työntekijäasemassa olevien osuus on molemmissa ääripään ryhmissä vähäinen. Ammattiryhmän mukaan tarkasteltuna vähiten hyötyneissä on selvä yliedustus asiantuntijoissa, toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöissä sekä palvelu- ja myyntityöntekijöissä. Ryhmään kuuluu koko palkansaajakuntaan verrattuna huomattavan paljon (29 % vs. 18 %) sote-palveluissa työskenteleviä ja jossain määrin enemmän julkisessa hallinnossa olevia.

Taulukossa 1 on ideaalityyppinen kuvaus kunkin edellä erotetun ryhmän palkansaajasta. Kuvaus on tehty sen perusteella, minkä taustatekijöiden mukaan ryhmä on selvimmin yliedustettuna verrattuna palkansaajien kokonaisjoukkoon. Ryhmiin kuuluvat käsittävät yhdessä noin kolmanneksen kaikista palkansaajista.

Taulukko 1. Digisovelluksia käyttämättömät sekä niistä vähiten ja eniten hyötyneet

Taulukko 1. Digisovelluksia käyttämättömät sekä niistä vähiten ja eniten hyötyneet

Digisovellusten käyttö ja hyödyt jakautuvat työelämässä epätasaisesti. Tarkastelu viittaa siihen, ettei digitalisaatio nykyisellään tasoita vaan pitää yllä ja ennemminkin voimistaa sekä käytön että hyödyn näkökulmasta työelämässä jo ennestään vallitsevia epätasa-arvoisuuksia.10

Sote-sovellusten jäykkyys luo teknologiakriittisyyttä

Käyttämättömyys merkitsee jäämistä digimurroksen ulkokehälle omien digitaitojen karttumisessa ja työn laadullisessa uudistumisessa. Työolotutkimuksen aikasarjojen mukaan tietotekniikkaa työssään käyttävien osuus on saturoitunut runsaan 90 prosentin tasolle kaikista palkansaajista. Käyttämättömien määrä ei siis todennäköisesti pienene olennaisesti lähivuosinakaan. Ryhmään kuuluu kuitenkin paljon hyvin nuoria työntekijöitä, joille nykyinen työ voi toimia vain väliaikaisena sisääntuloammattina. Ryhmään kuuluvia ei voi tästä syystä pitää automaattisesti digisyrjäytyneinä.

Vähiten hyötyneissä on selvä yliedustus sote-alalla.

Myöskään digitalisaatiosta vähiten hyötyneillä sovellukset eivät näyttäydy oman työn laadullisina uudistajina. Heidän vaikutusmahdollisuutensa työssä ovat ylipäätään rajalliset eivätkä digisovellukset ole tuoneet tähän helpotusta, pikemminkin päinvastoin. Kyse näyttäisi olevan korostetusti sote-alan ja sen sisällä erityisesti terveydenhuollon henkilöstöstä.11 Alan henkilöstön kielteisiä muutoskokemuksia ovat voineet ruokkia itse työn arjen hektisyys ja käytettävien tietojärjestelmien massiivisuus. Alan digisovelluksissa on myös paljon uutta kokeiluvaiheen teknologiaa, johon sisältyy jo aiempien tutkimusten tunnistamia käytettävyysongelmia.12

Digikäyttäjän kaksoisrooli

Selvin ero palkansaajien ja yleisesti kansalaisten keskuudessa vallitsevista digikuiluista puhuttaessa on, että palkansaajina digisovellusten käyttöä ohjaa heidän työkontekstinsa. Palkansaajina sovellusten käyttö on vähemmän autonomista kuin kansalaisina, sillä siihen vaikuttaa palkansaajan taitojen ja motivaation lisäksi myös se, millaista ja miten johdettua, organisoitua ja muotoiltua työtä he tekevät. Työelämän digikuilujen syyt voivat näin ollen olla moninaisempia ja itse kuiluja voi olla monenlaisia. Tästä seuraa myös se, että samalla henkilöllä voi olla erilainen asema suhteessa digikuiluihin kansalaisena ja palkansaajana.

Tulokset kertovat vain työelämässä vallitsevista digikuiluista. Työolotutkimus ei valitettavasti sisällä tietoja palkansaajien työn ulkopuolisesta digisovellusten käytöstä ja hyödyistä. Koko väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevat tiedot kuitenkin osoittavat, että käytön aktiivisuus ja monipuolisuus korreloivat negatiivisesti koulutukseen ja ansiotasoon.13 Tämä viittaa siihen, ettei työn ulkopuolinen käyttö ja oppiminen todennäköisesti kompensoi kovinkaan monella sovelluksia työssään käyttämättömällä työssä tapahtuvan digisovellusten käytön mahdollistamaa oppimista.

Tuomo Alasoini

Tuomo Alasoini

Kuva: Maarit Kytöharju

Tuomo Alasoini työskentelee tutkimusprofessorina Työterveyslaitoksella Hyppäys digiin -yksikössä. Hän on valtio­tieteiden tohtori Helsingin yliopistos­ta (1990) ja tekniikan tohtori Aalto-yli­opiston Perustieteiden korkeakoulusta (2016).

@tuomoalasoini

Viitteet

1 Ragnedda ja Muschert (2018).

2 Scheerder ym. (2017).

3 SVT (2020), Valtiovarainministeriö (2017) ja Valtiovarainministeriö & Digi- ja väestövirasto (2020a) ja (2020b).

4 Sutela ym. (2019).

5 Tuomivaara ja Alasoini (2020).

6 Sutela ym. (2019, 365–370).

7 Sutela ym. (2019, 82).

8 Suluissa oleva numero tässä ja jäljempänä viittaa virallisissa tilastoissa käytettävän vuoden 2010 ammattiluokituksen koodiin (Tilastokeskus 2011).

9 Davis ja Mathew (2018), Gekara ja Nguyen (2018), Rolandsson ym. (2020) ja Zuboff (1988).

10 Helsper (2012) ja van Deursen ym. (2017).

11 Työolotutkimukseen perustuvat tarkemmat analyysit, joita ei ole tässä esitetty, kohdentavat ongelman nimenomaan terveydenhuoltoon. Terveydenhuollossa sekä erityis­asiantuntijoina (esim. lääkärit, ylihoitajat ja osastonhoitajat) että asiantuntijoina (esim. sairaanhoitajat, kätilöt ja bioanalyytikot) toimivat esimerkiksi kokevat muiden alojen vastaavia ammattiryhmiä huomattavasti harvemmin digitalisaation lisänneen mahdollisuuksiaan luovuuden käyttöön työssä.

12 Hantunen ja Janhunen (2018) ja Hyppönen ja Ilmarinen (2016).

13 SVT (2020).

Kirjallisuus

Davis, E. ja Mathew, M. (2019), The Renaissance of Blue-Collar Work, Cognoizant’s Center for the Future of Work (viitattu 15.11.2021).

Gekara, V.O. ja Nguyen, V.-X.T. (2018), “New technologies and the transformation of work and skills: a study of computerisation and automation of Australian container terminals”, New Technology, Work and Employment 33: 219–233.

Hantunen, T. ja Janhunen, P. (toim.) (2018), Sote-alan videoneuvottelujärjestelmien käytettävyys ja käyttöönotto, XAMK Tutkii 6, Kaakkois-Suomen Ammattikorkea­koulu, Mikkeli (viitattu 24.11.2021).

Helsper, E. (2012), “A corresponding fields model for the links between social and digital exclusion”, Communication Theory 22: 403–426.

Hyppönen, H. ja Ilmarinen, K. (2016), Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio, Tutkimuksesta tiiviisti 22/2016, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki (luettu 24.11.2021).

Ragnedda, M. ja Muschert, G.W. (toim.) (2018), Theorizing Digi­tal Divides, Routledge, London.

Rolandsson, B., Alasoini, T., Dølvik, J.E., Hedenus, A., Larsen, T.P., Ilsøe, A., Steen, J.R. ja Hjelm, E. (2020), “Nordic manufacturing in transition – perspectives on digitalization and skill requirements”, teoksessa Rolandsson, B. (toim.) Digital transformations of traditional work in the Nordic Countries, TemaNord 2020:540, Nordic Council of Ministers, Copenhagen, 37–49 (viitattu 2.12.2021).

Scheerder, A., van Deursen, A. ja van Dijk, J. (2017), “Determinants of internet skills use and outcomes: a systematic review of the second- and third-level digital divide”, Telematics and Informatics 34: 1607–1624.

Sutela, H., Pärnänen, A. ja Keyriläinen, M. (2019), Digiajan työelämä – työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018, Tilastokes­kus, Helsinki.

SVT (2020), Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2020, Tilastokeskus, Helsinki (viitattu 15.12.2021).

Tilastokeskus (2011), Ammattiluokitus 2011, Käsikirjoja 14, Tilastokes­kus, Helsinki.

Tuomivaara, S. ja Alasoini, T. (2020), Digitaaliset kuilut ja digivälineiden erilaiset käyttäjät Suomen työelämässä, Työterveyslaitos, Helsinki (viitattu 25.11.2021).

Valtiovarainministeriö (2017), Digituen toimintamalliehdotus: AUTA-hankkeen projekti-ryhmän loppuraportti, Muistio 19.12.2017 (viitattu 2.12.2021).

Valtiovarainministeriö & Digi- ja väestötietovirasto (2020a), Digitaitokartoitus – digitaalinen kysely, 31.8.2020 (viitattu 2.12.2021).

Valtiovarainministeriö & Digi- ja väestötietovirasto (2020b), Digitaitokartoitus – puhelinhaastattelut ja digitaitotasot, 31.8.2020 (viitattu 2.12.2021).

van Deursen, A., Helsper, E., Eynon, R. ja & van Dick, J. (2017), “The Compoundness and Sequentiality of Digital Inequality”, International Journal of Communication 11: 452–473.

Zuboff, S. (1988), In the Age of the Smart Machine: the Future of Work and Power, Basic Books, New York.