VM propagandaministeriönä
EU:n komission tuoreessa Suomi-raportissa todetaan, että Suomen verraten laaja finanssipolitiikan päätösperäinen elvytys, joka nousisi vuonna 2009 noin 1,5 prosenttiin bkt:sta ja vielä vuonna 2010 noin yhteen prosenttiin bkt:sta, painottuisi liikaa veronalennuksiin. Komission mukaan veronkevennysten osuus elvytyksestä olisi noin 80 prosenttia.
Tämä arvio sai valtiovarainministeri Kataisen kimpaantumaan. Onhan Suomen hallituksen virallinen luku elvytyksen koosta 6 miljardia euroa ja siis 3,4 % bkt:sta. Tämä luku vaan ei ole kelvannut ulkomaisille yhteisöille. Suomessa julkisuus on sen sijaan ottanut tämän hallituksen luvun vastaan vailla kritiikin häivääkään. Valtiovarainministeri Katainen vielä taivasteli Ylen uutisissa, että komissio olisi väittänyt Suomen hallituksen keventäneen veroja tänä vuonna 5 miljardilla eurolla. Tähän päästään lähtemällä liikkeelle (Suomen hallituksen arvioimasta) 6 miljardista ja kertomalla se 0,8:lla (= 4,8 miljardia).
Komissio ei ole kuitenkaan missään tapauksessa määritellyt veronalennusten fiskaalista vaikutusta näin mittavaksi, koska sen mukaan koko elvytyspaketin koko on 2,6 miljardia euroa eli 1,5 % bkt:sta. Tästä summasta veronkevennysten osuus olisi sitten se 80 prosenttia eli 2,1 miljardia euroa. Tämä arvio on jo aika lähellä hallituksen itse arvioimaa 1,5 miljardia euroa (0,85 % bkt:sta) tai esimerkiksi PT:n viime ennusteessa (1.9.2009) arvioimaa 1,6 miljardia.
VM:n elvytyslaskelmat huteralla pohjalla
Suurin ihmetys liittyy kuitenkin siihen, millä perusteilla Suomen hallitus arvioi, että menoelvytykseen jäisi loput 2,55 % (= 3,4 % – 0,85 %) bkt:sta eli 4,5 miljardia euroa. Alivaltiosihteeri Martti Hetemäki esitti taannoin Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (2/2009) laskelman siitä, miten edes lähelle tätä 3,4 prosenttia voitaisiin päästä. Hetemäki nojautui ensinnäkin komissiossa jonkun (??) tekemään laskelmaan, jonka mukaan julkisiin menoihin ja tuloihin liittyvä automatiikka yhdessä bkt:n 5 prosentin supistumisen kanssa heikentäisi julkisen sektorin (huom. ei valtiontalouden) rahoitusjäämää suhteessa bkt:hen 3,3 prosenttiyksikköä, mitä voidaan pitää hyvin varovaisena arviona. Ekonometrisen laskennan kautta saatuna tämän arvion täytyy olla myös hyvin karkea.
Valtionvarainministeriössä on toisaalta arvioitu (aivan eri lähtökohdista), että koko julkisen talouden rahoitusjäämä heikentyisi tänä vuonna noin 6 prosenttiyksikköä (jos bkt supistuisi 5 %). Tämän kuuden prosentin ja edellä arvioidun 3,3 prosentin erotuksena saadaan Hetemäen mukaan päätösperäiseksi elvytykseksi 2,8 % bkt:sta. Sittemmin tämä arvio on ilmeisesti tarkentunut 3,4 prosenttiin. Sitä, selittääkö tätä tarkennusta se, että myös arviot Suomen tämän vuoden talouskasvusta ovat synkistyneet, voidaan vain arvailla.
Edellä esitetyn laskelman heikkoutena voidaan pitää kuitenkin sitä, että molemmat alijäämäarviot ovat hyvin karkeita. Sitä paitsi valtiovarainministeriölle jää myös mahdollisuus naulata arvio päätösperäisestä komponentista haluamalleen tasolle, koska se voi valita vaihtoehtoisista laskelmista itselleen sopivat arvot alijäämien muutoksista. Edellä selostettujen laskelmien puutteena voidaan pitää myös sitä, että arvio koskee koko julkisen talouden rahoitusalijäämää, eikä vain valtion budjettitaloutta. Näin myös kuntasektorissa ja työeläkeyhtiöissä ja muissa sosiaaliturvarahastoissa tehdyt meno- ja veropäätökset olisivat yhtälailla hallituksen politiikkaa.
Valtiovarainministeriössä on toisaalta arvioitu menoelvytystä myös laskemalla yhteen hallituksen tekemiä menopäätöksiä. Näin tehdyissä arvioissa elvytys rajautuu koskemaan lähinnä valtion budjettitaloutta, mikä on hyvä asia. Tämä metodi on kuitenkin täysin mielivaltainen, koska yhteen laskija voi itse päättää, mitkä menot kuuluvat elvytykseen ja mitkä eivät. Voi olla, että hallituksen laskelma menoelvytyksen osalta onkin aikaansaatu tämän tyyppisellä menetelmällä.
Budjetti lievästi elvyttävä tänä vuonna mutta ensi vuonna jo kiristävä
Menoelvytystä voidaan arvioida myös sen mukaan, miten valtion budjettitalouden reaalimenot (pl. korkomenot) kehittyvät suhteessa tavanomaiseen 1,5 prosentin kasvuvauhdin määräämään perusuraan nähden. Siltä osin kuin menot ylittävät tämän uran, menot määrittyvät kansantaloutta elvyttäviksi. Vastaavasti ne ovat kansantaloutta kiristäviä siltä osin, kuin ne jäävät perusuran alapuolelle. Tätä laskentatapaa on PT soveltanut ja sen mukaan valtion budjettitalous olisi elvyttävää tänä vuonna, mutta elvytys jäisi vain runsaaseen 700 miljoonaan euroon eli noin 0,4 prosenttiin bkt:sta. EU:n komissio päätyy lähes samaan, kun se arvioi menoelvytyksen 0,3 prosentiksi bkt:sta. Tässä laskennassa viime vuosien budjettitalous määrittyisi väliin elvyttäväksi ja taas väliin kiristäväksi. Esimerkiksi ensi vuonna hallituksen budjettipolitiikka olisi menotalouden osalta jo kiristävää (0,3 % bkt:sta).
Se, ettei budjettipolitiikkaan todella sisälly mitään suurta menohuippua edes tänä vuonna näkyy myös siitä, että kansantalouden tilinpidossa julkiset kulutusmenot kasvoivat alkuvuonna 1,5 prosenttia edellisvuodesta, kun nämä menot ovat kasvaneet esimerkiksi vuosina 2002–2008 keskimäärin runsaat 1,6 % edellisvuodesta. Julkiset kokonaismenot (kulutusmenot + investoinnit) kasvoivat alkuvuonna 1,9 % edellisvuodesta.
Eurostatin tilastoista käy ilmi, että euroalueella julkiset kulutusmenojen alkuvuoden kasvu olisi ollut Suomen vastaavaa kasvua lähes yhden prosenttiyksikön nopeampaa, vaikka menoelvytyksenkin olisi Suomen hallituksen arvion (tosin ei muiden) mukaan pitänyt olla Suomessa paljon voimallisempaa kuin euroalueella keskimäärin. Se, ettei toteutettu verojen kevennys ole elvyttänyt yksityistä kulutustakaan, käy taas ilmi siitä, että yksityisen kulutuksen volyymi on (Eurostatin mukaan) supistunut Suomessa noin 2 prosenttiyksikköä enemmän kuin euroalueella keskimäärin, vaikka Suomen tulonmuodostus ja työmarkkinatilanne on pysynyt kohtuullisen hyvänä suhteessa muuhun euroalueeseen.