VM ja veropolitiikka
Valtiovarainministeriö julkaisi 4.2. katsauksensa talous- ja hallintopolitiikkaan. Näissä avauksissa on paljon hyvää, ja silloin kun tavoite on avata vaihtoehtoja julkisen vallan politiikalle, ovat virkamiesten puheenvuorot vain kannatettavia. Jos näkemykset voi nähdä poliittisina, voi olla kyseenalaisempaa, miksi virkamiehet esittelevät niitä.
Ehkä helpoin maali avauksessa oli Päivi Nergin esittelemä näkemys soten ja muun hallinnon tehostamisista aiheutuvista säästöistä. Olisi hyvä lopettaa sellaiset fantasiat, että samaan aikaan voidaan pitää palvelujen tasosta kiinni ja säästää kustannuksissa. Tässä en kuitenkaan enempää käsittele tätä ilmeistä maalia. Hieman vähemmän ilmeinen ongelma VM:n avauksissa liittyykin veropolitiikkaan ja näkemyksiin verojen ja menoleikkauksien tasapainosta sekä suositusten tutkimuksellisesta perustasta.
VM esitti näkemyksissään, että julkinen talous on edelleen alijäämäinen, eikä talouden puskureita tuleviin taantumiin ole kerätty. Tästä yleiskuvasta olen täysin samaa mieltä. Monet taloustieteilijät myös varmasti yhtyvät näkemykseen, että olisi edullista, jos talouden rakenne olisi parempi, työllisyys olisi korkeampi ja sitä tai muuta kautta julkiset tulot olisivat vahvemmat suhteessa menoihin. Virkamiesten onkin mielestäni aiheellista esittää tällaisia tilannekuvia ja huomioita julkisen talouden asemasta.
Talouspolitiikan keinot kuitenkin ovat osittain aina myös poliittisia mielipiteitä. En allekirjoita Suomessa yleistä näkemystä siitä, ettei ansiotuloveroja voida nostaa. Perustelu ansiotuloverojen nostamattomuudelle talouspoliittisissa suosituksissa on, että se johtaisi työnteon suureen alenemiseen. Tällaista näkemystä eivät kuitenkaan empiiriset tutkimukset tue.
Samalla VM:n toistama näkemys on, että julkinen talous pysyy paremmassa kurissa menoja leikkaamalla kuin veroja nostamalla. Mikään taloudellinen tutkimus ei tue näitä näkemyksiä niin voimakkaasti, että ne voisi nähdä neutraaleina virkamiesten suosituksina. Sen sijaan verojen nosto tai menojen leikkaus kohdistuu eri osiin väestöstä.
Ihan lyhyt jäsentely tästä: tuloverotuksen nosto mekaanisesti kohdistuu niihin, jotka maksavat tuloveroja ja tulonsiirrot puolestaan niihin, jotka niitä saavat. Tuloveroja maksavat keski- ja suurituloiset suhteellisesti eniten, tulonsiirtoja enemmän taas saavat pienituloiset.
Suuri verojen nostoon liittyvä pelko tuntuu olevan usko siihen, että korkeammat verot johtavat merkittävään verotettavien tulojen alenemiseen. Ihmiset jättäytyisivät pois töistä, jos tuloveroastetta nostettaisiin. Näin ei kuitenkaan taloustieteellisten tutkimusten mukaan tapahtuisi voimakkaasti, vaan tuloveroasteen noston on havaittu johtavan yleensä varsin maltillisiin muutoksiin työmäärissä. Silloin kun veroasteen johdosta ihmisten ennen veroja saamat tulot eivät paljoa muutu, veroja voi kasvattaa verotuksen tehokkuusperiaatteen mukaisesti. Verotuksen oikeudenmukaisuusperiaate voi olla ristiriidassa tämän kanssa, joten veroja ei haluta kasvattaa liikaa, koska sitä ei nähdä oikeudenmukaisena.
Tämän jälkimmäisen pitäisi kuitenkin olla poliittinen näkemys, eikä esimerkiksi valtionvarainministeriön virkamiesten esittämä. Virkamiesnäkemysten ei pitäisi perustua poliittisiin näkemyksiin. Taloustieteellinen empiirinen tutkimus ei puolla näkemystä, että verojen korottaminen aiheuttaisi suurta vääristymää talouteen.
Pitäisiköhän politiikka jättää poliitikoille?