Väki pakenee työmarkkinoilta

Labore-blogi Heikki Taimio

Viime syyskuun alussa julkaistussa Palkansaajien tutkimuslaitoksen talousennusteessa vuoden 2009 työttömyysaste oli 8,9 prosenttia ja työttömien määrä 238 000. Tilastokeskuksen tänään julkistamien työvoimatutkimuksen lukujen mukaan viime vuoden keskiarvot jäivät kuitenkin 8,2 prosenttiin ja 221 000:een. Ne näyttävät kertovan paljon ennustettua paremmasta tilanteesta. Mitä oikein tapahtui?

Jos katsomme työllisten määrää, niin viime vuoden kehitys ei ollut kovin paljon ennustettua parempaa. Työllisiä oli näet keskimäärin 74 000 edellisvuotta vähemmän, kun ennustettu pudotus oli 10 000 tätä suurempi. Siis työttömien määrän kasvu alitti ennusteen paljon reilummin kuin työllisten määrän pudotus alitti ennusteen. Tämä yhtälö voi ratketa vain siten, että väkeä löytyi paljon aikaisempaa enemmän työvoiman ulkopuolelta. Työvoimaan kuulumattomien lisäys olikin keskimäärin 46 000 henkeä.

Työttömien määrän lisäys 49 000 ja työvoimaan kuulumattomien määrän lisäys 46 000 tekevät kuitenkin 21 000 enemmän kuin työllisten määrän vähennys. Se onkin täsmälleen sama luku kuin työikäisen väestön lisäys viime vuonna. Työikäisten lisäys siis siirtyi suoraan työvoiman ulkopuolelle tai työttömäksi – tai työllistyessään syrjäytti muita työllisiä.

Näin olemme saaneet luvut täsmäämään. Mutta suurin kysymysmerkki on edelleen se, mitä on tapahtunut lisääntyneille työvoimaan kuulumattomille.

Määritelmän mukaan työvoimaan luetaan kaikki 15–74-vuotiaat, jotka ovat joko työssä tai työttöminä. Niistä keskimäärin 1 347 000 hengestä, jotka eivät viime vuonna kuuluneet työvoimaan, valtaosa oli opiskelijoita ja eläkeläisiä. Aina kun suhdanteet huononevat, kuten viime vuonnakin, osa työpaikkansa menettäneistä siirtyy työvoiman ulkopuolelle.

Myös tänään ilmestyi tilasto koulutuksessa olevien määrästä. Lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa sekä ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelevien määrä kasvoi viime vuonna hieman, 12 000:lla. Se selittääkin noin neljäsosan työvoimaan kuulumattomien lisäyksestä.

Usein väitetään, että työmarkkinatilanteen heikentyessä työttömiksi joutuneita pienten lasten vanhempia jää kotiin. Kuitenkin Kelan tilastojen mukaan viime vuonna tällainen työvoiman ulkopuolelle jättäytyminen ei juuri lisääntynyt.

Tämä jättää jäljelle kaksi merkittävää tekijää, eläkeläiset ja piilotyöttömät. Eläkeläisten määrä lienee kasvanut selvästi viime vuonna, joskaan tarkkoja lukuja ei ole vielä saatavilla. Vanhuuseläkeikään tulleita on entistä enemmän, ja irtisanottuja on siirretty eläkkeelle. Piilotyöttömät puolestaan eivät työvoimatutkimuksessa ilmoita hakeneensa aktiivisesti työtä – syystä tai toisesta – jolloin heitä ei luokitella työttömiksi. Tällaisia passivoituneita työvoimaan kuulumattomia oli myös edellisvuotta enemmän, ja heidän määränsä lienee koko ajankasvussa. Epätäydellisenä mittarina voidaan käyttää työnvälitykseen rekisteröityneiden työttömien määrän lisäyksen ja työvoimatutkimuksen työttömien määrän lisäyksen erotusta. Se oli viime vuonna keskimäärin noin 13 000.

Työvoiman ulkopuolelle jäävien määrän kasvu on huolestuttavaa, jos se samalla merkitsee passivoitumista. Tällaisten ihmisten saaminen takaisin töihin tulee vaikeutumaan ajan myötä. Mutta erittäin huolestuttavaa – ja erittäin kummallista – on sekin, että viime vuonna ”toimenpiteille sijoitettujen” määrä väheni yli 2 000 hengellä, vaikka työmarkkinatilanteen kehitys oli hyvin nähtävissä. Tämä kertoo karua kieltään maan hallituksen linjasta työvoimakoulutuksen ja työllistämistukitoimenpiteiden suhteen. Nähtäväksi jää nyt, johtaako hallituksen tuore herääminen nuorisotyöttömyyden rajun kasvun johdosta mihinkään oleelliseen suunnanmuutokseen harjoitettavassa politiikassa, vai onko kysymys vain vaalien alla harjoitettavasta propagandasta.