Työssäkäyvien köyhyys Suomessa 1990–2010

Työpaperi 289 Heikki Palviainen

Työmarkkinoiden ja hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden kannalta työssäkäyvien köyhyys on ongelmallista. Tutkimuksessa selvitetään työtätekevien köyhyyden kehitystä vuosina 1990–2010. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten köyhyyden kuva muuttuu eri mittareilla, mitkä ovat köyhyyden taustatekijät eri väestöryhmissä ja millaista on köyhien tuloliikkuvuus. Tarkastelun kohteena on henkilö, mutta kotitalouden koko ja rakenne huomioidaan ekvivalenttien tulojen avulla. Tarkastelussa kotitalouden yhteenlasketut käytettävissä olevat tulot jaetaan muunnellulla OECD-skaalatekijällä. Aineistona käytetään Tilastokeskuksen tulonjakotilaston palveluaineistoa vuosilta 1990–2010.

Käytettyjen mittareiden mukaan työssäkäyvien köyhyysaste on pysynyt maltillisella tasolla. Köyhyysaste kasvoi 1990-luvun alun laman jälkeen, ja 2000-luvulla köyhyysaste pysyi tasaisena. Köyhyyden syvyys köyhyyskuilulla mitaten väheni hitaasti 1990-luvun alun laman jälkeen. Huolimatta alhaisena pysyneestä köyhyysasteesta riskiryhmien köyhyyden todennäköisyys kasvoi selvästi. Tarkasteluajanjaksolla nuorten 18–24-vuotiaiden köyhyyden todennäköisyys kasvoi eniten. Kotitalouskohtaisesti työntekijöiden toimeentulo edellyttää aiempaa useammin kahta ansaitsijaa. Yksinhuoltajataloudet ovat tulosten mukaan heikoimmassa asemassa. Työmarkkinaongelmien kasaantuminen samaan kotitalouteen kasvatti köyhyysriskiä. Huolimatta riskiryhmien köyhyystodennäköisyyksien kasvusta köyhyysaste on pysynyt alhaisena. Tulosten mukaan tulonsiirroilla on merkittävästi onnistuttu vähentämään työssäkäyvien köyhyyttä.

Julkaistu: 7.1.2014
ISBN: 978-952-209-127-7 (pdf)
ISSN: 1795-1801 (pdf)