Suomen kulutustavaratuotannon osuus valmistavassa teollisuudessa
Uudehko tietokanta, World Input-Output Database tarjoaa 27 EU-maalle ja 13 muulle merkittävälle maalle kansainvälisen panos-tuotos-taulun. Taulusta voidaan laskea arvio sille, millainen on kulu-tustavaroiden osuus maailman tuotannosta sektoreittain. Tällöin kulutukseen menevä tuotanto jae-taan investointien, välituotekäytön ja kulutuksen summalla, toisin sanoen koko tuotannolla.
Nämä luvut kuvaavat sitä, miten paljon kunkin sektorin tuotannosta kulutetaan lopputuotteina ja toisaalta miten paljon sektorin tuotannosta käytetään lopputuotteiden valmistukseen joko suoraan välituotteina tai välillisesti investointeihin esim. koneisiin ja laitteisiin. Seuraava taulukko kertoo kyseiset sektorikohtaiset luvut valmistavalle teollisuudelle vuonna 2011.
Kulutustavaroiden osuus maailman tuotannosta vuonna 2011, %
| Elintarvikkeiden, juomien ja tupakkatuotteiden valmistus | 59,4 |
| Tekstiilien ja vaatteiden valmistus | 44,9 |
| Nahan ja nahkatuotteiden valmistus | 55,8 |
| Puu- ja sahatavaran valmistus | 5,2 |
| Massan, paperin ja paperituotteiden valmistus; painaminen | 16,7 |
| Koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistus | 26,4 |
| Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus | 20,5 |
| Kumi- ja muovituotteiden valmistus | 10,9 |
| Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus | 5,1 |
| Metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) | 3,0 |
| Koneiden ja laitteiden valmistus | 8,7 |
| Elektronisten ja optisten tuotteiden valmistus | 11,4 |
| Moottoriajoneuvojen ja muiden kulkuneuvojen valmistus | 23,5 |
| Muu teollinen valmistus | 39,5 |
Taulukosta voidaan havaita, kuten arvata saattaa, että elintarvikkeiden ja vaatteiden valmistuksesta suuri osa menee suoraan loppukäyttöön. Puu- ja sahatavaraa, metalleja ja metallituotteita käytetään pääsääntöisesti muiden tuotteiden välituotteina tai investoinneissa. Moottoriajoneuvojen ja muiden kulkuneuvojen valmistuksestakin suurin osa on muuta kuin loppukäyttöä. Verrattuna puuhun ja metalliin luku on kuitenkin huomattavasti korkeampi, mitä selittänee suurelta osin yksityisautoilu.
Kyseisiä painoja hyödyntäen voidaan Suomelle laskea arvio valmistavan teollisuuden kulutustava-raintensiivisyydestä. Tällöin valmistavan teollisuuden sektorien tuotanto kerrotaan edellisen taulu-kon painoilla, jonka jälkeen tästä saadut sektorikohtaiset arvot summataan. Tämä summa jaetaan vielä valmistavan teollisuuden koko tuotannolla. Näin saatu luku arvioi sitä, miten suuri osa valmis-tavan teollisuuden tuotteista on kulutukseen meneviä lopputuotteita. Sama laskelma voidaan tehdä myös kilpailijamaille. Seuraava kuvio esittää tämän intensiivisyysmuuttajan kehitystä yli ajan muu-tamassa valitussa maassa.
Kulutustavaratuotannon osuus valmistavassa teollisuudessa 1995–2011
Kuvio kertoo ainakin sen, että Suomessa kyseinen tunnusluku on vielä pienempi kuin kilpailijamaissa Saksassa ja Ruotsissa. Kuvion kehittyneissä maissa eli Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa luku on selvästi pienempi kuin Liettuassa, Latviassa, Virossa ja Puolassa. Valmistavan teollisuuden rakenne on siis kehittyneissä kilpailijamaissa lähempänä tosiaan. Kuvion ulkopuolelta voidaan todeta, että kaikkien tässä yhteydessä tarkasteltujen maiden (yhteensä 31) väliset erot olivat v. 2011 suhteellisen pieniä – keskiarvo 0,24, keskihajonta 0,04, pienin arvo 0,18 ja suurin arvo 0,32.
Mitä tämä sitten tarkoittaa Suomen osalta? Ainakin sitä, että valmistaessaan välituotteita ja inves-tointeihin käytettäviä tuotteita selkeästi enemmän suhteessa kilpailijoihin Suomi on valmistavan teollisuuden osalta epäedullisemmassa asemassa tilanteessa, jossa kansainvälinen kasvu on hidasta ja investointitavaroiden kysyntä antaa odotuttaa itseään. Sinällään ei siis mikään uusi asia, mutta tarkastelu antaa lisätukea kyseiselle näkemykselle.
