Rationaalisten odotusten hypoteesi ja kantohinnat
Johdanto
Suomalaisten taloustieteilijöiden kiinnostus metsäekonomiaa kohtaan on selvästi elpynyt viime vuosina. Raakapuumarkkinoiden hinnanmuodostusta ovat empiirisesti tutkineet mm. Seppälä (1974), Tervo (1978), Korpinen (1980), Kuuluvainen (1985) ja Loikkanen, Kuuluvainen ja Salo (1935). Puhtaasti teoreettisesta tutkimuksesta mainittakoon tässä yhteydessä Koskela (1986) ja Kasanen (1984).
Perinteellisesti kantohintojen on ajateltu Suornessa määräytyvän jäännöseränä. Koska puulla on vielä toistaiseksi varsin vähäiset tuotantokustannukset, jää kannolle tämän ajattelun mukaan pitkällä tähtäyksellä hintaa sen verran, mitä teollisuuden normaalien voittojen ja palkkojen jälkeen jää jäljelle. Lyhyellä tähtäyksellä tarjonta on kuitenkin joustavaa, kuten viimeaikaiset enpiiriset tutkimukset ovat osoittaneet. Tässä esitelmässä pyritään yhdistämään pitkän ja lyhyen aikavälin analyysi käyttämällä hyväksi rationaalisten odotusten hypoteesia.
Vaikka historiallisesti kantohintojen vaihteluita voidaankin selittää melko onnistuneesti menneisyydestä määräytyvien odotusmuuttujien avulla, on mahdollista, että aikaa myöten puumarkkinoilla on taipumus tulla entistä rationaalisemmiksi eli tulevaisuuteen katsoviksi. Erityisesti reaalikoron voimakkaat heilahtelut 1970- ja 80-luvulla ovat saattaneet lisätä puunmyyjien tuottotietoisuutta.
Erityisesti tukkipuun markkinoiden voisi olettaa puhtaimmillaan edustavan vapaata markkinamekanismia, jossa markkinoiden tehokkuus pääsisi esiin samalla tapaa kuin valuuttamarkkinoilla tai arvopaperipörsseissä. Tämä teoreettispainotteinen kartoitus on tarkoitettu johdannoksi myöhemmin suoritettaville empiirisille testeille.
- ISSN: 0357-9603
- ISBN: 951-9281-63-0
