Ovatko pitkät korot lähdössä nousuun?

Labore-blogi Heikki Taimio

Viime keväänä Suomen valtio sai halpaa lainaa. 5. huhtikuuta sen 10 vuoden obligaation korko saavutti pohjanoteerauksensa, 1,405 prosenttia. 10.9. mennessä sama korko oli noussut 2,302:een eli liki 0,9 prosenttiyksikköä. Eilen se oli taas 0,224 prosenttiyksikköä matalampi. Mitä on tapahtunut?

On erittäin vaikea nähdä, että tähän kehitykseen olisivat vaikuttaneet markkinoiden uudelleenarviot Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta tai kyvystä suoriutua kasvaneista veloistaan. Valtion luottoluokitus on koko ajan pysynyt parhaana mahdollisena. Tämän koron pitäisi kuitenkin heijastaa mm. riskiä siitä, että Suomen valtion velkakirjoihin sijoittaneet saattavat menettää rahaa. Hallituksen valtiontaloutta koskevilla viimeaikaisilla päätöksillä ei silti ole ollut mitään selvää vaikutusta. Korko saavutti ennätysmatalan tason kevään kehysriihen jälkeen mutta lähti jo muutaman viikon kuluttua nousuun. Elokuun lopussa kokoontuneen budjettiriihen päätöksistä ja hallituksen lupauksista tehdä myöhemmin isoja rakenneuudistuksista ei näyttänyt seuraavan mitään korkovaikutuksia.

Tämä korkokehitys saattaa Suomen hallituksen päätökset hieman outoon valoon.

Oheisesta kuviosta näemme, että Suomen valtion 10 vuoden lainojen korko on viime kuukausina seurannut hyvin tiiviisti Saksan vastaavaa korkoa. USA:n korko on myös liikkunut samansuuntaisesti mutta nyttemmin eriytynyt selvästi korkeammalle tasolle. 10.9. se oli vain hitusen alle 3 prosenttia, noin 1,3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin 5.4. Näyttää siltä, että eri maiden pitkien korkojen liikkeiden takana olisi joku yhteinen tekijä, ja että USA:lle on tapahtunut jotain erityisempääkin.

ptblogi0913

Kuvio. Valtioiden 10 vuoden korot 1.3.–26.9.2013

Selitystä ei tarvitse kaukaa hakea. Loppukeväästä Yhdysvaltain keskuspankin, Fedin johtokunnassa virisi keskustelu sen valtionlainojen ja asuntolainapohjaisten arvopaperien osto-ohjelman asteittaisesta alasajosta. Marraskuusta 2008 lähtien jatkuneet bondiostot eli määrällinen keventäminen, joka viime aikoina on ollut 85 miljardia dollaria kuukaudessa, on ylläpitänyt rahataloudellista keveyttä, joka on mahdollistanut mm. amerikkalaisia sijoituksia kotimaan lisäksi Eurooppaan ja nouseviin talouksiin kuten Brasiliaan ja Intiaan. Tämä on mahdollistanut niin Yhdysvalloissa kuin sijoitusten vastaanottajamaissakin alemman korkotason. Kun sitten Fed keväällä alkoi luoda odotuksia määrällisen keventämisen hiipumisesta, alkoivat pankit odottaa korkeampia korkoja tulevaisuudessa, mikä heijastui myös vallitseviin pitkiin korkoihin eri maissa.

Miksi Fedin johtokunta alkoi suunnitella määrällisen keventämisen alasajoa? Tämä on hieman kummallista, sillä alkuvuonna USA:n talouskehitys oli huomattavasti viimevuotista huonompaa, ja bkt:n kasvu jäi jopa puoleen viime vuoden 2,8 prosentista. Tässä hidastumisessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, koska riippumattomien ennusteiden mukaan maan budjettileikkauksilla tuli olemaankin juuri tällainen vaikutus. Fedin politiikan kiristyshaluille olikin toinen selitys: useat sen johtokunnan konservatiivista jäsenistä pelkäsivät ja pelkäävät edelleen määrällisen keventämisen johtavan voimakkaaseen inflaatioon. Todellisuudessa USA:n inflaatio alittaa selvästi keskuspankin 2 prosentin tavoitteen, ja markkinoiden inflaatio-odotukset pitkälle tulevaisuuteen ovat myös hyvin matalat. Toisaalta USA:n poliittinen tilanne on nyt sillä tavalla kärjistynyt, että Fedin johtokunnan republikaaniset jäsenet toivovat voivansa rahapolitiikkaa kiristämällä saattaa presidentti Obaman ja demokraatit ahdinkoon ennen seuraavia kongressivaaleja.

18.9. Fedin johtokunta “yllättäen” kuitenkin päätti olla aloittamatta määrällisen keventämisensä alasajoa. Päätös ei ollut varsinaisesti yllätys juuri sitä ennen saatujen heikompien talouslukujen valossa – ja markkinat osasivat aivan ilmeisesti jo odottaa näin käyvän, koska pitkät korot kääntyivät laskuun jo viikkoa aiemmin – mutta se oli yllätys niille, jotka olettivat konservatiiveilla olevan tiukka yliote Fedin johtokunnassa. Päätös ei olekaan estänyt joitakin johtokunnan jäseniä elättelemästä toiveita, että alasajo aloitettaisiin jo lokakuussa.

Tällä tavalla pitkät korot nyt heiluvat niin muualla kuin meilläkin, mutta entä jatkossa? Markkinoiden katseet pitäytynevät tiukasti edelleen Yhdysvalloissa, sillä korkotasoon tulevat vaikuttamaan ensi vuonna tulevan nousukauden lisäksi maan lähiviikkojen budjettiratkaisut ja se, pääseekö kongressi sopimukseen tänä syksynä vastaan tulevan liittovaltion velkakaton korottamisesta.

Erittäin suuri merkitys tulee olemaan myös sillä, kenet presidentti Obama nimittää Fedin uudeksi pääjohtajaksi ensi helmikuun alusta lähtien. Jos valinta kohdistuu nykyiseen varapääjohtajaan Janet Yelleniin, markkinat voivat luottaa siihen, että ainakin pääjohtaja puolustaa kevyttä rahapolitiikkaa niin kauan kuin tarvitaan. Eihän hän tietenkään yksin päätöksiä tee, mutta hänellä on suurempi vaikutusvalta maansa rahapolitiikkaan ja sitä kautta eri maiden valtionlainojen korkotasoon kuin kenelläkään muulla.