Nuorten tulojen ja toimeentulon palapeli

6.10.2004 Muut julkaisut Tutkimuksia 92 Ulla Hämäläinen

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten, pääasiassa 16–32-vuotiaiden työmarkkina-asemaa, tuloja ja toimeentuloa. Tutkimuksessa hyödynnetään työssäkäyntitilaston pohjalle luotua ns. vaikuttavuusaineistoa vuosille 1990–1999. Tutkimusraportissa luodaan ensin kokonaiskuva kaikkien nuorten asemaan työmarkkinoilla, heidän saamiinsa henkilökohtaisiin bruttotuloihin ja niiden koostumukseen sekä heidän asemaansa tulonjaossa tuloköyhyyden näkökulmasta. Tämän jälkeen tarkastellaan erikseen opiskelijoiden, nuorten lapsiperheiden sekä työttömien tuloja ja toimeentuloa. Lopuksi edellä saatuja tietoja hyödynnetään vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutusten arviointiin nuorilla. Eläkeuudistuksen osalta arvioidaan eläkkeen karttumisen alaikärajan laskun, suoritetusta tutkinnosta saatavan eläkekarttuman sekä sosiaalietuusajoista, äitiys- ja vanhempainrahakauden sekä kotihoidontukijaksojen vaikutusta tulevaan eläkkeeseen.

Ansiotuloilla on suurempi merkitys nuorten tulonmuodostuksessa kuin yleensä ajatellaan. Tähän vaikuttavat mm. opiskelijoiden yleinen työssäkäynti ja se, että työttömyysasteen korkeasta tasosta huolimatta työttömyysjaksot ovat nuorilla sangen lyhyitä. Köyhyys lisääntyi 1990-luvun puolivälin jälkeen erityisesti nuorten keskuudessa. Nuorten kohdalla köyhyysrajan alapuolelle jäivät aikaisempaa useammin nuoret lapsiperheet, opiskelijat ja työttömät. Erityisesti nuorten yksinhuoltajien asema näyttää vaikeutuneen.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutusten arvioissa ilmenee, että uudistuksen jälkeen 18–22-vuotiaana karttuvalla eläkkeellä tulee olemaan verraten pieni vaikutus tulevan eläkkeen suuruuteen. Suoritetusta tutkinnosta saatava eläke vastaa yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta valmistujilla keskimääräisen palkansaajan vuoden eläkekarttumaa ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuneilla noin ¾ osaa tästä. Opiskelijoiden kokonaiseläkekarttuma (ansiotuloista ja tutkinnosta yhteensä) nousee uudistuksen jälkeen verraten lähelle keskimääräisen ei-opiskelevan nuoren eläkekarttumaa.

Vanhempainpäivärahojen kohdalla eläkekarttuma on aikaisempaa kattavampi ns. vuoden säännön poistuessa ja vähimmäismääräistä äitiyspäivärahaa saavien tullessa eläkekarttuman piiriin. Eläkeuudistuksen myötä alle kolmivuotiaan lapsen kotihoidontukiajalta karttuvan eläkkeen saavat henkilöt, jotka eivät ole ansiotyössä tukiaikana. Koska kotihoidontuen käyttö on erittäin yleistä, tämän valtion varoista maksettavan eläkkeen piiriin tulee suuri määrä pienten lasten äitejä. Tarkkaa arviota eläkekarttuman vaikutuksesta on vaikea antaa johtuen työssäkäynnin ja tuen päällekkäisyyksistä, mutta hieman yli puolelle 1- ja 2-vuotiaiden lasten äideistä eläkekarttuma tulee koko vuodelta täysimääräisenä. Vuoden kotihoidontukiajalta karttuva etuus on noin neljännes synnytysikäisten kokopäivätyössä olevien naisten vuosikarttumasta. Arviot eläkekarttumasta perustuvat vuosien 1995–1999 tietoihin yksilöiden työurista ja tuloista. Koska nuorten työllisyys on hyvin suhdanneherkkää edellä esitettyihin arvioihin tulee suhtautua varauksella.