Kylmää kyytiä kriisimaissa
Etelä-Euroopan kriisimaat käyvät läpi tuskien taivalta, joka on kovempi koulu kuin 1990-luvun lama oli Suomelle. Työttömyysasteet vaihtelevat Portugalin 15 prosentista Espanjan liki 25 prosenttiin ja Kreikan talous taantuu jo viidettä vuotta peräjälkeen. Kylmässä kyydissä hyytyy myös näiden maiden velkakestävyys ja maat tarvitsevat muiden euromaiden tukea velanhoidosta selvitäkseen. Tuki ei ole kriisimaille mannaa taivaasta, vaan sen ehtona ovat julkisen talouden leikkaukset, yksityistämiset, veronkorotukset ja rakenneuudistukset erityisesti työmarkkinoilla.
EU:n, EKP:n ja IMF:n edustajien muodostama troikka pitää kriisimaita silmällä ja huolehtii niiden pysymisestä kuripolitiikan kaidalla tiellä. Espanjan kohdalla pankkituen ehtona ovat pankkisektorin uudelleenjärjestelyt, mutta ilman troikkaakin maa on omaksunut muihin kriisimaihin vertautuvan kiristyspolitiikan. Talouden ja verotulojen supistuminen pitää maiden julkisen talouden alijäämät rumina, mutta suhdannekorjatut ja velanhoitomenoista puhdistetut alijäämäluvut kertovat hyvin tiukasta kuripolitiikasta kaikissa näissä maissa.
Kun kriisi ei ole oiennut, tuen maksajien mitta alkaa kuitenkin olla täynnä ja kukkaronnyörit tiukalla. Suomessa ainakin keskusta on peräänkuuluttanut lisää veroja kriisimaiden veronmaksajille ja hallitus on puolestaan todistellut linjansa tiukkuutta eurokriisin hoidossa. Tämä koskee Suomen vakuusvaatimuksia myönnettävän tuen ehtona ja Espanjan pankkituessa vaaditaan sijoittajavastuuta ja epäkelpojen pankkien alasajoa. Samalla kuitenkin hallituksen kannanotot kriisimailta vaadittavista finanssipolitiikan kiristyksistä ja työmarkkinareformeista ovat jääneet vähiin. Kaiketi tämän voi tulkita siten, että noudatettava kiristyspolitiikka vastaa Suomen virallista linjaa.
Luonnollisesti myös kriisimaissa tyytymättömyys kasvaa ja tämä näkyy muun muassa mielenosoituksina. Nuorten liki toivoton työmarkkinatilanne on aivan oma lukunsa, jonka seurauksia joutuu aprikoimaan pelonsekaisissa tunnelmissa. Viileän taloudellisesti ajateltuna seuraukset rajoittuvat pysyvään pitkäaikaistyöttömyyteen, osaamisen rapautumiseen ja pidemmän aikavälin kasvun heikentymiseen. Riskinä on kuitenkin myös sellainen ääriaineisten aktivoituminen, jota ei vielä joitain vuosia sitten voinut kuvitella toteutuvaksi nykypäivän Euroopassa.
Kriisimaissa kiristyspaketteja vastustavat puolueet ja ammattiliitot ovat vedonneet myös Euroopan sosiaalisen mallin puolustamiseen. Eli kysymys ei olisikaan vain omien välittömien etujen puolustamisesta vaan jonkun isomman ja periaatteellisemman asian ajamisesta? Ajatus on outo ja uusi nykyisessä ilmapiirissä, jota leimaavat selvät jaot tuen maksajiin ja tuen saajiin, asiansa hyvin hoitaneisiin ja holtittomuuksiin sortuneisiin eurooppalaisiin. Työmarkkinareformit kriisimaissa ovat kuitenkin sen verran suuria ja perusteisiin meneviä, että Suomessakin kannattaa punnita eurokriisin lääkkeitä myös tässä valossa.
Tuen ehdoksi asetetut työmarkkinareformit ovat koskeneet hyvin yksityiskohtaisesti mm. työttömyysturvaa, irtisanomissuojaa, työaikoja ja myös palkoista sopimista. Viimeksi mainitun kohdalla pyrkimyksenä on siirtää palkoista sopiminen yritystasolle ja tehdä yrityksissä aiempaa helpommaksi poiketa (alaspäin) alakohtaisiin työehtosopimuksiin kirjatuista palkoista. Tällaiset avaamislausekkeet ovat aiemmin yleistyneet Saksassa, mutta nyt ne yleistyvät nopeasti myös Etelä-Euroopan kriisin keskellä. Ammattiliittojen mitta on tullut täyteen, kun työehtosopimusten sivuuttaminen voidaan vielä tehdä niitä kuulematta. Seurauksena on ollut lakkoja, mielenosoituksia ja työehtosopimusloukkauksen vieminen kansainvälisen työjärjestö ILOn käsittelyyn.
On varsin todennäköistä, että palkoista sopimisen mallit muuttuvat Euroopassa vauhdilla kriisin seurauksena. Muutokset tapahtuvat kriisin keskellä puoli huomaamatta ainakin etäämmältä katsottuna ja ne eivät todennäköisesti edistä Euroopan ongelmien ratkaisua. Euromaiden tulisi ratkaista myös se, miten kilpailukykyeroja kurotaan umpeen etelän ja pohjoisen välillä. Euroopan komissio jo ehti suosittelemaan Saksalle tuottavuutta vastaavia palkankorotuksia palkka-alen sijasta. Kilpailukykyerojen kaventaminen on kivinen sarka ja erityisen hämäräksi tällaisen politiikan toteuttaminen jää, jos palkoista sovitaan yritystasolla.
OECD julkisti tuoreessa työllisyyskatsauksessaan uusia tutkimustuloksia. Niiden mukaan työmarkkinoiden taantumakestävyys on parhaimmillaan niissä maissa, joissa työehtosopimuksia jopa koordinoidaan ja sitä kautta saadaan aikaiseksi makrovakautta. Eurooppalaisen kuripolitiikan viitoittama tie vie toisaalle.