1. Julkaisuhaku
2. Kreikan velkasaneeraus lähestyy

Kreikan velkasaneeraus lähestyy

Suomi sai viime tiistaina sinänsä ihan kohtuullisen hyvät ja todennäköisesti parhaat mahdolliset vakuudet takauksilleen, jonka se mahdollisesti joutuu antamaan Kreikalle myönnettäville tukilainoille. Vakuuksien yksityiskohdat ovat kylläkin tässä erittäin epävarmassa tilanteessa lähes hatusta vedettyjä. Tällaisia ovat mm. oletukset 40 prosentin luottotappioista ja vakuuksien eli AAA-sijoituskohteiden kolmen prosentin tuotosta, mutta ennen kaikkea näyttää hyvin mahdolliselta, että Kreikka menee velkasaneeraukseen jo ennen kuin se on järjestänyt ensimmäistäkään vakuuserää Suomelle.

Jätän politologeille ja mediatutkijoille sen selvittämisen, miten on päässyt käymään niin, että julkisen sanan monien edustajien yritykset saada valtiovarainministeri Urpilainen ja viime kädessä koko Kataisen hallitus kiikkiin epäonnistuneesta vakuusvaatimuksesta ovat syrjäyttäneet paljon tärkeämmät eurokriisiin liittyvät kysymykset ja nimenomaan sen, kuinka pitkälle Suomi joutuu osallistumaan yhteisvastuuseen. EU:n kriisipakettien ja Suomenkin kokonaisvastuiden kannalta tämä vakuusratkaisu on kuitenkin melko vähäpätöinen asia. Toivon todella, että tämän jälkeen media kiinnittäisi huomionsa paljon isompiin ja tärkeämpiin kysymyksiin:

• Mikä on Saksan ja Ranskan osuus tämän kriisin synnyttämisessä?
• Miksi Saksa, Ranska ja Iso-Britannia eivät itse pääomita omia pankkejaan ja suostu kriisimaiden velkasaneeraukseen?
• Väliaikaisen vakausrahaston eli ERVV:n 780 (726) miljardia eivät riitä mihinkään, jos pitää tukea isompia maita kuten erityisesti Italiaa, mutta mm. Saksa, Hollanti ja Suomi eivät halua enää kasvattaa sitä – mitä tästä seuraa?
• Mitkä ovat vaihtoehdot loputtomalle yhteisvastuun kasvattamiselle? Nyt puhutaan, että ERVV:n velkavivulla ja/tai EKP:n tuella paisutettaisiin ERVV:n lainanantokykyä, mutta yhtä kaikki tappioiden tullen viime kädessä lasku lankeaa veronmaksajien kontolle.
• Kuinka kriisimaat voivat parantaa kilpailukykyään niin paljon, että ne pääsevät kyllin vahvaan kasvuun ja kykenevät itse hoitamaan velkansa?
• Millä tavalla Saksa ja Ranska alun alkaen (jo viime vuonna?) taivuttivat Suomen yhteisvastuuseen? Kiristämällä, uhkailemalla vai lahjomalla? Pääministeri Katainen ja hänen edeltäjänsä Kiviniemi, ehkä Vanhanenkin voisivat kertoa totuuden, mutta vaikenevatko he “diplomaattisista syistä”?

Suomen olisi pitänyt alun alkaen tähdentää sitä, että kyse on saksalaisten, ranskalaisten, englantilaisten ja eräiden muiden maiden pankkien pelastamisesta, ja että vastuu siitä kuuluu niille maille, joissa näillä pankeilla on kotipaikka. Suomalaiset pankit eivät ole syyllistyneet kriisimaiden holtittomaan luotottamiseen, joten asia ei kuulu Suomelle. Tämä iso kysymys on toki edelleen akuutti ja tulee toivottavasti nyt enemmän julkisuuden valokeilaan, kun vakuusasia saadaan pois päiväjärjestyksestä. On turha luulla, että tällä tavalla olisi torjuttu se sisäpoliittinen uhka, mitä lähdettiin vakuuksilla torjumaan, eli perussuomalaisten taholta tuleva kritiikki kriisinhallintajärjestelmää ja Suomen osuutta kohtaan.

Tuoreiden lehtitietojen (Financial Times) mukaan Euroopan komissio tulee ensi viikolla ehdottamaan pankkien pääomittamista, minkä voi tulkita merkitsevän samalla valmistautumista Kreikan velkasaneeraukseen. On epäselvää, miten tämä käytännössä tapahtuu. Sama lähde paljastaa kuitenkin mm. Saksan, Hollannin ja Suomen olevan nyt sillä kannalla, että jäsenmaiden itse on kaivettava jostain nämä rahat. Kuitenkaan Ranska ei tätä halua, koska sen pitäisi ottaa niin paljon velkaa, että sen AAA-luottoluokitus vaarantuisi. ERVV:hen nyt hyväksyttävien muutosten joukossa on pykälä, joka sallii ERVV:n ottaa velkaa jäsenmaiden takauksilla sitä varten, että se välittää nämä varat pankkien pääomituksen tarpeessa oleville jäsenmaille. On tietysti mahdotonta tietää, miten tämä erinomaisen tavaton pykälä tuli mukaan ERVV:n puitesopimukseen, mutta ilmeisesti Ranska oli vahvasti sen takana. Suomi siis voisi joutua takaamaan ERVV:n velanottoa ranskalaisten pankkien pääomittamiseksi.

Euroalueen poliitikot ovat siis vihdoin ja viimein tunnustamassa tosiasiat eli ennen kaikkea välttämättömyyden velkasaneerata Kreikka ja pääomittaa sitä luotottaneita pankkeja. Sitähän esitettiin jo Palkansaajien tutkimuslaitoksen viime maaliskuisen talousennusteen liitteessä ja sitä ennenkin lukuisten asiantuntijoiden kirjoituksissa. On myös monilta osin helppo yhtyä EVAn tänään julkaisemaan toimitusjohtaja Sixten Korkmanin raporttiin. Tosin jättäisin politologien arvioitavaksi senkin, mikä vaikutus vakuuskiistalla tosiasiassa on Suomen asemaan EU:ssa. On myös erittäin vaikea nähdä, kuinka velkasaneerauksen jälkeenkään Kreikka voisi päästä kilpailukykyiseksi ja omillaan toimeen tulevaksi, jos se pysyy mukana euroalueessa.