Kansainvälinen muuttoliike suhteellisesti ennätyssuurta Ukrainan kriisin myötä  

Labore-blogi Milla Nyyssölä, Sinikka Parviainen

Ukrainan konflikti on synnyttänyt suurimman pakolaisvirran sitten kylmän sodan. Runsaan kahden kuukauden aikana lähes 6 miljoonaa ukrainalaista on paennut Ukrainasta kohti Euroopan Unionia ja maan sisäisiä pakolaisia on Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan yli 6,5 miljoonaa. Käsillä on kolmen vuosikymmenen sisään toiseksi suurin yksittäinen maakohtainen muuttovirta syyrialaisten jälkeen. Vuoden 2021 puolessa välissä syyrialaisia pakolaisia oli maailmassa 6,7 miljoonaa (kuva 1).  

Kuva 1. Ukrainasta 24.2.–9.5.2022 lähteneiden aktiivisten pakolaisten määrä suhteessa pakolaisiin lähtömaan mukaan kesäkuun 2021 loppuun mennessä.  

   

Lähde: Labore, UNHCR:n raportti ja operationaalinen data. Huom. pakolaisten osalta käytetään UNCHR:n määritelmiä.   

Venäjän aloittama sota Ukrainaa vastaan on kiihdyttänyt väestön liikehdintää Euroopassa huomattavasti

Venäjän aloittama sota on aiheuttanut Euroopassa suurimman humanitäärisen kriisin sitten toisen maailmansodan. Se on saanut neljäsosan Ukrainan 44 miljoonasta liikekannalle. Suhteessa kaikkiin turvapaikanhakijoihin vuosien 2014–2021 välillä, ukrainalaisten määrä EU:ssa on valtava (kuva 2).  

Kuva 2. Turvapaikan hakijat EU:ssa vuosittain suhteessa ukrainalaisiin pakolaisiin Venäjän hyökkäyssodan jälkeen  

 

Lähde: Laboren laatima kuva käyttäen Eurostatin ja UNHCR:n tilastoja.

Pakolaisaalto luo valtavasti painetta Ukrainan naapurimaihin (kuva 3), kuten Puolaan.  Varsovan väkiluku on kasvanut noin viidenneksellä sodan helmikuun lopun jälkeen. Puola onkin suurin yksittäinen kohde 3,1 miljoonalla pakolaisella (9.5. mennessä). Maa on tehnyt logistisesti ja taloudellisesti valtavia panostuksia ukrainalaisen auttamiseksi. Muita merkittäviä EU-maita ovat muun muassa Unkari, Slovakia, Romania. EU:n ulkopuolelle ukrainalaisia on mennyt Venäjälle ja Moldovaan, joista jälkimmäinen onkin merkittävä kauttakulkumaa; Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin mukaan yli miljoona ukrainalaista on siirtynyt juuri Moldovan kautta kohti länttä. Valko-Venäjän suuntaan puolestaan on hakeutunut verrattaen vähäpätöinen osa pakolaisista.  

Kuva 3. Ukrainalaisten siirtymät naapurimaihin (kuvion luvut miljoonissa) 

Lähde: UNCHR 9.5.2022.

Suomi ja viimeaikainen maahanmuutto 

Maahanmuuttoviraston mukaan Venäjän hyökkäyksen jälkeen jo lähes 23 000 Ukrainan kansalaista on hakenut kansainvälistä suojelua Suomessa. Suurin osa hakeneista on naisia ja lapsia. Luku ei sisällä kaikkia niitä, jotka oleskelevat maassa, mutta eivät ole vielä käyneet hakemassa oleskelulupaa.  

Suomessa ukrainalaiset ja venäläiset ovat olleet suurimmat yksittäisiä oleskelulupia hakeneet ryhmät jo usean vuoden ajan. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan, jo ennen sodan puhkeamista helmikuussa, viime vuoden aikana ukrainalaiset olivat suurin yksittäinen ryhmä, joka haki oleskelulupia Suomessa. Jopa vajaa neljäsosa (23 prosenttia) kaikista myönteisistä päätöksistä annettiin ukrainalaisille viime vuonna. Toiseksi suurin myönteisiä oleskelulupia saaneiden ryhmä olivat venäläiset, joita oli vuonna 2021 lähes 12 prosenttia. Viime vuosina ukrainalaisen kausityövoiman rooli on ollut Suomessa merkittävä. Tällä hetkellä kuitenkin suuri osa maatiloilla ja puutarhoilla kausitöitä tehneistä ammattilaisista on nyt Ukrainan asevoimien palveluksessa. 

Kuva 4 Myönteiset oleskelulupapäätökset ukrainalaisten ja venäläisten osalta vuosina 2015–2021   

Tilastolähde: Maahanmuuttoviraston tilastopalvelu. 

Aivovuoto Venäjältä 

Economist lehti arvioi, että kymmenet tuhannet venäläiset ovat jättäneet kotinsa. Monet venäläiset, joilla on ulkomainen oleskelulupa ovat poistuneet maasta ja monet muut ovat matkustaneet kaikkiin venäläisille viisumivapaisiin kohteisiin, joita sijaitsee keskisessä Aasiassa ja eteläisessä Kaukasiassa. Suurimmat kauttakulku- tai kohdemaat ovat Armenia, Georgia, Turkki, Viro, Latvia, Liettua ja Suomi. Kukaan ei tiedä tarkalleen kuinka paljon venäläisiä on siirtynyt ulkomaille, mutta tyypillisimmät arviot ovat 200 000 ihmisen luokkaa. Muuttoliike huolestuttaa Venäjän naapurimaissa, kuten Georgiassa, jolla on myös huonoja kokemuksia konflikteista venäläisten kanssa.  

Erityisesti nuoret koulutetut venäläiset pakenevat “Putinin sotaa” Eurooppaan. Väestöjen liikkeet Venäjälle ja Venäjältä ovat aiheuttaneet jo arviolta parin vuosikymmenen ajan osaamisvajetta: lähtijät ovat pääosin korkeasti koulutettuja ja tulijat puolestaan hyvin vähän koulutettuja. Ukrainan sota on voimistanut tätä kehitystä ja se on kohdistunut erityisesti IT-osaajiin. Myös suomalaisyritysten palveluksessa on satoja tai jopa tuhansia venäläisiä IT-osaajia, joista merkittävä osa on jo siirretty Venäjän rajojen ulkopuolelle turvallisuussyistä (tiukentuva sensuuri ja halu välttää värväys armeijaan).  

Venäjän IT-alan etujärjestön mukaan jo pelkästään IT alalta on lähtenyt 50 000–70 000 asiantuntijaa maaliskuun aikana ja huhtikuussa arvioidaan lähteneen jo 100 000. Venäjän liittoneuvosto on tuoreessa selvityksessään myöntänyt ongelman ja arvioi, että Venäjä tarvitsee miljoona IT-osaajaa lisää valtionhallintoon pystyäkseen selviämään uudessa lännen teknologiapakotteiden rajoittamassa todellisuudessa. IT-osaajia on yritetty houkutella jäämään esimerkiksi nollaveroprosentilla kolmeksi vuodeksi ja lupaamalla, että he eivät joudu sotaan, mutta todennäköisesti nämä toimet eivät merkittävästi tule vähentämään poismuuttoa.  

Globaali osaamisen uusjako 

Erityisesti Venäjältä pakenevat ovat paljolti korkeasti koulutettuja, osa on työskennellyt länsiyhtiöissä ja he kokevat, etteivät voi enää elää nyky-Venäjällä. Tämä potentiaali on kuitenkin jo huomattu monessa länsimaassa ja esimerkiksi presidentti Bidenin hallinto suunnittelee uutta green card -mekanismia venäläisille tutkijoille erityisesti luonnontieteiden osalta. Venäläisestä luonnontieteellisestä osaamisesta povataan jopa samanlaista tehostetta amerikkalaiseen tiedemaailman kuin 1930-luvulla, kun huipputieteilijät pakenivat natsihallintoa Pohjois-Amerikkaan. Myös esimerkiksi Israel on avannut maaliskuussa vihreän linjan ukrainalaisille ja venäläisille IT-asiantuntijoille. Monilla sekä Ukrainasta ja Venäjältä pakenevista on ehdottomasti osaamista, mitä Suomessa voisi hyödyntää ja lievittää erityisesti Suomen pulaa IT-alan osaajista. Suomenkin tulisi olla mukana tässä globaalissa osaamisen uudelleenjaossa. Aivovuodon vahva kiihtyminen Venäjältä ja Venäjän lähialueilta on vahvistuva trendi, koska tällä hetkellä sodan nopea loppu ei ole näköpiirissä ja Venäjä tulee tiukentamaan elinolosuhteita vapaalle tutkimukselle vielä entisestään.  

Mitä tapahtuu itänaapurissa? 

Sitkeistä huhuista huolimatta, presidentti Putinin ote vallasta on edelleen vahva, vaikka entistä enemmän on myös kyse pelolla johtamisesta. Osittain Putinin kannatusta selittää selkeä vaihtoehtojen puute. Toisaalta taas Venäjällä on johtavien sosiologien mukaan vielä nähtävissä niin sanottu ”rally-around-the-flag”-efekti, missä sotatoimet ja sen tuoma kansallistunteen voimistuminen (propagandalla ja sensuurilla höystettynä) nostattavat nykyisten vallanpitäjien suosiota. Sama vaikutus on nähty sotia käyvissä maissa kuten USA:ssa sotatoimien alussa, mutta pääsääntöisesti tämä vaikutus laimenee sodan jatkuessa. Venäjällä sama nähtiin Krimin valtaukseen jälkeen, mutta myös vaikutuksen hyytyminen, kun kansalaisten ostovoima heikkeni ja tyytymättömyys kulminoitui eläkeuudistuksia vastustaviin mielenosoituksiin vuonna 2018. Putinin suosio laski Krimin valtauksen huumasta vuodesta 2014 vuoteen 2020 lähes 30 prosenttiyksiköllä ja nyt Ukrainan sota on nostanut sen taas yli 80 %:iin. Ukrainan hyökkäyssodan aiheuttavat vääjäämättömät muutokset elinloissa ja erilaisia reittejä tihkuvat tiedot kuolleista venäläissotilaista tulevat ajan myötä laskemaan nykyhallinnon suosiota.  

Vaikka on olettavaa, että sodan kauheudet ja laskeva elintaso heikentää nyt verrattain vahvaa kansallistunnetta, Venäjällä on myös turha odottaa varsinaista kansannousua. Venäläisillä on hyvin kehittynyt kriisin sietokyky ja laajasti epäpoliittinen elämänasenne. Samalla köyhtyvää kansaa on helpompi kontrolloida, kun kaikki energia täytyy suunnata päivittäiseen selviytymiseen. Ainoa varteenotettava vaihtoehto nykyisen johtajan vaihtumiselle on niin sanottu palatsivallankumous, johon mahdollisuuksia on ainoastaan turvallisuusorganisaatioilla tai niiden yhteenliittymillä. Monet ei-turvallisuusorganisaatiotaustaiset oligarkit on työnnetty Kremlin ulkopiiriin (osa jo ennen sotaa ja osa, koska he ovat kritisoineet ”erikoisoperaatiota”) ja pakotteet ovat heikentäneet heidänkin liikkumavaraansa. Toistaiseksi armeija ja FSB näyttävät olevan vahvasti nykyjohdon takana, vaikka osa FSB:n johdosta on pidätetty epäonnistuneen sotaretken takia, ja koneisto ruokkii epälojaalien kollegoiden ilmiantamista. Putinin voi siis olettaa säilyvän vallassa vuoteen 2036 asti kuten uusi vuoden 2019 perustuslaki sallii eikä hänen suhtautumisensa lähialueiden länsi-integraatioon tule ainakaan lieventymään. Näin ollen paine väestöliikehdinnälle entisen Neuvostoliiton alueen sisällä ja sieltä länteen tulee voimistumaan.  

Tilannetta seurataan tiiviisti 

Sodan puhjettua, Euroopan mailla on edessään huomattava työ kestävän talouskasvun varmistamisessa sekä miljoonien ukrainalaisten tehokkaassa auttamisessa ja integroimisessa yhteiskuntaan niin lyhyellä, mutta mahdollisesti myös pidemmälläkin aikavälillä. EU aktivoi pian sodan alettua tilapäistä suojelua koskevan direktiivin, jonka turvin unionin alueella voi saada maksimissaan kolme vuotta suojelua sotatilanteesta riippuen. Direktiivi takaa myös yhdenmukaiset oikeudet asumiseen, työskentelyyn (kaikilla aloilla), toimeentuloon, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Suomessa toimii koordinaatioryhmä, joka käsittelee Venäjän hyökkäyksestä johtuvaa muuttoliiketilannetta.  

Nykysuunnitelmat tilapäisestä suojelusta eivät välttämättä ole riittäviä vastaamaan pidemmän aikavälin haasteisiin ja talouden tarpeisiin. Koska on hyvin epäselvää, kuinka pitkään sota, jälleenrakennus ja muuttoliike kestää, olisi ennakoitava sitä, kuinka toimitaan pidemmällä aikavälillä väestön integroimisessa sekä sitä, millä tavoin Suomi on mukana osaajien globaalissa uusjaossa.

Lähteitä:  

Kirjoittajat: KTT Milla Nyyssölä (johtava tutkija, LABORE) & KTT Sinikka Parviainen (vanhempi analyytikko, East Office)