1. Julkaisuhaku
2. Julkisen palvelun motivaatio on vasemmistolaisilla muita korkeampi – so what?

Julkisen palvelun motivaatio on vasemmistolaisilla muita korkeampi – so what?

Viime maanantaina 18.5. ilmestyi ensimmäinen suomalainen tutkimus julkisen palvelun motivaatiosta. Julkisen palvelun motivaatiolla tarkoitetaan valtion ja kuntien järjestämien palvelujen tuotannossa työskentelevien halua tavoitella oman etunsa sijasta muiden ihmisten tai laajemman yhteisön, kuten yhteiskunnan tai koko ihmiskunnan etua. Tätä amerikkalaisten Perryn ja Wisen 25 vuotta sitten esittelemää käsitettä ei ole Suomessa toistaiseksi ole juuri käytetty – ks. kuitenkin tämä katsaus siitä tehtyyn kansainväliseen tutkimukseen.

Ekonomistit olettavat yleensä ihmisten tavoittelevan vain omaa etuaan. Ns. uusi psykologinen taloustiede (ks. esim. Pirttilän katsaus) kuitenkin viittaa useisiin kokeisiin ja kyselyihin perustuneisiin tutkimuksiin, jotka ovat osoittaneet, että suuri osa ihmisistä ajattelee myös muiden ihmisten hyvinvointia. Julkisen palvelun motivaation tutkimus perustuu tähän tulokseen.

Julkisen palvelun motivaatio on mahdollista löytää julkisen sektorin lisäksi niin julkisia palveluja tuottavista, voittoa tavoittelemattomista organisaatioista (säätiöistä, järjestöistä yms.) kuin yksityisistä yrityksistäkin. Useissa tutkimuksissa, joista valtaosa on tehty yhdysvaltalaisilla aineistoilla, on kuitenkin havaittu julkisen (ja myös kolmannen) sektorin työntekijöillä olevan keskimäärin vahvempi julkisen palvelun motivaatio kuin yrityssektorin työntekijöillä. Erottavana taustatekijänä on yritysten voitontavoittelu, jossa korostuvat rahalliset kannustimet julkisen palvelun motivaation sijasta.

Mainittu ensimmäinen suomalainen tutkimus perustui liki 4 000 terveydenhuoltoalan työntekijälle (lääkäreille, sairaanhoitajille sekä lähi- ja perushoitajille) suunnattuun kyselyyn. Tarkoitus oli arvioida julkisen palvelun motivaation voimakkuutta tätä varten kehitetyllä kansainvälisellä, 16 kysymykseen nojautuvalla mittarilla, sekä tutkia tämän motivaation yhteyksiä työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen.

Tutkimuksen tulokset ovat linjassa useissa muissa maissa saatujen johtopäätösten kanssa. Terveydenhuollon työntekijöiden julkisen palvelun motivaatio on korkea verrattuna monien muiden julkisten palvelujen työntekijöihin. Se on muita korkeampi vasemmistolaisilla, julkisella sektorilla työskentelevillä, naisilla ja varttuneemmilla terveydenhuollon ammattilaisilla.

Poliittinen suuntautuminen on vahvimmin yhteydessä julkisen palvelun motivaatioon, joka on sitä korkeampi mitä vasemmistolaisemmaksi työntekijä arvioi itsensä. Tulos vastaa hyvin yleistä mielikuvaa vasemmistolaisista, jotka yleensä muita enemmän tapaavat korostaa ihmisten keskinäistä solidaarisuutta.

Toisaalta monet oikeistolaiset korostavat hyväntekeväisyyttä, jossa on myös kyse muiden ihmisten hyvinvoinnista. Selitys tälle lienee kuitenkin se, että ensisijaisesti oikeistolaiset haluavat itse päättää rahojensa käyttökohteista, ja silloin kun se heille sopii, eivätkä luovuttaa niitä säännöllisesti verotuksen kautta julkisten palvelujen rahoitukseen.

Vasemmistopuolueet yleensä suhtautuvat kriittisesti julkisten palvelujen tuotannon ulkoistamiseen yksityiselle sektorille. (”Yksityistäminen” on tässä valitettavan usein käytetty harhaanjohtava termi, sillä kyse ei ole julkisten palvelujen järjestämisen ja rahoituksen siirrosta.) Tämä herättää kiinnostavia kysymyksiä. Vasemmisto näyttää olettavan, että paras hinta-laatu-suhde julkisille palveluille saavutetaan, jos valtio tai kunnat tuottavat ne itse eivätkä ulkoista niitä yksityiselle sektorille. Näin on ainakin silloin, jos julkisen palvelun motivaatio on korkeampi julkisella sektorilla ja sillä on myönteinen vaikutus kustannuksiin ja laatuun.

Tutkimuksessamme saatiin odotettu tulos, että julkisen palvelun motivaatio on korkeampi julkisella sektorilla kuin yksityisellä puolella. Tämän kanssa sopusoinnussa on tulos, että mitä suurempi on yksityisellä sektorilla vallitsevampi korkean palkan arvostus, sitä matalampi on julkisen palvelun motivaatio.

Näin ollen herää kysymys, onko korkeamman julkisen palvelun motivaation ansiosta palvelujen laatu parempi ja/tai kustannustaso alempi, jos ne tuotetaan julkisella eikä yksityisellä sektorilla. Valitettavasti tässä tutkimuksessa ei ollut resursseja arvioida palvelujen laatutasoa. Yleensäkin julkiset palvelut – myös terveyspalvelut – ovat niin moniulotteisia ja -mutkaisia, että niiden laadun mittaaminen on erittäin vaikeaa ja kallista. Jotain siitä kertoo kuitenkin se, että korkeampi julkisen palvelun motivaatio on yhteydessä parempaan työhyvinvointiin, työyhteisökäyttäytymiseen ja itse arvioituun työssä suoriutumiseen. Voidaan varmasti ajatella, että paremmin työssään viihtyvät ja suoriutuvat terveydenhuollon ammattilaiset myös tuottavat parempia palveluja.

Julkisen palvelun motivaation kustannusvaikutuksia ei tässä tutkimuksessa myöskään kyetty suoraan mittaamaan. Mainitut työhyvinvoinnin ja itse arvioidun työssä suoriutumisen positiiviset yhteydet julkisen palvelun motivaatioon viittaavat kuitenkin siihen, että edistämällä julkisen palvelun motivaatiota voitaisiin parantaa tehokkuutta ja tuottavuutta, mikä johtaisi kustannussäästöihin.

Toisaalta on myös mahdollista, että tulospalkkauksella ja muilla yritysmaailmasta tutuilla rahallisilla kannustimilla saavutetaan tehokkuutta ja säästöjä. Niiden käyttöönotto voi kuitenkin vähentää julkisen palvelun motivaatiota, jolloin nettovaikutus jää arvioitavaksi.

Onko vasemmisto oikeassa vastustaessaan julkisten palvelujen tuotannon ulkoistamista yksityiselle sektorille? Tässä vasemmistolaiset saattavat toimia omien vaistojensa varassa, olettaen että kaikilla muillakin työntekijöillä on korkea julkisen palvelun motivaatio, joka kärsisi siitä, että työskenneltäisiin yksityisellä sektorilla, ja että rahallisten kannustimien käytöllä olisi kielteisiä vaikutuksia. Näin saattaa ollakin, mutta kaikki työntekijät eivät ole vasemmistolaisia, ja tarvitaan lisätutkimuksia ennen kuin asiasta voidaan vakuuttua suuntaan tai toiseen.

Tämän kirjoituksen loppuun on syytä lisätä ”tavanomainen varaus”: Esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä vastaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen kantaa. Kaikki esitetyt näkemykset eivät myöskään perustu esiteltyyn tutkimukseen vaan edustavat jatkopohdintaa.