Granulariteetti ja talous
Yhden suuryrityksen menestys tai vastoinkäyminen voi heilauttaa koko kansantaloutta. Tätä ilmiötä kutsutaan granulariteetiksi, ja Suomessa sen merkitys tunnetaan hyvin. Mitä yrityksiin keskittyvä taloudellinen painoarvo tarkoittaa suhdannevaihteluille ja millaista harkintaa se edellyttää talouspolitiikalta, kysyy Paolo Fornaro Labore-blogissaan.
Tohtoriopintojeni aikana löysin erittäin mielenkiintoisen tutkimusartikkelin, Gabaix (2011). Artikkelissa, Gabaix osoitti teoreettisesti ja empiirisesti, että yksittäisiin yrityksiin kohdistuvat shokit voisivat vaikuttaa huomattavasti Yhdysvaltojen suhdannevaihteluihin, eli BKT:n muutoksen pitkän aikavälin trendeihin. Gabaix nimitti tällaisia vaikutuksia ”granulaareiksi shokeiksi”. Granulaarien shokkien taustalla oleva intuitio on yksinkertainen, ja kuten yksinkertaiset asiat yleensä, kaunis. Tavanomaisissa makromalleissa on oletettu, että yksittäisiin yrityksiin kohdistuvat shokit kumoaisivat toisensa, kun lasketaan niiden yhteenlaskettu vaikutus. Esimerkiksi tulipalon vuoksi suljettavan tehtaan menetykset voivat tasoittua, jos toisen yrityksen myynti sattuu samaan aikaan olemaan poikkeuksellisen hyvää.
Gabaix (2011) väittää, ettei asia ole niin suoraviivainen. Hän osoittaa teoreettisesti, että jos yrityskoon jakauma on paksuhäntäinen eli taloudessa on tarpeeksi monta erittäin suurta yritykstä, yksittäisten yritysten shokit eivät välttämättä kumoa toisiaan, vaan ne voivat vaikuttaa koko talouteen. Tätä kutsutaan granulaariseksi shokiksi. Gabaix’n (2011) empiirinen analyysi tukee tätä intuitiota. Tärkein löydös artikkelissa on se, että sataan suurimpaan yhdysvaltalaiseen yritykseen kohdistuvat shokit selittävät noin kolmasosan suhdannevaihteluista.
Tutkimuskirjallisuus yrityksiin kohdistuvien shokkien kokonaisvaikutuksesta on laajentunut, ja muitakin mekanismeja on tutkittu. Esimerkiksi, Acemoglu[1] ym. (2012) osoittavat, että mikrotason shokit voivat vaikuttaa myös kokonaistalouteen merkittävästi sektoreiden välisten tuotantoketjujen vuoksi. Myös Di Giovanni ym. (2014) testaavat granulaarisuushypoteesia Ranskan kontekstissa ja arvioivat, kuinka suurelta osin shokkien kokonaisvaikutus johtuu yritysten koosta ja kuinka suurelta osin tuotantoketjuista.
Luultavasti granulariteetti herättää eläviä muistoja suomalaisessa lukijassa. Viimeisten kahden vuosikymmenen ajan Suomen talouden kasvu riippui suurelta osin yhden erittäin suuren yrityksen menestyksestä (ja epäonnistumisista). Henri Luomarannan kanssa kirjoittamassani artikkelissa Fornaro ja Luomaranta (2018) laskemme, kuinka paljon granulaarishokit ovat vaikuttaneet Suomen suhdanteisiin. Ei yllätä, että ne ovat olleet tärkeitä ainakin 2010-luvun puoliväliin saakka. Granulaaritetin merkitystä Suomen taloudessa on myös käsitelty Caligarisin ym. (2023) artikkelissa, jossa korostetaan sen roolia hitaan tuottavuuskasvun taustatekijänä.
Granulariteetti on olemassa myös muilla talouden osa-alueilla. Esimerkiksi Suomen viennin ennusteita laskettaessa ennustelaitokset ottavat huomioon risteilyalusten luovutukset. Viime aikoina olemme huomanneet, että muutamat F-35-hävittäjähankinnat ovat aiheuttaneet suuren muutoksen julkisiin investointeihin. Lisäksi äskettäin julkaistussa artikkelissa Berlingieri ym. (2026) tutki granulariteettia innovaatioprosessissa. Keskeinen löydös artikkelissa on se, että tuotantoinnovaatiot eivät ranskalaisten yritysten joukossa jakaudu tasaisesti vaan keskittyvät muutamiin isoimpiin yrityksiin.
Näyttää siis siltä, että granulariteetti on osa talouselämäämme. Mitä meidän pitäisi tehdä? Haluaisin lainata Oscar Wilden (1890/2003) kauniita sanoja ja todeta että ”kaikki taide on aivan hyödytöntä”, mutta olisi epäreilua verrata jotain niin arkipäiväistä kuten taloustiede taiteeseen. Meidän olisi löydettävä tarinan opetus eli politiikkasuositukset. Esimerkiksi granulaarisessa maailmassa päätöksentekijöiden olisi hyödyllistä saada ajankohtaista ja yksityiskohtaista tietoa suunnitellessaan optimaalisia ratkaisuja granulaareihin shokkeihin. Toinen asia, jota kannata pohtia, on avoin kommunikaatio tärkeistä strategisista päätöksistä suuryritysten, työntekijöiden edustajien ja julkisen sektorin välillä. Tavanomaisten strategisten näkökohtien lisäksi, rajoitettu, kalibroitu ja hyvin suunniteltu teollisuuspolitiikka voi olla tähän liittyen perusteltua, silloin kun yhden suuryrityksen päätös voi vaikuttaa koko talouteen.
Tai sitten, viitateen Kaukorantaan (2025) ja BBC:n ohjelmaan ”Yes Minister” 1980-luvulta, joskus paras vaihtoehto on vastustaa halua tehdä jotain vain tekemisen vuoksi. Jos yksittäisen yrityksen väärä päätös, tai huono onni, voi vaikuttaa koko talouteen, raju ja äkillinen politiikkamuutos ilman tukevaa tilannearviointia voi olla harkitsematonta ja tuottaa odottamattomia kerrannaisvaikutuksia. Jatkuvien uudistusten sijaan, valtion tulisikin huolehtia markkinoiden toiminnan ja yritysten menestymisen edellytysten luomisesta ja ylläpitämisestä. Samalla sen tulisi varmistaa, että jokainen ihminen, myös heikoimmassa asemassa oleva, voi olla osa yhteiskuntaa ja elää täysipainosta elämää.
Viitteet
Acemoglu, D., Carvalho, V.M., Ozdaglar, A. and Tahbaz‐Salehi, A., 2012. The network origins of aggregate fluctuations. Econometrica, 80(5), pp.1977-2016.
Di Giovanni, J., Levchenko, A.A. and Mejean, I., 2014. Firms, destinations, and aggregate fluctuations. Econometrica, 82(4), pp.1303-1340.
Fornaro, P. and Luomaranta, H., 2018. Aggregate fluctuations and the effect of large corporations: Evidence from Finnish monthly data. Economic Modelling, 70, pp.245-258.
Gabaix, X., 2011. The granular origins of aggregate fluctuations. Econometrica, 79(3), pp.733-772.
Kaukoranta, I. 2025. Pitää tehdä jotain – ja tämä on jotain. SAK blogi. https://www.sak.fi/blogit/pitaa-tehda-jotain-ja-tama-on-jotain/
Wilde, O., 2003. The Picture of Dorian Gray. London: Collector’s Library, 2003. Print.
[1] Kyllä, hän on tutkinut myös tätä aihetta.
