Finanssipolitiikka työntää euroaluetta taantumaan
Eurostatin vastikään julkistamat tiedot EU-maiden uusista bkt-luvuista ovat synkkää luettavaa. Koko euroalueen bkt supistui 0,9 prosenttia vuodentakaiseen nähden (EU27-maissa luku oli 0,6 %). Surkeimpia olivat Etelä-Euroopan maiden luvut, esimerkiksi Kreikan bkt supistui 6,0 %, Portugalin 3,8 % ja Italian 2,7 % vuodentakaiseen neljännekseen verrattuna.
Italiassa, euroalueen kolmanneksi suurimmassa taloudessa, on muutenkin laihasti aihetta juhlaan, sillä Italian bkt on tällä hetkellä samalla tasolla kuin vuonna 2000. Kehitystä voi verrata vaikkapa Suomeen, jossa bkt oli vuoden 2012 kolmannella neljänneksellä lähes 20 prosenttia korkeammalla tasolla kuin vuoden 2000 vastaavaan aikaan. Näin siitäkin huolimatta, että Suomen bkt putosi vuoden 2009 aikana kansainvälisesti verraten poikkeuksellisen paljon.
Jos Euroopan kehitys näyttää synkältä, niin eipä ole aihetta tyytyväisyyteen muissakaan länsimaissa. Juuri julkistettujen tietojen perusteella kaikissa seitsemässä suuressa OECD-maassa bkt supistui vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä (Kanadan lukua tosin ei vielä ollut raportoitu). Kyseinen kehitys on saanut kääntämään katseet monessa maassa toteutetun kireän finanssipolitiikan suuntaan. Poikkeuksellisen kireää finanssipolitiikka on ollut euroalueen kriisimaissa. Huomattavaa on kuitenkin myös se, että Suomen julkinen kulutus supistui 0,5 prosenttia viime vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana vuodentakaiseen verrattuna (luku täsmentynee myöhemmissä tilastojulkaisuissa). Samalla myös verotusta on korotettu, joten Suomessakin kiristykset koskevat sekä meno- että tulopuolta.
Yleisen keskustelun lisäksi finanssipolitiikan vaikutuksista on syntynyt viime vuosina myös runsaasti uutta tutkimusta. Aivan viime aikoina paljon julkisuutta on saanut IMF:n ekonomistien Olivier Blanchardin ja Daniel Leighin tutkimus, jonka mukaan kiristävän finanssipolitiikan taloutta supistava vaikutus (ns. finanssipolitiikan kerroinvaikutus) on ollut finanssikriisin aikana huomattavasti aiemmin arvioitua suurempi. Tutkimuksen julkisuusarvo onkin ollut jopa niin suuri, että Euroopan unionin talouskomissaari Olli Rehn on joutunut lähettämään asianosaisille kirjeen, jossa hän moittii virallisen totuuden kanssa ristiriidassa olevien tutkimustulosten julkaisemista ja pyrkii vaientamaan akateemisen keskustelun aiheesta.
Uusi tutkimus onkin tuonut esiin, että suhdannetilanne vaikuttaa siihen, miten suuri finanssipolitiikan vaikutus talouteen on. Esimerkiksi taloustutkijat Alan Auerbach ja Yuriy Gorodnichenko havaitsevat artikkelissaan, että finanssipolitiikan kerroinvaikutus on taantumassa huomattavasti suurempi kuin normaaliaikoina. On myös perusteltua olettaa, että finanssipolitiikka vaikuttaa eri tavoin eri maissa riippuen siitä, miten maan valuuttakurssi ja korkopolitiikka määräytyvät tai miten vientiriippuvainen maan talous on. Instituutioilla ylipäänsä on merkitystä – finanssipolitiikan kerroinvaikutus on tuskin sama Suomessa ja Kreikassa.
Niinpä lisää tutkimustietoa finanssipolitiikan kerroinvaikutuksista kaivataan edelleen, oli talouskomissaari mitä mieltä tahansa. Toisaalta tervetullutta on myös pragmaattisuus talouspolitiikan teossa. Voidaankin kysyä, onko Suomessakaan mielekästä hirttäytyä hallitusohjelmaan, jossa on sitouduttu valtiontalouden velkasuhteen kääntämiseen laskuun hallituskauden aikana – hinnalla millä hyvänsä.