Elinajanodote on odote
Kenellekään ei liene epäselvää, että nykyisen hyvinvoinnin ylläpitäminen Suomessa edellyttää työurien pitenemistä tavalla tai toisella. Tätä seikkaa on viime aikoina erityisesti korostettu, kun uusimpien laskelmien mukaan suomalaisten elinajanodote on kasvanut ennakoitua selvästi nopeammin. On pidetty itsestään selvänä, että taloudellinen kasvu ja vaurastuminen johtavat jatkossakin vastaavaan elinajanodotteen nousuun.
Suomea vauraammassa Yhdysvalloissa tilastollinen elinajanodote kääntyi laskuun vuonna 2008. Syynä tähän oli vanhuusiän sairauksien yleistymisestä johtunut kuolleisuuden kasvu. Elintason nousu ei siis vääjäämättä nosta elinikää, vaan se voi elintasosairauksien myötä jopa lyhentää sitä. Jatkossa nähdään, jääkö Yhdysvalloissa havaittu muutos elinajanodotteessa pysyväksi vai vain tilapäiseksi tilastopoikkeamaksi. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa havaittu muutos nostaa esille väestöennusteisiin ja elinajanodotelaskelmiin liittyvät epävarmuudet.
Yhdysvaltojen tilanne herättää myös kysymyksen, kiristämmekö Suomessa nykyisten sukupolvien elintasoa liikaa, jos elinajanodotteeseen liittyvät laskelmamme ja tästä johtuvat politiikkatoimenpiteemme osoittautuvat myöhemmin ylimitoitetuiksi. Ehkä meidän tulisi kiinnittää jonkin verran huomiota siihenkin mahdollisuuteen, että jollakin todennäköisyydellä suomalaisten elinajanodote voi kääntyä nyt oletetun vahvan kasvun sijaan laskuun. Tämän mahdollisuuden huomioon ottamisen me nyt elävät sukupolvet ansaitsemme.