Devalvaatiosykli ja työllisyys. Kysymyksenasettelujen tarkentamisyritys

1.4.1985 Työpapereita 34 Jukka Pekkarinen, Pekka Sauramo

Johdanto

Devalvaatiosykli on viime aikojen suomalaisen taloustieteellisen ja -poliittisen keskustelun omintakeisinta käsitteenmuodostusta. Sen mukainen valuuttakurssipolitiikan, tulonjaon, kasvun, työllisyyden ja inflaation kehäliike lienee yleisesti hyväksytty paikkansa pitäväksi havainnoksi Suomen taloudellisesta kehityksestä toisen maailmansodan jälkeen. Devalvaatiosykli on vaikuttanut voimakkaasti myös talouspoliittiseen keskusteluun ja on ollut johtamassa valuuttakurssipolitiikan roolin uudelleen arviointiin viime vuosien aikana. Se on synnyttänyt myös suomalaista teorianmuodostusta, joka on saanut osakseen hyvin ansaitsemaansa huomiota. Siihen on kiinnitetty viime aikoina paljon huomiota esimerkiksi Ruotsissa. Monet ruotsalaiset ekonomistit, jotka ovat suhtautuneet kriittisesti maansa viimeaikaiseen talouspolitiikkaan, ovat viitanneet suomalaiseen keskusteluun (ks. esim. Lybeck (1985), Calmfors (1984)).

Devalvaatiosyklin käsite syntyi Suomen valuuttakurssipolitiikan kriittisten arvioiden yhteydessä. Devalvaatioiden vaikutuksia analysoi jo varhain Jouko Paunio (1969), ja devalvaatiosyklin käsitteen toivat keskusteluun devalvaatioita voimakkaasti arvostelleet Pekka Korpinen ja Seppo Kykkänen (1974). Varsinaisen devalvaatiosyklin mallin esitti ensimmäisenä Sixten Korkman (1978 ja 1980).¹

Korpinen ja Kykkänen arvostelivat devalvaatiosykliin johtanutta valuuttakurssipolitiikkaa. Heidän mukaansa se oli vain kiihdyttänyt inflaatiota ja kärjistänyt taloudellista epävakautta ilman pysyviä positiivisia työllisyysvaikutuksia. Eero Tuomainen (1979) ja Pertti Kukkonen (1982) taas käyvät esimerkeiksi devalvaatiopolitiikkaa ymmärtävistä kannanotoista, jotka korostavat devalvaatioiden positiivisia kasvu- ja työllisyysvaikutuksia.

Näennäisestä vakiintuneisuudestaan huolimatta devalvaatiosykliin liittyy avoimia kysymyksiä. Empiiristä tutkimusta siitä ei ole paljoa tehty. Talouspoliittisessa keskustelussa käsitykset devalvaatiopolitiikan vaikutuksista poikkeavat toisistaan. Käsityksemme mukaan ei ole keskusteltu loppuun saakka myöskään sitä, millaisiin johtopäätöksiin devalvaatiopolitiikan vaikutuksista päätyvät devalvaatiosyklistä esitetyt formaaliset mallit. Teoreettisen ja talouspoliittisen devalvaatiosyklikeskustelun välinen suhde on siis epäselvä.

Tässä kirjoituksessamme pyrimme täsmentämään eräitä keskustelun kysymyksenasetteluja. Kiinnitämme päähuomion devalvaatiosyklin teoriaan ja sen valuuttakurssipoliittisiin implikaatioihin. Empiiriset kysymykset joudumme sivuuttamaan. Toisessa luvussa erotamme toisistaan kaksi erilaista, talouspoliittisessa keskustelussa esiintynyttä näkemystä devalvaatiopolitiikan vaikutuksista. Näistä toinen on devalvaatioita ymmärtävä, toinen niitä jyrkästi kritisoiva. Kolmannessa luvussa siirrymme käsittelemään devalvaatiosyklin yhteydessä esitettyjen mallien ominaisuuksia. Lähtökohtanamme on Sixten Korkmanin malli. Mallin muodostamisen jälkeen esitämme sen avulla vaihtoehtoisia tulkintoja devalvaatiosyklille ja arvioimme näitä. Keskustelemme niiden talouspoliittisista implikaatioista talouden vakauden, työllisyyden ja tulonjaon kannalta. Tällä tavalla arvioimme devalvaatiosyklistä esitettyjen teoreettisten mallien ja talouspoliittisessa keskustelussa esitettyjen näkemysten välistä suhdetta. Tarkastelumme perustuvat mallilla tehtyihin simulointeihin. Neljännessä luvussa esitämme tiivistelmän ja kiinnitämme huomiota eräisiin käyttämämme mallin rajoituksiin ja näiden esille nostamiin jatkotutkimuksen aiheisiin.