California Dreamin’ – lukuvuosi Berkeleyssä

Toni Juuti

Vietin lukuvuoden 2022–2023 vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä. Nyt kun olen ollut jo muutaman viikon Suomessa, on paikallaan vetää hieman ajatuksia yhteen.

Työnteko Berkeleyssä oli kovin erilaista kuin Suomessa. Aamurutiinina oli vastailla sähköposteihin, minkä jälkeen tuo tutkimustyön keskeyttäjä oli tyypillisesti vaiti koko päivän. Usein kuuden tai seitsemän maissa juttelin työpäiväänsä paketoivien suomalaiskollegojen kanssa kymmenen tunnin aikaeron taakse. Minulla ei ollut pääsyä tutkimushankkeissamme hyödynnettäviin rekisteriaineistoihin, joten vastuu aineistotyöstä jäi Suomessa työskentelevien (osin selvästi ylikoulutettujen) tutkimusavustajien harteille: ”Herra professori, ajakaa regressioita!”

Kirjoittamista ja lukemista eivät säännöt suitsineet, mutta vierailuani leimasi silti ennen muuta muiden tutkijoiden tapaaminen seminaareissa ja kahden kesken. Tykkäsin paljon tästä painotuksesta. Tapaamisia oli tyypillisesti helppo saada järjestettyä ja pääsin esiintymään kolmessa eri seminaarissa. Vaikka olin saanut Berkeleyn tyyppien avoimuudesta vihiä jo etukäteen, yllätyin positiivisesti kiinnostuksesta tutkimushankkeitamme kohtaan. Kiitos kuulunee suurelta osin hienoille suomalaisille aineistoille ja latua raivanneille aiemmille suomalaisvieraille.

Berkeleyn sijainti eloisan, joskin viime vuosina hiljentyneen, suurkaupungin ja upean luonnon läheisyydessä tuntui usein uskomattomalta. Sen sijaan, että listaisin lähistön rannat ja Yosemiten vesiputoukset, maalaan yhden mahdollisen tavan viettää viikonlopun. Perjantaina töiden jälkeen olisi voinut suunnata NBA-liigaa viime vuosina hallinneen joukkueen ottelun kautta nauttimaan San Franciscon sykkeestä. Lauantaiaamuna olisi puolestaan voinut käydä aamulla surffaamassa, minkä jälkeen olisi ehtinyt mainiosti laskettelemaan Tahoe-järvelle kahden kilometrin korkeuteen. Afterskin ja vuoristoilmassa hyvin nukutun yön jälkeen sunnuntain paluumatkalla olisi voinut poiketa Napa Valleyn viinialueille. Edellä kuvattu viikonloppu on tosin mahdollinen vain joillekin: esimerkiksi yksi hissinousu Heavenly-laskettelukeskuksessa Tahoella vie pankkitililtä 96 taalaa. Aika moni alueella asuva joutui lasketteluvälineiden hankkimisen sijaan miettimään minkä moottoritiesillan alle vie ostoskärrynsä seuraavana yönä.

Vierailu oli ammatillisesti antoisa, mutta toki päällimmäisenä mielessä on perheen kanssa koettu seikkailu. Onneksi kaikki sujui ilman suurempia takaiskuja tai tutustumisia paikalliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Olimme myös onnekkaita löytäessämme sisäpihaamme jakavat vuokranantajat, jotka halusivat tutustua meihin. Kävimme liki viikoittain kertomassa heidän vierailleen, kuinka meille maksetaan yliopistossa opiskelusta eikä ambulanssiin astuminen ilman soveltuvaa vakuutusta vie velkavankeuteen.