Aktiivinen työvoimapolitiikka – pelkkiä temppuja?

Labore-blogi Petri Böckerman

Aktiivinen työvoimapolitiikka koostuu useista toimenpiteistä. Siihen kuuluvat mm. koulutustoimet, tukityöllistäminen, julkinen työnvälitystoiminta sekä erilaiset työttömien aktivointitoimenpiteet. Suhtautuminen aktiiviseen työvoimapolitiikkaan on hyvin kaksijakoista. Osa katsoo sen olevan ratkaisu erityisesti nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen. Toiset taas leimaavat sen pelkäksi tempputyöllistämiseksi, jolla ei ole mitään pysyviä vaikutuksia työllisyyteen.

Aktiivisen työvoimapolitiikan keskeisenä tavoitteena on vähentää ammatillisia ja alueellisia työvoiman kohtaanto-ongelmia. Työllistämistoimet voivat kuitenkin syrjäyttää tavanomaisia avoimia työpaikkoja. Tukityöllistetyt olisivat nimittäin voineet työllistyä joka tapauksessa, ja he voivat myös korvata muita työntekijöitä. Tuetut työpaikat voivat myös syrjäyttää työpaikkoja muilla aloilla hyödykemarkkinoiden kilpailun kautta.

Ranskassa toteutettiin hiljattain korkeasti koulutetuille nuorille työttömille suunnattu ohjelma. Sen avulla voidaan arvioida aktivointitoimiin väistämättä liittyviä syrjäytysvaikutuksia. Ohjelman kohderyhmänä olivat nuoret, jotka olivat olleet työttöminä vähintään kuusi kuukautta. Ohjelma perustui yksityisen työnvälityksen käyttämiseen työttömien nuorten työllistymisessä. Tukeen liittyi satunnaistaminen, eli ohjelmaan osallistuvat henkilöt arvottiin. Tämän ansiosta sen vaikutuksia voidaan arvioida luotettavasti. Tulokset osoittavat, että ohjelma tehosti ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana huomattavasti työttömien nuorten työllistymistä. Valitettavasti nämä myönteiset vaikutukset olivat kuitenkin tilapäisiä, ja ne näyttävät syntyneen ohjelmaan osallistumattomien nuorten kustannuksella.

Syrjäytymisvaikutukset voivat siis olla todella huomattavia. Toinen tärkeä opetus Ranskan kokeilusta on se, että ohjelmaan liittyvän satunnaistamisen ansiosta sen vaikutuksia voidaan arvioida luotettavasti. Tämän käytännön toivoisi yleistyvän myös muualla.