Vallan ja lainan jakoa Euroopassa

Labore-blogit Ilpo Suoniemi

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun yksi peliteorian suurista, Lloyd Shapley, julkaisi ko-operatiivisten pelien aksiomaattisen ratkaisun, joka tunnetaan Shapleyn arvona. Ratkaisulla on ollut erityisen laajaa käyttöä kuvattaessa, mikä on ääniosuuksien antama vallanjako äänestystilanteissa. Näistä klassisina esimerkkeinä ovat vaalipiirijaot ja vallanjako kansainvälisissä elimissä kuten YK:n turvallisuusneuvostossa.

Kesällä toimintansa aloittaa pysyvä Euroopan Vakausmekanismi (EVM). Ilmojen lämmitessä ovat euroalueen kriisimaiden korot nousseet. Vyökiristyspolitiikka uhkaa tukahduttaa talouskasvun ja velkamarkkinat oireilevat. Edessä voi olla uusia lainapäätöksiä. Euroopan vakausmekanismissa ei enää edellytetä yksimielisiä päätöksiä. Kiireellisessä menettelyssä osallistuvien maiden äänivalta perustuu maksettuihin pääomaosuuksiin niin, että lainapäätös voidaan tehdä 85 prosentin enemmistöllä.

Maa Pääomaosuus Ääniosuus Shapleyn äänivalta 85% enemmistö Shapleyn äänivalta 66% enemmistö Shapleyn äänivalta 50% enemmistö
Kreikka 2.6
Portugali 2.5
Irlanti 1.6
Saksa 27.1 29.2 26.7 30.9 36.3
Ranska 20.4 21.9 26.7 21.2 23.6
Italia 17.9 19.2 26.7 17.1 19.1
Espanja 11.9 12.8 11.2 16.1 7.5
Alankomaat 5.7 6.1 2.3 5.5 5.1
Belgia 3.5 3.7 2.3 3.2 2.7
Itävalta 2.8 3.0 2.3 3.6 2.7
Suomi 1.8 1.9 1.2 2.2 2.1
Slovakia 0.82 0.89 0.22 0.48 0.38
Slovenia 0.43 0.46 0.22 0.19 0.22
Luxemburg 0.25 0.27 0.11 0.18 0.12
Kypros 0.20 0.21 0.08 0.13 0.07
Viro 0.19 0.20 0.08 0.11 0.07
Malta 0.07 0.08 0.06 0.06 0.04

Laskin Shapleyn arvoon perustuvan maiden välisen äänivallanjaon. Taulukon ensimmäisessä sarakkeessa on maan osuus pääomasta ja toisessa nykyinen ääniosuus, joka on laskettu huomioimalla, että Kreikka, Portugali ja Irlanti eivät ole maksaneet pääomaosuuksiaan eikä näillä mailla ole äänivaltaa.

Karkeasti luonnehtien Shapleyn äänivalta määräytyy sen mukaan, mikä on ko. maasta koituva keskimääräinen lisäarvo äänestyksen voittamisen kannalta, kun arvioidaan kaikkia mahdollisia tapoja muodostaa voittavia maakoalitioita (esiintymiskerrat lasketaan kaikkien mahdollisten permutaatioiden lukumääränä). Vakautusmekanismin sääntöjä laadittaessa pienet maat luonnollisesti vastustivat määräenemmistöön perustuvaa vaalia, olisihan yksimielisyyden vaatimus johtanut näin lasketun äänivallan tasajakoon maiden välillä.

Enemmistövaaleissa Shapleyn äänivaltaluvuilla on se ominaisuus, että suuren ääniosuuden mailla on ääniosuuttaan suurempi osuus vallasta. Pienen ääniosuuden maille jää yleensä vain rippeitä vallasta. Koska Saksan, Ranskan ja Italian suostumus on tarpeen kaikissa päätöksissä, on näillä mailla sama äänivaltaosuus, 26,7 prosenttia. Muille maille jää yhteensä noin 20 prosenttia kaikesta vallasta. Pienin äänivalta on Maltalla, joka voi siirtymällä pois vain kolmen muun maan, Espanjan, Suo-men ja Luxemburgin/Kyproksen/Viron (merkintä tarkoittaa että Luxemburg voidaan vaihtaa Kyp-rokseen tai Viroon) mahdollisesta oppositiosta varmistaa voiton muiden maiden muodostamalle koalitiolle. Siksi sillä on 0,6 promillea kaikesta vallasta, joka on sattumalta aika lähellä sen ääniosuutta.

Yksittäisen maan äänivalta riippuu koko ääniosuuksien jakaumasta. Alankomaat ei hyödy Itävaltaa suuremmasta ääniosuudestaan, sillä se ei voi olla muodostamassa enemmistöä sen useammin kuin Itävaltakaan. Suomen osalta vallanjako ei ole erityisen epäedullinen. Jos määräenemmistöön vaadittavaa äänimäärää vaihdellaan 80 ja 90 prosentin välillä, muuttuu Suomen äänivalta epäsäännöllisellä tavalla, mutta yleensä äänivalta jää alemmalle tasolle kuin 15 prosentin säännöllä saatava 1,2 prosenttia. Jos määräenemmistövaatimusta lasketaan välille 60–80 prosenttia, on Suomen tilanne selvästi edullisempi, sillä äänivalta heilahtelee kahden prosentin vaiheilla.

Jos äänestyksissä olisi vaadittu yksinkertaista enemmistöä, olisi Suomen äänivalta sekä nykyistä että myös sen ääniosuutta suurempi, 2,1 prosenttia vallasta. Tosin tässä tilanteessa Saksan äänivalta kasvaisi muiden suurten maiden kustannuksella suhteettoman suureksi. Tämä ja halu pitää Saksan ja Ranskan valta samana oli varmaan pääsyynä siihen, että määräenemmistön osalta päädyttiin 85 prosentin sääntöön. Oma suosikkini on 66 prosentin (kahden kolmasosan) sääntö, joka jakaisi vallan aika hyvin ääniosuuksien suhteessa.