1. T&Y-lehti
2. Vesa Vihriälä näytti, miten tutkimuslaitosta pitää johtaa

Vesa Vihriälä näytti, miten tutkimuslaitosta pitää johtaa

TALOUSVAIKUTTAJA BJÖRN WAHLROOS, tuttavallisesti Nalle, avasi uudessa kirjassaan Nurkkahuone erään matopurkin, mikä on herättänyt julkisuudessa paljon huomiota. Kyse oli yhden tutkimuslaitoksen yhdestä episodista, joka koski suoraan vain muutamaa henkilöä. Aikaa siitä on vierähtänyt jo yli puolen vuosikymmenen verran.

Nalle kertoi, että hän ja hänen kaverinsa eivät tuolloin tykänneet Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan silloisen toimitusjohtajan ja erään tutkijan yritystukia koskevista puheenvuoroista. Siksipä Nalle oli järjestänyt kavereineen mieleisensä henkilön tutkimuslaitoksen hallituksen puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajalle potkut. Ilakoiden hän vielä totesi, että kyseisestä tutkijastakin onnistuttiin ”puhdistautumaan”.

Nallen pointtina näyttää olevan korostaa omaa rooliaan tässäkin episodissa. Hän ei ole mies, joka tyytyy omassa kirjassaan sivuosaan. Sivu­osiin joutuvat usein asiat: kirjassa ei esimerkiksi punnita yritystukien mahdollisia kielteisiä ja myönteisiä vaikutuksia kansantalouteen. Nalle ei myöskään tuhlaa arvokasta aikaansa pohdintaan tutkimuksen riippumattomuuden merkityksestä vaikuttavuudelle.

Yritystuista on paljon tutkimuskirjallisuutta, mutta Nallella ei ole ollut tarvetta perehtyä siihen. Professuuri rahoituksen alalta 1980-luvulla ja häntä henkilökohtaisesti rikastuttaneet kokemukset yritysten omistusjärjestelyistä riittävät tässä argumenteiksi. Häntä ei kirjan perusteella tosiaan voi syyttää tylsäksi ”kaksikätiseksi taloustieteilijäksi”, eli toisaalta-toisaalta-vatvojaksi.

Ilmoille töräytetty totuus sattuu kipeästi joihinkin Nalle vanhoihin tuttuihin, jotka ovat olleet Etlan kanssa tekemisissä. Tällaista julkisuutta ihmiset eivät haluaisi työpaikalleen. Nalle on luultavasti ymmärtänyt tämän, vaikkei tätäkään kirjassaan pohdi. Näiden ihmisten sivurooliksi on jäänyt hampaiden kiristely päähenkilön rymistellessä eteenpäin.

TÄMÄN TARINAN oikea sankari on sen sivuosanesittäjä, Etlan pois potkittu toimitusjohtaja Vesa Vihriälä. Nallen töräytyksen jälkeen Vihriälä vahvisti blogissaan, että kerrottu on totta. Viisaana miehenä hän keskittyi periaatteellisiin asioihin — ei itseensä. Näitä asioita ovat tutkimuksen riippumattomuus, taloustieteellisten tutkimuslaitosten tehtävät, rakentava yhteiskunnallinen keskustelu ja arvomaailmaltaan erilaisten ihmisten väliset kompromissit.

Kun silloisen näytelmän juoni paljastui kaikessa laajuudessaan ja ankeudessaan kritiikin kohteena olleelle tutkijalle, tämä hätkähti. Nurina oli toki ollut hänen tiedossaan, mutta pelin kovuus ja häikäilemättömyys pöyristyttivät. Samalla hänen arvostuksensa Vihriälää kohtaan kohosi entisestään. Hän muisti, mitä eräs toimittaja oli hänelle todennut: Vihriälä on Suomen herrasmiesmäisin ekonomisti.

Toimitusjohtaja oli silloin ja myöhemmin pitänyt tutkijan tietämättömänä asian monista taustoista. Ja hyvä niin, sillä ilman tuollaista tietämättömyyden palomuuria tutkijan integriteetti olisi saattanut olla kohtuuttomassa paineessa ja myöhemmät itsesyytökset raskaita.

Kaksi pyyntöä tutkija muisti toimitusjohtajalta tuolloin saaneensa. Ensimmäinen niistä oli se, että erityisen paljon on syytä kiinnittää huomiota tutkimuksellisten perustelujen selkeyteen ja kattavuuteen silloin, kun puhutaan tutkimuslaitoksen taustayhteisöjä kuohuttavista kysymyksistä. Toinen pyyntö oli, että toimitusjohtajaa olisi aina hyvä varoittaa etukäteen, kun luvassa on kuohuttavia ulostuloja. Kaikesta tutkija ja toimitusjohtaja eivät aina olleet samaa mieltä, mutta koskaan toimitusjohtaja ei yrittänyt käyttää työnantajan direktio-oikeutta tutkijan kirjoitusten tai sanomisten sisältöön.

NALLE ON TEHNYT kirjallaan palveluksen yhteiskunnalle. On käyty tarpeellista keskustelua tieteen merkityksestä sekä taloustieteellisten tutkimuslaitosten asemasta yhteiskunnallisessa keskustelussa ja talouspolitiikassa. Ehkä julkinen kohu on vienyt useisiin suuntiin oppia siitä, miten suhteita tutkimuslaitoksiin hoidetaan asiallisesti.

Ehkä julkinen kohu on vienyt useisiin suuntiin oppia siitä, miten suhteita tutkimuslaitoksiin hoidetaan asiallisesti.

Viesti on, että periaatteet ovat lopulta yksittäisiä asioita tai henkilöitä tärkeämpiä. Jos tämä oppi on mennyt perille, tutkimuslaitosten johtajien on jatkossa helpompi hoitaa yhtä tärkeimmistä tehtävistään: toimia palomuurina tutkijoiden ja ulkoisten paineiden välillä. Tämä tukee riippumattomuutta, joka on vaikuttavuuden keskeinen tekijä.

Ainakin tässä näytelmässä tutkijan roolissa ollut yksilö sai arvokasta elämänkokemusta ja opetusta, jota hän yrittää parhaansa mukaan hyödyntää nykyisessä tehtävässään tutkimuslaitos Laboren johtajana. Vesa Vihriälältä saadut opetukset ovat olleet siellä aktiivisessa käytössä.