Läpinäkyvyyttä työvoiman saatavuusharkinnan poikkeusalojen määrittelyyn
Mitä saatavuusharkinnalla ja sen poikkeuksilla tarkoitetaan?
Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnalla tarkoitetaan Suomessa ja useimmissa EU-maissa käytössä olevaa toimintatapaa, jossa yritysten on ensin mainostettava avoimia työpaikkojaan omassa maassaan ennen, kuin ne voivat palkata työntekijän EU/ETA-alueen ulkopuolelta. Saatavuusharkinta ei koske erityisasiantuntija-ammatteja.
Saatavuusharkinta on Suomessa käytössä useilla aloilla, mutta osa ns. työvoimapula-aloista eri alueilla on vapautettu sen piiristä. Näitä ns. ”poikkeuksia” hyödynnämme myös tutkimuksessamme (ks. Nieminen ym. 2024), jossa tutkimme, millaisia työmarkkinavaikutuksia saatavuusharkinnan poikkeuksilla on.
Poikkeusalojen määrittelyn tulisi perustua läpinäkyviin kriteereihin
Tällä hetkellä ei ole selvää, miten saatavuusharkinnan poikkeusalat tarkalleen alueilla määritellään, ja kuinka tarkkoja kriteerejä käytetään. On aiheellista kysyä, onko esimerkiksi todella niin, että Pohjois-Karjalassa, jossa on vuoden 2024 kesäkuun tiedon mukaan Suomen korkein työttömyysaste, työvoiman saatavuus oli hankaloitunut joka ikisellä alalla? Vuosina 2021–2022 lähes kaikki alat olivat Pohjois-Karjalassa vapautettu saatavuusharkinnasta, ja merkittävä osa kaikista ammateista on edelleenkin vapautettu. Vaikka ns. kohtaanto-ongelma voikin olla tässä osin taustalla, on vaikea ymmärtää, miten jokaisessa — myös koulutusta vaatimattomissa ammateissa — olisi “työvoimapulaa” samaan aikaan kun alueella on korkea työttömyysaste. Tämä Pohjois-Karjalaa koskeva anekdootti asettaa kyseenalaiseksi sen, kuinka hyvin poikkeuspäätökset kohdentuvat juuri niihin ammatteihin, joissa työvoimapula on aidosti suurin haaste.
Poikkeuspäätösten tulisi perustua nykyistä enemmän objektiivisiin mittareihin. Esimerkiksi sellaisiin, että tietyn mittarin ylittäessä jonkin rajan, ammatti vapautettaisiin saatavuusharkinnasta. Tällaisten mittareiden käyttö voisi myös luoda kvasikokeellisia tutkimusasetelmia, joita tutkijat voisivat hyödyntää tutkimuksessa. Vähintäänkin olisi tärkeää, että olisi paremmin julkisesti tiedossa, millä kriteereillä alueet päätyvät vapauttamaan tiettyjä aloja saatavuusharkinnasta. Olisi myös hyvä, jos alueet päivittäisivät linjauksiaan säännöllisesti. Nyt joissakin alueellisissa työlupalinjauksissa mainitaan linjausta päivitettävän aina tarvittaessa tai vaikka vuoden välein, kun taas joissakin linjauksissa mainitaan, että linjaus päivitetään aina kuuden kuukauden välein.
Keskitetystä tietovarannosta olisi hyötyä tutkimukselle
Tehdessämme tutkimusta saatavuusharkinnan vaikutuksista törmäsimme haasteeseen. Nimittäin, tietoja aikaisempina vuosina tehdyistä poikkeuksista on todella huonosti saatavilla. Esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyshenkilöiltä emme saaneet päätöksistä mitään tietoja. Saimme ELY-keskuksilta ja TE-toimistoilta yksittäisinä tiedostoina eri vuosien linjauksia. Lisäksi haasteena vaikutti olevan, ettei kaikilla ELY-keskuksilla ollut tallella useiden vuosien takaisia linjauksia. Olisikin hyvä, että tulevaisuudessa olisi jokin yhtenäinen tietovaranto, johon poikkeuspäätökset kerättäisiin. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, niin vähintään ELY-keskusten odottaisi säilyttävän aikaisempina vuosina tehdyt poikkeuspäätökset arkistossaan niin, että tutkijat niihin halutessaan pääsisivät käsiksi. Tiedot näin oleellisista päätöksistä olisi tärkeä säilyttää. Asia linkittyy myös yleisemmin tietopohjaisen päätöksenteon edellytysten tukemiseen: tehdyistä päätöksistä olisi hyvä jäädä tieto.
Lähteet
Nieminen, J., Kiviholma, S., Kanninen, O. ja Karhunen, H. (2024), “Regulating Labor Immigration: The Effects of Lifting Labor Market Testing”, Laboren työpapereita nro. 344, https://labore.fi/wp-content/uploads/2024/06/Tyopaperi344.pdf
