Tansanian naisten sosiaaliturvan saatavuudessa edelleen laajoja puutteita

Mediatiedote

Tutkimuksen mukaan naisten sosiaaliturvan saatavuudessa ja kattavuudessa on laajoja puutteita, vaikka Tansaniassa on viimeisten parin vuosikymmenen aikana pyritty uudistamaan ja laajentamaan lainsäädäntöä sosiaaliturvan ja vakuutusjärjestelyjen osalta. Varsinkin erot virallisessa ja epävirallisessa taloudessa*) työskentelevien naisten sosiaalivakuuttamisen välillä ovat huomattavia. Tutkimus osoittaa, että sukupuolittuneisiin sosiaaliturvatarpeisiin voitaisiin tehokkaasti tulevaisuudessa vastata kaikkia yhteiskunnan jäsenia integroivilla toimilla ja sukupuolisensitiivisellä politiikkasuunnittelulla. Kvantitatiiviset simulaatiotulokset osoittavatkin, että ensisijaiselle huoltajalle maksettavat lapsilisät voisivat tehokkaasti vaikuttaa erityisesti yksinhuoltajaäitien perheiden kokemaan köyhyyteen ja taloudelliseen tasa-arvoon.

Tansania on laajentanut sosiaaliturvaansa viimeisten vuosikymmenten aikana eri tavoin. Silti maassa vallitsee yhä merkittävä sukupuolten välinen epätasa-arvo sen saatavuudessa. 

Sosiaalipolitiikkatoimien laajentamista ja hiljattaista hyvinvointivaltiomallien muodostumista on käsitelty tutkimuskirjallisuudessa Saharan eteläpuolisen Afrikan osalta erittäin niukasti. Vielä tätäkin vähemmän löytyy sukupuolinäkökulmaa sivuavia analyyseja olemassa olevista sosiaaliturvan malleista. Tansanian osalta aihetta ei ole aiemmin tutkittu, joten maan sosiaaliturvapoliittisen kehityksen tutkiminen 2000-luvulta tähän päivään naisten näkökulmasta on tärkeää.

Tutkimuksessa simuloidaan uutta lapsilisäjärjestelmää 

Uusi Milla Nyyssölän (Labore), Roosa Lambinin (The Open University, Iso-Britannia, johtava kirjoittaja) ja Alexis Bernigaudin (Princeton) tutkimus tarkastelee Manner-Tansanian sosiaaliturvan kehitystä ja sosiaaliturvatoimien mahdollisia tulevaisuuden laajennustarpeita työikäisten naisten näkökulmasta.  

Ensimmäisessä, tutkimuksen laadullisessa osassa selvitetään, kuinka Tansanian sosiaaliturva on kehittynyt kahden viime vuosikymmenen aikana ja arvioidaan nykyisen mallin toimivuutta työikäisten naisten näkökulmasta. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osassa puolestaan kehitellään ja tutkitaan mahdollisia vaihtoehtoisia lapsilisäjärjestelmiä nyky-Tansaniaan, jossa lähes kolmasosa kotitalouksista on naisjohtoisia yksinhuoltajaperheitä ja olemassa olevat sosiaaliavustukset ovat tiukasti harkinnanvaraisia, köyhimmille suunnattuja käteisavustuksia. Etuuden suunnittelussa lähtökohdaksi otettiin vuonna 1998 Etelä-Afrikassa käyttöönotettu pitkäaikainen lapsilisäjärjestelmä (Child Support Grant). Tutkimuksessa testataan mikrosimulaatiomallinnusta hyödyntäen neljää erilaista lapsilisämallia, jotka vaihtelevat kooltaan (etuuden koko) ja väestölliseltä kattavuudeltaan (köyhille rajattu vai universaali etuus), sekä arvioidaan simuloitujen järjestelmien kustannuksia julkiselle taloudelle. Mallin avulla tarkastellaan uudistuksen vaikutusta tulonjakoon ja tasa-arvoon eri perhetyypeissä sekä eri vaihtoehtojen kustannuksia valtiontaloudelle. 

Tutkimus osoittaa sukupuolisensitiivisten lapsilisien vaikutukset tasa-arvoon  

Tutkimus osoittaa, että Tansaniassa on vallalla kaksitahoinen järjestelmä. Tassa jarjestelmassa yhdistyvät virallisen sektorin pakollinen sosiaalivakuutusjärjestelmä, josta pääsee nauttimaan häviävän pieni osa väestöstä ja kohdennettu sosiaaliavustusjärjestelmä, joka on suunnattu vain osalle äärimmäisessä köyhyydessä elävistä. Tämän vuoksi suurin osa naisväestöstä mukaan lukien monet köyhyydessä elävät naiset, jotka ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa, jäävät ilman virallista sosiaaliturvaa. Suurin osa Tansanian naisväestöstä joutuukin turvautumaan vaihtoehtoisiin tapoihin toimeentulonsa turvaamiseksi taloudellisten vastoinkäymisten ja elämänkaaren eri vaiheiden, kuten lastensaannin ja vanhuuden yhteydessä. 

Simulaatiotulokset osoittavat, että pääasialliselle huoltajalle maksettavat lapsilisät voisivat olla varteenotettava keino edistää tasa-arvoa, naisten voimaantumista ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista Tansaniassa. Tutkimus simuloi neljä eri etuusvaihtoehtoa, joista kaikki paransivat suhteellisesti eniten naisjohtoisten lapsiperheiden toimeentuloa. Köyhimmille lapsille suunnattu noin 11 dollarin suuruinen lapsilisä vähensi köyhyyttä tehokkaimmin köyhimmissä naisjohtoisissa yksinhuoltajaperheissä suhteessa muunlaisiin köyhiin perheisiin, etuusjärjestelmän kustannusten pysytellessä kuitenkin hyvin tehokkaalla tasolla suhteessa bruttokansantuotteeseen. Universaali järjestelmä puolestaan jakaisi etuuksia kaikille tulotasosta riippumatta, mutta olisi kallis toimeenpanna huomattavasti pienemmälläkin etuudella.  

”Innovatiiviset, universaalit ja rakenteellisen syrjinnän huomioivat ratkaisut kansallisen toimeentulotuen toteuttamisessa edistäisivät Tansanian kehitystä inhimilliseksi, naisia voimauttavaksi ja tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi. Tämä vaatii taloudellisesti kestävää pitkäjänteistä, sukupuolisensitiivistä ja integratiivista politiikkasuunnittelua”, tiivistää Laboren johtava tutkija Milla Nyyssölä.

Tutkimuksen laadullisessa osassa tehtiin Scoping Review -menetelmään perustuva, yksityiskohtaisesti aihetta kartoittava analyysi, jossa hyödynnettiin laajaa kirjallisuus- ja tietoaineistoa, vertaisarvioitua Tansaniaan keskittyvää akateemista kirjallisuutta, eri tahojen tuottamia politiikkaohjelmia arvioivia raportteja sekä tutkimusorganisaatioiden tuottamia tilastotietoja ja tietokantoja. 

Kvantitatiivisessa osassa hyödynnettiin YK:n WIDER-instituutin SOUTHMOD-hankkeen ‘TAZMOD’-simulaatiomallia, jonka avulla testattiin Etelä-Afrikan lapsilisää muistuttavia köyhille kohdennettuja uudistuksia (Child Support Grant), mutta myös universaaleja vaihtoehtoja. Simulaatiomalli hyödyntää Tansanian uusinta kotitalouskyselyaineistoa ja simuloitavissa olevaa nykymuotoista politiikkakokonaisuutta etuuksineen ja veroineen. 

Linkki tutkimukseen: https://www.wider.unu.edu/publication/social-protection-working-age-women-tanzania
Linkki tutkimushankkeeseen: https://www.wider.unu.edu/project/sustainable-development-solutions-tanzania-%E2%80%93-strengthening-research-achieve-sdgs 
*) Epävirallisella taloudella viitataan sellaiseen lailliseen toimintaan, jota viralliset järjestelmät (esim. verotus, etuudet, rekisterit) eivät syystä tai toisesta kata. Epävirallinen talous on yhdistelmä epävirallista työtä tekeviä työntekijöitä ja epävirallisella sektorilla toimivia yrityksiä.