Ulosottojärjestelmä tarvitsee kokonaisuudistuksen

7.10.2022 Labore-blogit Ohto Kanninen, Hannu Karhunen

Ulosottojärjestelmää on uudistettu pienin, marginaalisin askelin viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon vuonna 2018 voimaan tullut pitkäaikaistyöttömien ulosottovelallisten palkan ulosmittauksen aloittamisen lykkäysoikeus, joka ei näytä toimineen käytännössä (VTT 2021). Uudistuksen työllisyysvaikutukset ovat todennäköisesti pääasiallisesti realisoituneet valmistelevissa ministeriöissä.

Hallitus ehdottaa jälleen pientä muutosta ulosottoon korottaen suojaosuuden takuueläkkeen tasolle. Tämä on noin 30 % korotus (noin 200 euroa kuukaudessa). Kun ulosottojärjestelmässä korotetaan suojaosuutta, siirtyy koko ulosmittausasteikko oikealle eli myös hyvätuloiset ylivelkaantuneet henkilöt hyötyisivät uudistuksesta. Uudistuksen on arvioitu alentavan ulosmitattavaa kokonaissummaa noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä luku kuvastaa velkojien menetyksiä vuositasolla. Julkinen sektori edustaa tästä summasta noin kolmasosaa.

Suojaosuuden korottaminen takuueläkkeen tasolle voidaan nähdä perusteltuna lähtökohtana ulosottojärjestelmälle. On olemassa merkittävä joukko suomalaisia (n. 115 000), jotka saavat takuueläkettä. Heidän kohdallaan uudistus olisi mahdollisimman selkeä. Tuloja ei ulosmitata, mikäli ne eivät ylitä takuueläkkeen tasoa.

Uudistus on kuitenkin vain vuoden kestoinen, joten vuonna 2024 palattaisiin takaisin takuueläkkeen tasoa alempaan suojaosuuteen. Uudistuksen tuoma selkeytys jäisi siis ikävän lyhytkestoiseksi. Merkittävämpi haaste järjestelmän asiakkaan eli ulosotossa olevan henkilön näkökulmasta on, että järjestelmä vaihtelee merkittävästi vuodesta toiseen. Tämä teettää töitä eli kustannuksia kansalaisille, mikä on tarpeetonta.

Toive kokonaisuudistuksesta

Olemme keskustelleet aikaisemmin laajemmasta ulosottojärjestelmää koskevasta uudistuksesta (katso Isotalo ym. 2021). Nykyjärjestelmä lukuisine poikkeuksineen on hyvin monimutkainen (ks. Ulosottokaari 705/2007). Jatkuvat pienet uudistukset eivät helpota asiaa. Järjestelmää pitäisi ensinnäkin yksinkertaistaa huomattavasti siten, että asiakas voisi ymmärtää sen helposti. Nykyistä järjestelmää ei voi kuvata asiakasystävälliseksi tai ymmärrettäväksi. On muistettava, että ulosottoon joutuvat ovat usein vaikeassa elämäntilanteessa ja taloudellinen niukkuus voi entisestään vaikeuttaa monimutkaisten sääntöjen ymmärtämistä (ns. ”scarcity effect”).

Toiseksi ulosottojärjestelmän maksutaulukkoa voisi muuttaa näkemyksemme mukaan progressiivisemmaksi. Nykyisen järjestelmän kutakin euroa kohden ulosmitattavaa määrää kuvaava rajaulosmittausaste eli ”rajaveroaste” on perin kummallinen (ks. Isotalo ym. 2021, kuvio 21, s. 72.). Progressiivisemmalla maksutaulukolla voitaisiin parantaa pienituloisten välitöntä taloudellista asemaa ilman, että kokonaisuudessaan alennettaisiin ulosmitattavaa vuosisummaa. Muistutamme tässä kohtaa, että mutkattomin huonoimmassa asemassa olevien tilanteen parantaminen tapahtuisi sosiaaliturvaa parantamalla.

Kolmas ehdottamamme järjestelmämuutos liittyy velkojen anteeksi antamiseen. Useassa verrokkimaassa (Yhdysvallat, Saksa) velkojen anteeksi antamiseen näyttäisi olevan Suomea helpompia ja useammin käytettyjä keinoja. Ilmeisin kehityskohde on Suomessa jo olemassa oleva yksityishenkilön velkajärjestely, jonka piiriin meillä pääsevät edelleen vain harvat. Velkajärjestely mahdollistaa ylivelkaantuneen velkojen kuittaamisen muutaman vuoden maksuohjelman jälkeen. Tällä tavoin tarjottaisiin useammalle ylivelkaantuneelle aitoja polkuja päästä taloudellisesti jaloilleen ja jatkamaan elämää puhtaalta pöydältä. Nykyjärjestelmää leimaava jatkuva varattomaksi toteaminen ja mahdollinen uusi velkojen perintä määräajan jälkeen ei ole velkojen anteeksiantoa.

Lopuksi

Vaikuttaa siltä, että ulosottojärjestelmän uudistusta vaikeuttavat samat asiat kuin sen käyttö varsinaisena asiakkaana. Poliittisten toimijoiden on vaikea ehdottaa kokonaisuudistusta hahmottamatta ensin nykyisen järjestelmän erityispiirteitä ja yhteyksiä muuhun etuuslainsäädäntöön. Järjestelmä on siis ymmärrettävä aluksi läpikotaisin, minkä jälkeen uusi, yksinkertaistettu ulosottojärjestelmä tulisi sovittaa saumattomasti muuhun sosiaaliturvaan. Yksinkertaisemman järjestelmän eräs piirre voisi olla, että ulosmittaus tapahtuisi vain takuueläkkeen tason ylittäviltä tuloilta.

Kirjallisuus:

Isotalo, Eetu; Kanninen, Ohto; Karhunen, Hannu; Maczulskij, Terhi; Ravaska, Terhi (2021). Ulosottovelka, sosiaaliturva ja työn tarjonta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:40.
VTV (2021) Kannustinloukkujen purkamisen valmistelu ja toimeenpano. VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTON TARKASTUSKERTOMUKSET 14/2021.