1. Julkaisuhaku
2. Suomen tuottavuuskasvun tulevaisuus on lupaava 

Suomen tuottavuuskasvun tulevaisuus on lupaava 

Vuoteen 2008 saakka Suomessa nautittiin kansainvälisestikin vertaillen poikkeuksellisen nopeasta työn tuottavuuden kasvusta. Nopea kasvu nostatti Suomen teollisuuden jopa tuottavuuden kansainväliseen eturintamaan. Iso osa kiitoksesta kuuluu tietysti Nokialle.1 Moinen loikka eturintamaan ei kuitenkaan ole mahdollista, ellei kansantaloudessa ole lukuisat tuottavuuden tekijät kohdallaan. 

Silloiset Euroopan tilastoviraston, Eurostatin, tilastot kertoivat, että Suomen yritykset ottivat uusinta tieto- ja viestintäteknologiaa (ICT) käyttöönsä ripeämmin kuin muissa maissa. Tuolloin ICT:n käytön ja yrityksen tuottavuuden välillä oli vahva yhteys erityisesti nuorten yritysten keskuudessa.2 

Talous oli myös dynaaminen. Merkittävä osa nopeasta tuottavuuden kasvusta tapahtui ns. ”luovan tuhon” välityksellä: uusia korkean tuottavuuden työpaikkoja luotiin ja samalla matalamman tuottavuuden työpaikkoja tuhoutui. Työpaikkojen uusiutumista auttoi se, että työvoima liikkui yritysten ja työpaikkojen välillä kansainvälisestikin vertaillen poikkeuksellisen vilkkaasti.3 Hyvää tuottavuusmenestystä on edistänyt myös se, että työvoima on ollut osaavaa: se on pystynyt ottamaan käyttöön uutta teknologiaa tuottavuutta edistävällä tavalla. 

Vastaavaa tuottavuusmenestystä ei voi saavuttaa ilman hyvää johtamista. Taloustieteessä on kiinnitetty viimeisen reilun 15 vuoden ajan aikaisempaa enemmän huomiota hyvien johtamiskäytäntöjen piirteisiin, hyvän johtamisen seurauksiin ja niitä selittäviin tekijöihin. Tutkimukset kertovat, että hyvät johtamiskäytännöt ovat positiivisessa yhteydessä yritysten ja kansantalouden tuottavuuden, oppilaiden koulumenestyksen sekä terveydenhuollossa potilaiden henkiinjäämistodennäköisyyden kanssa. Hyviä johtamiskäytäntöjä puolestaan selittää johtajien hyvä koulutus sekä yritysten välinen kilpailu markkinoilla. Lisäksi näyttää siltä, että jos työmarkkinat ovat tiukasti säädellyt, johtamiskäytännöt tuppaavat olemaan huonoja ja tuloksettomia.4 

Suomen teollisuuden toimipaikkoja sekä ammatillisen peruskoulutuksen oppilaitosten johtamiskäytäntöjä koskevat tutkimukset osoittavat, että johtamiskäytännöt ovat kansainvälisesti korkealla tasolla. Arviot koskevat tilannetta noin puolivuosikymmentä sitten, mutta tilanne oli luultavasti hyvä myös aikaisemmin ja se on hyvä myös nyt. Kyse on tietysti keskiarvoista. Vaihtelu yritysten ja organisaatioiden välillä on suurta niin meillä kuin muualla.5 Kun markkinat toimivat, huonosti johdettujen yritysten täytyy parantaa johtamistaan. Jos ne eivät onnistu siinä, on niiden kohtalona kadota. 

Suomen kansantalouden tuottavuuskehitys oli pitkään surkeaa vuoden 2008 jälkeen.6 Tuottavuuden kasvu on ollut myös merkittävästi hitaampaa kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Tanskassa.   

Miksi Suomi on sitten jäänyt tuottavuudessa jälkeen? Lyhyt vastaus on, että edellä mainittuihin maihin ei ole iskenyt yhtä tuhoisia tuottavuusshokkeja kuin Suomessa. Niistä pahin on tietysti Nokian vaikeudet, jotka levisivät myös muuhun talouteen alihankintaketjujen kautta.  

Hyvä uutinen on, että tuottavuuden perusasiat ovat edelleen yhtä hyvässä kunnossa kuin edellä mainituissa maissa: Digibarometri 2022:n7 mukaan näissä maissa yritysten digitaalisuuden aste on korkea, yritykset ovat innovatiivisia, työmarkkinat ovat dynaamisia ja kansalaiset luottavat toisiinsa sekä viranomaisiin. Toinen hyvä uutinen on, että tuottavuudessamme on nyt ns. ”kiinnikuromisvaraa”. Taloutemme on toipunut shokeista ja uudistuminen on ollut monilla mittareilla mitattuna vireää. Uudistuminen alkaa siivittää Suomen tuottavuus- ja talouskasvua seuraavan kymmenen vuoden ajan — ellemme itse möhli kehitystä talouspolitiikassa ja työmarkkinoilla.   

Lyhyempi versio tästä blogista on julkaistu Demokraatti-lehdessä.

 

Viitteet: 

1. Bassanini, A. and A. Garnero (2013). “Dismissal protection and worker flows in OECD countries: Evidence from cross-country/cross-industry data.” Labour Economics 21: 25-41. 
2. Maliranta, M. (2011). Suuri kuoppa; Suomen hyvät työllisyysluvut kätkevät tuottavuuden romahduksen. EVA analyysi, EVA. 
3. Maliranta, M. (2012). Tuottavuuden ja hyvinvoinnin näkymät huolestuttavat. Tieto&trendit. Helsinki, Tilastokeskus. 
4. Maliranta, M., J. Jokinen and A. Sieppi (2018). Johtamiskäytäntöjen tutkimus: havaintoja Suomen ammatillisen peruskoulutuksen oppilaitoksista ja teollisuuden toimipaikoilta. Talous & Yhteiskunta 2/2018, Palkansaajien tutkimuslaitos. 
5. Maliranta, M. and P. Rouvinen (2004). ICT and Business Productivity: Finnish Micro-Level Evidence. The Economic Impact of ICT;  Measurement, Evidence and Implications. Paris, OECD: 213-240. 
6. Maliranta, M., P. Rouvinen and P. Ylä-Anttila (2010). “Finland’s path to global productivity frontiers through creative destruction.” International Productivity Monitor 20: 68-84. 
7. Scur, D., R. Sadun, J. Van Reenen, R. Lemos and N. Bloom (2021). “The World Management Survey at 18: lessons and the way forward.” Oxford Review of Economic Policy 37(2): 231-258.