1. T&Y-lehti
2. Työmarkkinat tervehtyneet rysähdyksestä

Työmarkkinat tervehtyneet rysähdyksestä

Vuonna 2008 Suomeen iski voimakas negatiivinen tuottavuusshokki. Sytykkeenä oli Nokian ja sen ympärille rakentuneen klusterin notkahdus. Kansantaloutemme työn tuottavuus vajosi nopeasti reilu viisi prosenttia. Vielä karmeampaa oli se, että työn tuottavuuden kasvuvauhti puolittui vuosikausiksi. Tuottavuusvajoaman ja sen jälkeisen hitaan tuottavuuskasvun johdosta Suomen kansantalouden työn tuottavuus on nyt yli 20 prosenttia alemmalla tasolla kuin se olisi ollut siinä tapauksessa, että kasvu olisi jatkunut koko ajan entiseen tahtiin.

Osin edellisestä johtuen taloutemme on ollut rajujen rakennemuutosten kourissa. Helsinki-Uusimaan suuralueen työllisyys on jo selvästi korkeammalla tasolla kuin vuonna 2008. Muilla suuralueilla on kuitenkin jääty selvästi jälkeen. Ammattirakenteet ovat ryskyneet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisasiantuntijoiden työllisyys on kasvanut reilun kolmanneksen. Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöiden työllisyys puolestaan on laskenut neljänneksen.

Monet yrityssektorin toimipaikat ovat vähentäneet työvoimaansa tai lopettaneet toimintansa kokonaan. Vuosina 2009–2018 näiden tuhoutuneiden työpaikkojen määrä on ollut vuosittain keskimäärin 11,8 prosenttia yritysten työvoimasta. Samaan aikaan on perustettu uusia toimipaikkoja ja monet toimipaikat ovat lisänneet työvoimaansa. Uusien työpaikkojen määrä on ollut keskimäärin 12,1 prosenttia vuodessa. Työpaikkojen uusiutumistahti ja työntekijöiden liikkuvuus on ollut kansainvälisestikin vertaillen vilkasta. Taloutemme on ollut dynaaminen.

Taloutemme on ollut dynaaminen.

Vaikka työn tuottavuus vajosi ja kasvu takkuili vuoden 2008 jälkeen, reaalipalkkojen kasvu jatkui entisen tuottavuuskehityksen tahtiin vielä monen vuoden ajan. Osittain tämä johtui voimassa olleista sopimuskorotuksista ja osin silloisista optimistisista tuottavuuskasvun ja palkanmaksukyvyn odotuksista.

Shokin jälkeen alkoi työmarkkinoiden asteittainen sopeutuminen. Osin tämä tapahtui markkinadynamiikan kautta. Yrityssektorilla keskimäärin kolmasosa työvoimasta työskentelee eri toimipaikassa tai eri ammattinimikkeellä kuin edellisenä vuonna, eli työntekijät ovat uusissa töissä. Hyvin usein näissä tilanteissa palkoista sovitaan työntekijän ja työnantajan välillä ottaen huomioon suhdannetilanne, alue ja kyseisen tehtävän kysyntä-tarjonta-tilanne.

Osin sopeutuminen on tapahtunut sopimuskorotusten maltillistumisen kautta. Sopimuskorotusten ja yritysten keskimääräisen palkanmaksukyvyn kasvun väliin on jäänyt tilaa niin sanotuille ”liukumille”. Kun mittausharhat korjataan aineistoista, huomataan, että liukumat ovat olleet tärkeä osa Suomen yrityssektorin palkanmuodostusta ja ovat tuoneet siihen tuiki tarpeellista markkinaehtoisuutta.

Vuoteen 2016 mennessä työmarkkinat olivat jo palautuneet vuoden 2008 shokista. Reaalipalkkojen ja työn tuottavuuden tasojen suhteet olivat palautuneet shokkia edeltävälle tasolleen. Toteutuneet palkankorotukset ovat vastanneet kulloistakin työllisyystilannetta niin, että työllisyyskehitys on myös jatkunut myönteisenä.

Reaalinen palkkasumma laskee sekä työllisyys- että reaalipalkkakehityksen yhteen. Tämäkin tunnusluku kertoo vuosien 2008–2015 ongelmista ja pysähtyneisyydestä. Vuoden 2016 jälkeen kehitys on kuitenkin ollut erittäin suotuisaa, vuoden 2020 hetkellistä sukellusta lukuun ottamatta.

Myönteiseen jatkoon tarvittaisiin ennen kaikkea voimistuvaa tuottavuuskasvua. Toiveita siitä antaa Suomen loistava menneisyys ennen vuotta 2008 sekä Ruotsin ja Tanskan vahva kehitys vuoden 2010 jälkeen. Sen lisäksi on pidettävä edelleen huolta siitä, että koko kansantalouden reaaliansioiden kehitys säilyy sopusoinnussa tuottavuuskasvumme kanssa. Vaikeuksiemme pitkän sarjan jatkoksi emme tarvitsisi työmarkkinoiden uutta rysähdystä.