Kannattaako yrittää?

T&Y 2/2021 Kolumni Toni Juuti
Toni Juuti
Toni Juuti (Kuva: Maarit Kytöharju)

Yrittäjyys on keskeinen innovoinnin ja talouskasvun moottori, ja uudet ja kasvavat yritykset luovat lukemattomia työpaikkoja. Nämä hyvinvointimme kannalta välttämättömät tavaroita ja palveluita tuottavat entiteetit eivät ole mannan tavoin taivaasta tippuvia rakennelmia, vaan yritysten takana on joukko ihmisiä. Siispä on tarpeen kysyä, minkälaiset ihmiset ryhtyvät yrittäjäksi, millaiset ihmiset menestyvät yrittäjinä ja miten henkilön tulot muuttuvat hänen ryhtyessään yrittäjäksi.

Näyttää olevan tärkeää erotella michaelbloombergit ja hot dog -kauppiaat toisistaan.

On tärkeää määritellä, mitä yrittäjillä tarkoitetaan. Monet tutkimukset 20–30 vuoden takaa osoittivat, että keskimääräinen yrittäjä tienaa vähemmän kuin keskimääräinen palkansaaja. Näiden havaintojen takana oli se, että yrittäjiä kohdeltiin yhtenä joukkona tekemättä eroa osakeyhtiöiden ja henkilöyhtiöiden sekä toiminimien välille. Kun näitä ryhmiä tarkastellaan erikseen, havaitaan osakeyhtiöitä omistavien tienaavan palkansaajia enemmän. He ovat myös useammin miehiä, iäkkäämpiä ja korkeammin koulutettuja. Edward Glaeseria lainaten näyttää olevan tärkeää erotella michaelbloombergit ja hot dog -kauppiaat toisistaan.

Listaamattomia osakeyhtiöitä koskien herää myös kysymys siitä, miten erotella passiiviset omistajat – tai raflaavammin kapitalistit – aktiivisista ”oikeista” yrittäjistä. Tulojen mittaamista koskien on puolestaan tärkeää huomata, että yksilön ja yrityksen välinen raja-aita voi olla utuinen. Tämän seurauksena tiedot yritysten omistajista tulisi pystyä yhdistämään henkilötason tulotietoihin, jotta nähtäisiin missä mitassa yrittäjät jättävät voittojaan realisoimatta ja hyödyntävät yritystään säästöpossuna.

Vastikään edesmennyt Edward Lazear tarjosi hyödyllisen ja intuitiivisen ajattelun apuvälineen sen pohtimiseksi, ketkä ryhtyvät yrittäjäksi. Teorian keskiössä on ajatus siitä, että yrittäjien pitää olla spesialistien asemesta ”joka paikan höyliä”, jotka ovat vähintään kelvollisia monessa eri asiassa. Lazearin kuvaamaa esimerkkiä mukaillen henkilön, joka haluaa perustaa pienen ravintolan, tulee osata valmistaa maistuvaa ruokaa, kerätä varoja, palkata työntekijöitä, valita sijainti, suunnitella sisustus, hankkia raaka-aineita mahdollisimman huokeaan hintaan sekä ymmärtää kirjanpidon ja markkinoinnin päälle. Tuntuu kovin vaikealta näin derivointiin ja regressiomalleihin ehdollistuneena tutkijana, joten teoria vaikuttaa uskottavalta.

Lazearin työtä seurannut empiirinen tutkimus on tuottanut ristiriitaisia tuloksia. Toiset tutkimuksista löytävät yhteyden mitattavan taitojen laaja-alaisuuden ja yrittäjäksi ryhtymisen välillä, kun taas toiset eivät. Erimielisyydet eivät kuitenkaan koske varsinaisesti sitä, etteikö laaja-alaisista taidoista olisi hyötyä yrittäjänä tai etteikö havaitsemattomat laaja-alaisuuteen liittyvät piirteet voisi olla yhteydessä yrittäjäksi ryhtymiseen. Sen sijaan tutkijat eivät ole yhtä mieltä siitä, voiko yrittäjänä tarvittavaa laajaa kykyvalikoimaa kasvattaa kouluttautumalla vai tulevatko kyvyt verenperintönä.

Nuorina älykkäät mutta luvattomuuksiin sortuneet henkilöt ovat muita todennäköisemmin sekä ryhtyneet yrittäjäksi että tienanneet verrokkejaan enemmän.

Viime aikoina maailmalla on tutkittu paljon persoonallisuuspiirteiden ja yrittäjyyden välistä yhteyttä. Yhdysvaltalaisella aineistolla toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että nuorina älykkäät mutta luvattomuuksiin sortuneet henkilöt ovat muita todennäköisemmin sekä ryhtyneet yrittäjäksi että tienanneet verrokkejaan enemmän. Ennen kuin itsensä huoneen älyköiksi kokevat teini-iässä tupakoineet säntäävät raapimaan patentti- ja rekisterihallituksen ovia, on heidän syytä lukea myös seuraava lause: persoonallisuuspiirteiden ja yrittäjäksi ryhtymistä ja yrittäjänä pärjäämistä koskevien tutkimusten tulokset on nähty katsauksissa ristiriitaisina ja epävarmoina, eikä uudehkoa älykkyyden ja rajojen rikkomisen roolia korostavaa tutkimusta ole vielä ehditty testaamaan muiden maiden aineistoilla.

Suomalaiset tutkijat pääsevät nauttimaan vertaansa vailla olevista rekisteriaineistoista, ja yrittäjäksi siirtymistä on tutkittu myös Suomessa. On esimerkiksi havaittu, että rahoitukseen saantiin liittyvien kitkojen pienentäminen ei todennäköisesti merkittävästi kiihdyttäisi uusien yritysten syntymistä, vaan yrittäjyys on ennemminkin suvussa kulkeva persoonallisuuden piirre ja että uudet yrittäjät ovat ennen yrittäjyyttä työskennelleet tyypillisesti pienissä yrityksissä.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Tampereen yliopiston yhteisponnistus tarjoaa puolestaan lähitulevaisuudessa tuloksia siitä, kuinka yrittäjien tulot kehittyvät palkansaajana ennen yrittämistä ja yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen. Suomalaiset aineistot mahdollistavat koko väestön kattavan tarkastelun ja yritykseen jätettyjen varojen huomioimisen. Luonnollisesti nämä aineistot täytyy yhdistää ja summata koko talouden tasolle, jolloin voidaan arvioida yrittäjien vaikutusta taloudelliseen epätasa-arvoon Suomessa. Lisäksi hankkeessa on aikomus tutkia, kuinka paljon henkilökohtaisilla tuloilla mitattuna menestyvien yrittäjien yritykset työllistävät muita, ja kuinka paljon nämä yritykset tuottavat taloudellista lisäarvoa.

Kirjoittaja

Toni Juuti on vanhempi tutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa, jossa hän on työskennellyt syksystä 2020. Hän väittelee kauppatieteen tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa syyskuussa 2021 ja on aiemmin työskennellyt Kansainvälisessä valuuttarahastossa sekä Jyväskylän yliopistossa. Juutin nykyiset tutkimusteemat liittyvät Suomen työehtosopimusjärjestelmään, tulojen ja varallisuuden jakautumiseen sekä siihen, kuinka yrittäjien tulot muuttuvat heidän aloittaessaan yrittäjinä. Väitöstutkimuksessaan hän on keskittynyt tuloerojen ja talouskasvun väliseen yhteyteen.