Epätoivon tiellä

T&Y 4/2020 Lukuvihje Sami Jysmä
Deaths of Despair

Anne Case & Angus Deaton: Deaths of Despair and the Future of Capitalism, Princeton, N.J.: Princeton University Press, 2020. 312 s.

Populäärit yhdysvaltalaiset tiedekirjat on usein nimetty suomalaiseen korvaan varsin mahtipontisesti. Vai mitä olette mieltä esimerkiksi näistä: A Short History of Nearly Everything; Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community; saati sitten Scale: The Universal Laws of Growth, Innovation, Sustainability, and the Pace of Life in Organisms, Cities, Economies, and Companies?

Yleisesti ottaen näihin nimiin kannattaakin suhtautua melko skeptisesti, sillä niiden takana vaikuttavat monesti kustannustoimittajat, joiden tarkoitus on saada kirjoja myytyä. Tästä syystä kirjan sisältö ei aina lunasta nimen sisältämää lupausta. Näin ei kuitenkaan käy Anne Casen ja Angus Deatonin uuden kirjan Deaths of Despair and the Future of Capitalism kanssa: nimen synkkä dramaattisuus kuvaa hyvin sisällön rajuutta.

Kirjassaan taloustieteilijäpariskunta Case ja Deaton tuovat lukijan eteen tilastotietoa epätoivon kuolemiksi (deaths of despair) nimittämistään kuolemaan johtaneista huumeyliannostuksista, alkoholiperäisistä kuolemista ja itsemurhista Yhdysvalloissa. Vaikka Pohjois-Amerikan viimeaikaisesta opioidikriisistä ja fentanyylin katukaupasta on uutisoitu laajalti myös Suomessa, Case ja Deaton osoittavat, että se on vähemmän koulutetun valkoisen väestön keskuudessa vain viimeisin välitön syy epätoivon kuolemien kasvun takana.

Kyseisen väestönosan kohdalla epätoivon kuolemat ovat lisääntyneet jatkuvasti jo ainakin 1990-luvun alusta lähtien. Tämä taas on osaltaan vaikuttanut siihen, että Yhdysvaltain koko keski-ikäisen valkoisen väestön kuolleisuus ei ole muuttunut noin 30 vuoteen samalla kun muissa länsimaissa kuolleisuus on laskenut huomattavasti. Vähän koulutetut valkoiset raportoivat myös aiempaa useammin oman terveytensä huonoksi ja kokevansa arkielämässään sekä vakavaa ahdistusta että fyysistä kipua.

Yhdysvaltojen vähemmän koulutetut valkoiset kokevat kovia samalla lailla kuin mustat 1960–1980-luvuilla.

Mutta mikä voisi olla syynä näin dramaattiselle tulokselle? Lyhyen aikavälin talousheilahtelut eivät oikein pysty selittämään useamman vuosikymmenen jatkunutta trendiä. Kirjoittajat rinnastavatkin vähemmän koulutetun valkoisen väestön kehityksen mustien tilanteeseen 1960-luvun jälkipuoliskolta 1980-luvun loppuun. Tuolloin erityisesti kaupunkien keskustojen liepeillä asuvien mustien perinteisiä teollisuustyöpaikkoja alkoi kadota ja korvautua palvelualoilla. Tämä johtui osaltaan ulkomaisesta kilpailusta, mutta myös teollisuuden keskittymisestä kaupunkien ulkopuolelle. Kouluttautuneemmat ja varakkaammat mustat muuttivat esikaupunkialueille, ja kaupunkeihin jääneet joutuivat elämään heikentyneen työllisyystilanteen ja rikkonaisemman yhteisön kanssa. Rikollisuus lisääntyi, crackista muodostui epidemia ja kuolleisuuden lasku pysähtyi.

Case ja Deaton esittävät, että vastaava kehityskulku on nyt käynnissä vähemmän koulutetun valkoisen väestön keskuudessa: perinteiset, hyväpalkkaiset teollisuustyöt vähenevät ja korvautuvat heikommin palkatuilla ja vähemmän arvostetuilla palvelualojen työpaikoilla. Tämä johtuu paitsi kansainvälisestä rakennemuutoksesta myös automaation kehityksestä. Osa väestöstä muuttaa muualle ja yhteisö ei tarjoa enää aiemman kaltaista turvaa.

Ehkä yllättäen kirjoittajat nostavat isoon osaan myös terveydenhuoltokustannusten nousun: he argumentoivat, että työtä tekevien reaaliansiot ovat Yhdysvalloissa kehittyneet heikosti osin juuri terveydenhuoltojärjestelmän toimimattomuuden vuoksi. Terveydenhuoltoalalla on Casen ja Deatonin mukaan merkittävää markkinavoimaa, jolloin se pystyy laskuttamaan asiakkailtaan ylisuuria voittoja. Tämä puolestaan näkyy reaalipalkkojen heikkona kehityksenä, kun yhä suurempi osa palkoista menee näiden voittojen rahoittamiseen.

Kirjoittajat nostavat esille myös näkemyksen siitä, että muillakin markkinoilla voi olla samankaltaisia tilanteita. Yritysten välisen kilpailun heikkenemisestä Yhdysvalloissa onkin viime aikoina puhuttu paljon ekonomistipiireissä, joskaan mitään selkeää tulosta ainakaan yleisemmästä kehityksestä ei ole.

Kirjan merkittävintä antia on huolestuttavan kehityksen dokumentointi. Se, että Yhdysvalloissa yhdellä väestönosalla vaikuttaa menevän paitsi huonosti myös jatkuvasti huonommin on merkittävä havainto, joka vaatii selitystä. Se, että näin on jatkunut useamman vuosikymmenen, on vielä merkittävämpi havainto, jonka taustoja Case ja Deaton pyrkivät kartoittamaan. Kirjassa tarjotusta selityksestä voi kuitenkin olla perustellusti montaa mieltä, ja se onkin parempi nähdä päänavauksena aiheen laajemmalle tutkimukselle.

Kirjoittaja