Mitä perustulokokeilusta opittiin?
Perustulokokeilun ”lopulliset” tulokset julkaistiin 6.5.2020. Alkaneessa media- ja some-keskustelussa koko kokeilu tuomittiin turhaksi nollatutkimukseksi, mitään vaikutuksia kun ei voitu todentaa. Oliko tuo pääministeri Juha Sipilän hallituksen kokeilukulttuurin kärkihanke turhaa rahan tuhlausta, josta ei opittu mitään? Oma vastaukseni yksikantaan on: ei ollut. Kokeilussa, oli omat onnistumisensa ja epäonnistumisensa, vahvuutensa ja heikkoutensa. Tässä kirjoituksessa käyn läpi eräitä kokeilun suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin ja tuloksiin liittyviä kohtia, joista oppia voidaan ammentaa tulevia ponnistuksia varten.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen (29.5.2015–6.6.2019) ohjelmassa todettiin lyhyesti ja yksikantaan: ”Toteutetaan perustulokokeilu”. Kokeilua varten varattiin 20 miljoonaa euroa vuosille 2017 ja 2018. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta (VN TEAS) järjesti perustulokokeilun suunnittelusta kilpailutuksen (VNK/1413/48/2015). Määrärahaa oli sosiaali- ja terveysministeriön alaiseen suunnitteluun varattu 150 000 euroa.
Toimeksianto oli kaksiosainen. Ministeriölle tuli 30.3.2016 mennessä toimittaa esiselvitys. Esiselvityksen tavoitteena oli hahmotella alustava malli, jolla perustulokokeilu voidaan toteuttaa siten, että kokeilun avulla voidaan tehdä riittävän luotettavia arvioita perustulon vaikutuksista eri väestöryhmissä ja kokonaisarvio kustannuksista. Esiselvityksessä tuli kartoittaa olemassa oleva tieto ja tietotarpeet, tehdä alustavat vaikutusanalyysit ja hahmotella kokeiluasetelma.
Lähtökohdaksi annettiin selvittää ns. puhdasta perustulomallia, jossa kaikille maksetaan yhtä suurta rahasummaa henkilön tilanteesta tai tuloista riippumatta, osittaista perustulomallia, jonka rinnalla säilytettäisiin perusturva- ja ansiosidonnaisia etuuksia, negatiivista tuloveromallia sekä muita mahdollisuuksia kokeilla perustuloa. Jälkimmäiseen kuului lähinnä jonkinlaisen osallistavan sosiaaliturvamallin suunnittelu (vrt. De Wispelaere 2015). Loppuraportin määräpäivä oli 15.11.2016. Siinä tuli kuvata lopullinen kokeiltava malli, kokeiluasetelma ja maksualusta. Loppuraportin mukainen kokeilu aloitettaisiin 1.1.2017.
Esiraportin inspiraatio – loppuraportin frustraatio
Kelan vetämä suunnitteluryhmä1 voitti VN TEASin kilpailutuksen. Tieto voitosta saatiin 30.9. 2015, ja kokeilun suunnittelu alkoi lokakuun puolivälissä. Esiselvitys (Kangas ja Pulkka 2016) valmistui suunnitelmien mukaisesti ja luovutettiin sosiaaliministeri Hanna Mantylälle 30.3. 2016. Varsinaisen raportin lisäksi samassa yhteydessä toimitettiin liiteosa, joka sisälsi eri malleista tehtyjen mikrosimulaatioiden tuloksia (Honkanen ja Simanainen 2016). Simuloinneilla selvitettiin erilaisten mallien kannustin- ja tulonjakovaikutuksia sekä kansantaloudellisia kustannuksia.
Täyttä perustuloa ei lähdetty kokeilemaan, koska se olisi kohtuuttoman kallis.
Simulointien perusteella todettiin, että täyden perustulon (1 000–1 500 euroa kuukaudessa) malli olisi ollut kohtuuttoman kallis. Siksi sen kokeilemistakaan ei pidetty tarkoituksenmukaisena. Negatiivisen tuloveron kokeilu puolestaan olisi vaatinut ajantasaisen tulorekisterin, jota tuolloin ei ollut käytössä. Osallistumistulon kokeilu puolestaan olisi vaatinut byrokraattisen seurantajärjestelmän: mihin ja miten paljon itse kukin osallistuu ja mitä kullekin tulisi ”osallistumisestaan” maksaa. Jäljelle jatkosuunnitteluun jäi ns. osittainen perustulo.
Esiselvitys päätyi suosittamaan kokeilua, jossa mukana olisi erilaisia kokeiluryhmiä. Yhdessä ryhmässä perustulon suuruus olisi ollut 560 ja toisessa 690 euroa kuukaudessa. Perustulon ylittävälle ansiotulolle olisi eri osaryhmissä sovellettu erilaisia veroasteita (40, 45 ja 50 prosenttia). Kokeilu olisi ollut pakollinen ja perustunut satunnaisotantaan 25–63-vuotiaista. Erityisryhmistä, esimerkiksi itsensä työllistäjistä, olisi omat painotetut otantansa. Valtakunnallisen otannan lisäksi olisi paikallisia kokeiluita, joissa joko kaikki tai suurehko osa kunnan asukkaista olisi saanut perustuloa.
Otoskoon lisäämiseksi suunniteltiin eräiden Kelan maksamien perusturvaetuuksien maksun muuttamista muistuttamaan perustulon kaltaisen etuuden maksuperusteita. Kokeilussa olisi ollut koeryhmät ja kullakin oma identtinen verrokkiryhmänsä. Mikäli tuon suunnitelman mukainen kokeilu olisi toteutettu, kyseessä olisi ollut siihenastisista kokeiluista paras.
KELAN MAKSAMIA ETUUKSIA EI VOITU MUUTTAA PERUSTULON KALTAISIKSI, JOTEN OLI RAJOITUTTAVA KOKEILUN VARSINAISEEN, PIENEEN BUDJETTIIN.
Erinomainen suunnitelma kaatui moneen eri tekijään. Ensinnäkään ei ollut byrokraattisesti mahdollista muuttaa Kelan maksamia etuuksia perustulon kaltaisiksi etuuksiksi. Siksi täytyi tyytyä kokeilun varsinaiseen budjettiin, mikä merkittävästi pienensi koeryhmän kokoa. Lisäksi paikallisista kokeiluista luovuttiin ja päätettiin toteuttaa valtakunnallinen satunnaistettu kenttäkoe, jossa oli koe- ja verrokkiryhmä.
Ensimmäinen opetus liittyy rahaan. Jos perustulon kaltaista asiaa – tai jotain muuta suurta reformia – halutaan luotettavasti kokeilla, siihen on syytä varata riittävä budjetti. Myös suunnitteluun varattu 150 000 euron VN TEAS-määräraha ylittyi, kuten noissa toimeksiannoissa tuppaa käymään.
Loppuraportti: paljon frustraatiota
Toinen opetus liittyy aikatauluun. Kokeiltavan mallin esittelevän loppuraportin luovuttamispäiväksi oli määritelty 15.11.2016. Kokeilu oli määrä suunnitella sen pohjalta. On täysin epärealistista olettaa, että kokeilu aloitettaisiin vain 1,5 kuukautta loppuraportin toimittamisen jälkeen. Toimeksiannon alkuperäinen aikataulutus oli täysin mahdoton.
Perustulokokeilun kaltaisten suurten kokeiluiden suunnitteluun olisi syytä varata riittävästi aikaa. Nyt moni asia jouduttiin ratkaisemaan tavalla, joka annetun budjetin ja vaaditun aikataulun puitteissa oli mahdollinen, ei kokeilun kannalta optimaalinen. Kokeiltavan mallin esittelevä loppuraportti (Kangas ym. 2016) valmistui suunnitelman mukaisesti, mutta sen sijaan, että siinä olisi hahmoteltu vuosien 2017–2018 kokeilu, siinä käännettiin katseita tulevaan ja annettiin suuntaviivoja mahdollisten uusien kokeiluiden varalle.
Suunnittelu: paljon perspiraatiota ja ehkäpä hiven konspiraatiotakin
Jo esiselvityksen tekovaiheessa oli ilmeistä, että jos kokeilu aiottaisiin aloittaa suunnitelmien mukaisesti vuoden 2017 alussa, sen käytännön valmistelu olisi aloitettava välittömästi eikä suinkaan 15.11.2016 jälkeen. Oli lyötävä lukkoon kokeilumalli ja siihen liittyvä verotus, ja piti valmistella lainsäädäntö, luoda maksujärjestelmä, suunnitella otanta, tehdä etuusmääritykset, rakentaa maksatusalustaa, hoitaa otanta, järjestää etuuspäätökset ja -viestintä kokeiluun mukaan tuleville, kouluttaa etuuskäsittelijät jne. Avoimia kysymyksiä oli kosolti, valmiita vastauksia niukalti.
Tilannetta ei helpottanut se, että koordinaatio valtiohallinnon tasolla ei toiminut hyvin. Hallinnollisten siilojen sisäiset ja väliset jännitteet vaikeuttivat työtä. Kenelläkään ei tuntunut olevan kokonaisvastuuta tai koordinaatiota prosessista. Kokonaisnäkemyksen puute myös siitä, millaisia suuria hallinnollisia asioita oli suunnitteilla vuosille 2017 ja 2018, haittasi perustulokokeilun suunnittelua ja itse kokeiluakin monin tavoin.
Kokeilua haittasivat koordinaation puute valtionhallinnossa ja eräät muut samanaikaiset uudistukset.
Ensinnäkin Kelassa – jonka tontille kokeilun käytännön toteuttaminen ilman selkeitä päätöksiä käytännön syistä tuli jo varsin varhaisessa vaiheessa – meneillään oli perustoimeentulotuen siirto kunnilta sen hoidettavaksi. Tämän siirron valmistelu vaati runsaasti lainsäädäntö- ja ICT-työtä ja kavensi Kelassa mahdollisuuksia saada resursseja perustulokokeilun valmisteluun. Perustoimeentulotuen siirto tuli itse asiassa voimaan samaan aikaan kun perustulokokeilu alkoi. Tästä taas aiheutui paljon hämminkiä niin etuuden saajien kuin etuuskäsittelijöidenkin keskuudessa.
Toinen ongelma oli se, että verohallinto oli uudistamassa omia järjestelmiään kokeilun aikana, vuodenvaihteessa 2017–2018. Järjestelmäuudistus torpedoi veromallin kehittämisen. Tuohon uudistukseen vedoten verohallinto ja VM eivät katsoneet mahdolliseksi vapauttaa henkilöstöä perustulokokeilun tarvitseman veromallin suunnitteluun. Kokeilua käytiin suunnittelemaan olemassa olevan verotuksen pohjalle.
Verotuksen poisjääminen teki kokeilumallista epärealistisen. ”Oikeassa” perustulossahan verotus leikkaisi perustulon päälle tulevia muita tuloja. Epärealistisuus merkitsi yhtäältä sitä, että koko maan tasolla toteutettuna malli olisi ollut liian kallis. Mutta toisaalta epärealistisuus merkitsi myös sitä, että rahallinen kannustin työllistyä oli voimakas.
PERUSTULON TARVITSEMAA VEROMALLIA EI SAATU AIKAAN, MIKÄ TEKI SIITÄ EPÄREALISTISEN KALLIIN JA VOIMAKKAAN KANNUSTIMEN TYÖLLISTYÄ.
Kolmas pulma oli aktiivimalli. Pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan oli kirjattu työttömyysturvan uudistus, joka sisälsi ”työn vastaanottovelvoitteen tiukentumisen sekä velvoitteen osallistua aktivointitoimenpiteisiin” (Valtioneuvosto 2015, 15). Kirjaus oli aktiivimallin siemen. 2018 alussa voimaantullut aktiivimalli, jonka idea perustuloon nähden oli täysin päinvastainen, vaikeuttaa perustulokokeilun tulosten tulkintaa vuoden 2018 osalta.
Kolmas opetus liittyykin juuri kokonaisvaltaiseen koordinaatioon, joka ei kokeilua suunnitellessa toiminut toivotulla tavalla.
Oikeudelliset reunaehdot rajoittivat kokeilun kohdentamista eri ryhmiin
Toisin kuin kaikki aiemmat muissa maissa tehdyt kokeilut, Suomen kokeilu oli pakollinen. Sitä varten täytyi kirjoittaa kokeilulaki. Oikeudellisten reunaehtojen haarukointi aloitettiin marraskuussa 2015. Oli varmistettava, että kokeilu täyttää perustuslain vaatimukset. Kokeilulain suunnittelussa painittiin seuraavan kaltaisten kysymysten kanssa (ks. Kalliomaa-Puha ym. 2016 ja Tuovinen 2017):
- Oikeusvaltioperiaate: Millä riittävän täsmällisillä kriteereillä päätökset perustulosta ja sen päälle tulevasta muusta sosiaaliturvasta tehdään eri perustulomalleissa, ja miten yksilön oikeus perustuloon (ja vastaavasti verotus) säädetään laissa riittävän tarkasti?
- Kansalaisten yhdenvertaisuus: Perustuslain määrittämästä yhdenvertaisuudesta voidaan poiketa hyväksyttävästä syystä. Hyväksyttäväksi syyksi voidaan katsoa validia tietoa tuottava kokeilu. Myös paikalliset kokeilut katsottiin tällä perusteella mahdollisiksi. Tosin niistä jouduttiin budjettirajoitteiden vuoksi luopumaan. Perustuslakivaliokunta oli aiempaa kokeiluluonteista lainsäädäntöä arvioidessaan edellyttänyt, että kokeilusta säädetään suoraan laissa tai sidotaan lailla täsmällisesti määriteltyihin kriteereihin. Kokeiluille on myös asetettava tietty kesto. Perustulokokeilussa kestoksi oli jo toimeksiannossa määrätty kaksi vuotta.
- Sosiaaliturvaperusoikeus: Julkisella vallalla on vastuu taata ihmisille perustoimeentuloturva. Kokeilua suunniteltaessa oli arvioitava, että tämä ehto täyttyisi. Tämän vuoksi pakollisen kokeilun perustulon tasoa ei voitu määritellä olemassa olevaa minimiturvaa alemmaksi.
Oikeusvaltio- ja yhdenvertaisuusperiaatteen täyttäminen aiheutti ongelmia useiden erityyppisten ryhmien sisällyttämiseksi kokeiluun. Olisi ollut liian työlästä ja aikaa vievää määritellä lailla riittävän selvärajaisesti ja täsmällisesti, miten erityyppisissä sosiaalisissa tilanteissa ja niiden muutoksissa perustuloa ja muuta sosiaaliturvaa koskevat yhteensovitukset ja niihin liittyvät päätökset tehdään. Oli helpompi, joskin varsin vaativa tehtävä sekin, suunnitella kokeilulaki vain yhtä tarkkarajaista ryhmää varten. Yksi koeryhmä ja yksi kokeilumalli olivat myös ne ehdot, jotka Kelan tietohallinto asetti. Käytössä olleiden resurssien ja tiukan aikataulun vuoksi muu ei ollut mahdollista.
Käytännön harkinnan ja enemmän tai vähemmän turbulenttien poliittisten ja hallinnollisten vääntöjen jälkeen päädyttiin siihen, että kokeilu kohdistetaan Kelasta etuuksia saaviin työttömiin. Tällöin maksualustana voitaisiin käyttää peruspäivärahan ja työmarkkinatuen maksualustaa, johon tehtäisiin perustulon maksua varten tarvittavat muutokset.
Lisäksi neuvotteluissa päädyttiin siihen, että maksussa olevia työttömyysetuuksia voitaisiin maksaa perustulon kaltaisesti niin kauan kuin kokeiluryhmäläinen oli työtön. Hän ei siis olisi rasittanut kokeilubudjettia. Työllistyneen henkilön perustulo sitä vastoin maksettaisiin kokonaisuudessaan kokeilubudjetista. Näin otoskokoa voitaisiin kasvattaa. Päädyttiin 2 000 työttömään, jotka valittiin satunnaisesti niistä, jotka marraskuussa 2016 saivat Kelan työttömyysetuuksia.
”Päädyttiin siihen, että kokeilu kohdistetaan Kelasta etuuksia saaviin työttömiin.”
Tämän työttömiin kohdistuvan kokeilun piti olla myöhemmin toteuttavan paremman ja kattavamman, laajempiin väestöryhmiin kohdistuvan kokeilun pilotti. Kokeilulakia sorvattiin useilla iteraatiokierroksilla yhdessä Kelan ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Kelasta ministeriöön lähteneissä lakiehdotuksissa puhuttiin pilottikokeilusta 2017–2018. Ajatusta kannatti myös ministeri Mäntylä. Ministeriön tarkkasilmäiset virkamiehet kuitenkin aina poistivat maininnat pilotista. Yhteen kohtaan hallituksen esitystä maininta kuitenkin jäi kummittelemaan.
Kokeilulain kirjoittamisessa taisteltiin aikaa vastaan. Tässä vaiheessa inspiraatio usein vaihtui perspiraatioksi. Kiitos Kelan ja sosiaali- ja terveysministeriön osaavien juristien, kokeilulaki saatiin tiukasta aikataulusta huolimatta valmiiksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan lakiluonnos tuli saattaa lausuntokierrokselle jo ennen kesälomia. Lausuntokierros kuitenkin viivästyi sosiaali- ja terveysministerin vaihtumisen vuoksi.
Luonnos lähetettiin kiireellisenä lausunnoille vasta 25.8.2016. Hallitus antoi esityksensä (HE 215/2016) eduskunnalle 20.10.2016. Laki saatiin valmiiksi, ja tasavallan presidentti vahvisti lain 29.12.2016. Kokeilu pääsi alkamaan suunnitelmien mukaisesti vuoden 2017 alussa – mikä sinälleen oli merkittävä onnistuminen.
PERUSTULON SOVITTAMINEN YHTEEN SUOMEN INSTITUTIONAALISEN KEHIKON JA EU-LAINSÄÄDÄNNÖN KANSSA OLI HAASTEELLINEN TEHTÄVÄ.
Neljäs opetus liittyy lainsäädännölliseen kontekstiin. Perustulon idea sinälleen on yksinkertainen. Yksinkertaisenkin idean istuttaminen Suomen sosiaaliturvan kaltaiseen monimutkaiseen institutionaaliseen kehikkoon oli haastava harjoitus. Vaikeuskerrointa lisäsi tehtäväksi asetettu vaade selvittää, miten perustulo sopii EU:n lainsäädäntöön. Sinälleen EU ei olisi ollut kiinnostunut itse kokeilusta. Kyse oli laajemmasta periaatteellisesta selvityksestä eli siitä, miten EU:n säännöstö suhteutuisi koko maahan implementoituun perustuloon.
Missä määrin perustulo olisi maasta toiseen siirrettävässä oleva etuus? Miten EU asiaa tulkitsisi? Mitään lopullista ja yksiselitteistä selvyyttä asiaan ei saatu. Nämä hajanaiset pohdinnat kuitenkin herättivät kysymyksen, olisiko mahdollista ylipäätään EU:n puitteissa toteuttaa yhdessä jäsenvaltiossa perustulon kaltainen etuus. Ratkaisuna ongelmaan Philippe Van Parijs (2013) on jo aiemmin esittänyt eurodividend-nimistä systeemiä, jossa jokaiselle eurooppalaiselle maksettaisiin arvonlisäverolla rahoitettua pientä perustuloa.
Työllisyys silmälappuna
Hallituksen silmälappuna kokeilussa oli työllisyysvaikutukset. Perustulon suurimmat puolestapuhujat (esim. Davala et al. 2015, Standing 2017, Van Parijs ja Vanderborght 2017) korostavat kuitenkin, että perustulon pohjimmainen tarkoitus ei suinkaan ole työllisyys. Tavoitteena ovat laajemmat hyvinvointivaikutukset, mikä on viides opetus. Kokeilulakia koskevissa valiokuntakeskusteluissa ja –lausunnoissa nostettiinkin esille se, että kokeilun arvioinnissa olisi syytä selvittää myös erilaisia terveys- ja muita hyvinvointivaikutuksia, ei pelkästään työllistymistä tai työllistymättömyyttä. Siksipä rekistereihin pohjautuvien työllisyysanalyysien lisäksi lähdettiin myös selvittämään kyselyin ja haastatteluin ihmisten kokemuksia.
Sipilän hallitus keskittyi perustulon työllisyysvaikutuksiin, mutta asiantuntijat korostivat terveys- ja muita hyvinvointivaikutuksia.
Koska kokeilu ja sen tulokset ovat herättäneet paljon julkista keskustelua, arviointiin otettiin mukaan myös media-analyysi: miten perustulo, perustulokokeilu ja sen tulokset on eri tahoilla raportoitu? Mikä on se kehys, jossa asia on esitetty?
Pääpaino arvioinnissa on rekisteritutkimuksessa. Yhdistämällä eri viranomaisrekistereitä voidaan saada varsin laaja-alainen kuva perustulon vaikutuksista – oliko niitä vai eikö niitä ollut? Työllisyyden lisäksi rekisterit avaavat mahdollisuuksia selvittää lyhyt- ja pitkäaikaisia terveysvaikutuksia, mahdollisia vaikutuksia lapsiin ja muihin perheenjäseniin. Tässä mielessä Suomen kokeilu tarjoaa maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisia mahdollisuuksia monipuolisiin ex ante-, ex tempore- ja ex post- analyyseihin.
Kysely- ja haastatteluosion ongelmana on aineiston edustavuus. Kyselyssä vastausprosentit jäivät alhaisiksi. Haastatteluissa taas rajoitteena on tapausten pienet lukumäärät. Suunnitelmissa tosin alun perin oli toteuttaa tämä osio Tilastokeskuksen käyntihaastatteluin, mikä olisi ollut kaikkein luotettavin, mutta myös kallein vaihtoehto. Tilastokeskus kuitenkin ilmoitti, että se ei pysty toteuttamaan haastatteluita. Resurssit oli jo allokoitu muualle (esim. European Social Surveyn 2018 haastattelukierros). Siksi tässäkin tehtiin se, mikä oli mahdollista.
Kyselyn puutteita voidaan yrittää korjata yhdistämällä surveyn tuloksia rekistereihin. Tämä yhdistäminen tarjoaa myös mielenkiintoisia mahdollisuuksia arvioida ”objektiivisten” rekistereiden ja ”subjektiivisten” kyselyiden yhtäpitävyyttä. Tästä taas voi olla opiksi menetelmällisiin keskusteluihin.
Viimeinen oppi
Perustulokokeilun suunnittelu oli haparointia. Ei pystytty tekemään, mitä haluttiin. Oli tehtävä se, mikä oli mahdollista. Onnistumisena voidaan pitää sitä, että kokeilu ylipäätään saatiin aikaan. Hallituksen oli helppo kirjata: ”Toteutetaan perustulokokeilu”. Monin verroin vaikeampaa kuitenkin oli toteuttaa kokeilu. Ottaen huomioon aikataulupaineet, annetut resurssit sekä taloudelliset, lainsäädännölliset ja muut reunaehdot, kokeilulle asetettiin liian kunnianhimoiset tavoitteet ja sitä lastattiin liian suurilla odotuksilla.
”Ei pystytty tekemään, mitä haluttiin. Oli tehtävä se, mikä oli mahdollista.”
Itse asiassa mikään kokeilu ei voi vastata tyhjentävästi laajoihin perustuloa koskeviin kysymyksiin. Jokainen kokeilu on vajavainen ja tarjoaa vain osittaisia vastauksia. Yhdistelemällä tuloksia eri maiden kokeiluista saadaan likiarvoisia vastauksia suuriin kysymyksiin ja tarkempia vastauksia pieniin kysymyksiin.
Monet käytännön syyt pakottivat tinkimään suurista suunnitelmista ja rajaamaan otoksen Kelan työttömyysetuuksia saaviin. Ryhmä on omanlaisensa, ja tuloksia tulkitessa tämä on syytä pitää mielessä. Alun perin kokeilun tulosten tulkinnan piti olla suoraviivaista. Jos kokeilun lopussa havaitaan eroja koeryhmän ja verrokkien välillä, nuo erot johtuvat kokeilun antamasta ”hoidosta”. Toisena kokeiluvuotena voimaan tullut aktiivimalli kuitenkin hankaloittaa näin suoraviivaista tulkintaa. Verrokkiryhmä ei säilynyt puhtaana vaan sai oman ”hoitonsa”.
Kokeilu osoitti, että kohteena olevassa ryhmässä ilman ehtoja maksettava perustulo ei merkittävästi kohentanut työllisyyttä. Työllisyys oli kokeiluryhmässä vain kuusi päivää parempi kuin verrokkiryhmässä. Tosin eräissä osaryhmissä – perheelliset ja maahanmuuttajat – ero oli tilastollisesti merkitsevä kokeiluryhmän eduksi. Mitä taas tulee aktiivimalliin, niin tässä samaisessa ryhmässä aktiivimalli näyttäisi toimivan huonosti.
MONIEN TYÖTTÖMIEN TYÖLLISTYMISEN ESTEITÄ EI VOIDA POISTAA PERUSTULOLLA EIKÄ AKTIIVIMALLIN LEIKKURILLA.
Eräs kokeilun kenties keskeisin opetus voidaan tiivistää seuraavalla tavalla. Monen kokeilun kohteena olleiden ihmisen työllistymistä rajoittavat erilaiset esteet. Joillakin on terveysongelmia, toisilla esteenä on puutteellinen koulutus, kolmansia painaa ikä. Näitä työllistymisen esteitä ei poista se, että aktiivimallin leikkurilla pienennetään etuuksia ja vaikeutetaan ihmisten jo muutenkin heikkoa toimeentuloa.
Esteitä ei poista perustulon kaltainen porkkanakaan. Vaikka veroton perustulo muodosti merkittävän rahallisen kannustimen työllistyä, etuutta saavat eivät kuitenkaan siihen vahvasti reagoineet. Perustulo voi toki lisätä saajan taloudellista turvallisuutta ja kenties kaikinpuolista hyvinvointiakin, mutta ei perustulo mikään kaiken ratkaiseva hopealuoti ole. Työllistymisen esteitä voidaan raivata säällisten tulonsiirtojen ja räätälöityjen sosiaali-, terveys-, koulutus- ja työvoimapalveluiden yhteispelillä.
Kirjoittaja
Olli Kangas
työelämäprofessori
TURUN YLIOPISTO
olli.kangas at utu.fi
Viite
1 Ryhmään kuuluivat Pertti Honkanen, Olli Kangas, Ville-Veikko Pulkka, Tapio Räsänen, Miska Simanainen ja Anna-Kaisa Tuovinen Kelasta, Kari Hämäläinen ja Jouko Verho VATT:ista, Ohto Kanninen PT:sta, Markus Kanerva ajatushautomo Tänkistä sekä Jani-Petri Laamanen Tampereen yliopistosta.
Kirjallisuus
Davala, S. et al. (2015), Basic Income. A Transformative Policy for India, London/New Delhi: Bloomsbury.
De Wispelaere, J. (2015), An Income of One’s Own? The Political Analysis of Universal Basic Income, Tampere: Tampere University Press.
HE 215/2016. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi perustulokokeilusta sekä tuloverolain 92 §:n ja ennakkoperintälain 17 §:n väliaikaisesta muuttamisesta.
Honkanen, P. & Simanainen, M. (2016), Ideasta kokeiluun? – Esiselvitys perustulokokeilun vaihtoehdoista – liite 1 Perustulohankkeen mikrosimulointituloksia, Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 13/2016.
Kalliomaa-Puha, L. et al. (2016), The Basic Income Experiment in Finland, Journal of Social Security Legislation, 23:2, 75–88.
Kangas, O. & Pulkka, V.-V. (toim.) (2016), Ideasta kokeiluun? – Esiselvitys perustulokokeilun vaihtoehdoista, Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston selvitys- tutkimustoiminnan julkaisusarja 13/2016.
Kangas, O. ym. (2016), Ideasta kokeiluihin – Loppuraportti perustulokokeilun toteuttamisvaihtoehdoista, Valtioneuvoston kanslia, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 63/2016.
Standing, G. (2017), Basic Income and How We Can Make It Happen, London: Pelican Books.
Tuovinen, A.-K. (2017), Perustuslainmukainen perustulokokeilu: Perustulokokeilun arviointia perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valossa, Kelan työpapereita 114.
Valtioneuvosto (2015), Ratkaisujen Suomi – Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma.
Van Parijs, P. (2013), The Eurodividend: Why the EU Should Introduce a Basic Income for All, London School of Economics EUROPP Blog, 24th July 2013.
Van Parijs, P. & Vanderborght, Y. (2017), Basic Income: A Radical Proposal for a Free Society and a Sane Economy, Cambridge: Harvard University Press.
VNK/1413/48/2015, Selvitys perustulokokeilun toteuttamisvaihtoehdoista, Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.
