1. T&Y-lehti
2. Sapiensin paluu metsästäjä-keräilijäksi

Sapiensin paluu metsästäjä-keräilijäksi

Suomalaisten työllisyys kohenee pitkästä aikaa – ja aika hurjaa vauhtia. Työllisyysaste ylittää hallituksen kunnianhimoisen 72 prosentin tavoitteen ennusteemme mukaan ensi vuonna. Vähän kerrassaan myös työttömien määrä vähenee, vaikka se niin kutsuttu jäänkova ydin sulaa talouden pätsissä kovin, kovin hitaasti. Työttömien osuus työvoimasta on sitkeästi yli seitsemän prosenttia vielä ensi vuonnakin.

Kansantalouden kannalta näyttää hyvältä. Kiinnostavaa on kuitenkin nähdä myös näiden yksittäisten työlliset-työvoima-väestö -suhdelukujen taakse. Noususuhdanteen tuottama terävin työllisyyspiikki varmaan katkeaa jossain vaiheessa, ja ihmiset joutuvat yhä aktiivisemmin etsimään elantoaan eri lähteistä enemmän omaehtoisesti omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Tulot sirpaloituvat useammiksi pienemmiksi puroiksi. Enenevässä määrin ihmiset tienaavat elantonsa itseään työllistäen sivutoimisina yrittäjinä sen rinnalla, kun he tekevät työtä toiselle työnantajalle, mutta usein he myös joutuvat turvautumaan yhteiskunnan turvaverkkoon. Tämä trendi on tullut näkyviin selvästi tällä vuosituhannella, erityisesti finanssikriisin jälkeen.

Kun leipä on pieninä murusina maailmalla, palaamme takaisin esi-isiemme elämäntapaan. Itse asiassa historiaa taaksepäin katsoen ihmiset ovat vasta viimeiset parisataa vuotta saaneet elantonsa kaupungeissa elävinä työläisinä ja toimistotyöntekijöinä ja sitä edeltäneenä reilun 10 000 vuoden aikana maanviljelijöinä ja karjanhoitajina. Mutta sekin pitkä ajanjakso maanviljelijöinä oli vain silmänräpäys verrattuna niihin kymmeniintuhansiin vuosiin, joiden aikana esi-isämme metsästivät ja keräilivät. Maailmankuulu historioitsija Yuval Noah Harari väittää, että vielä nykyisinkin aivomme ja ajattelumme ovat ohjelmoidut nykymeininkiä paremmin metsästykseen ja keräilyyn perustuvaan ansaintatapaan. Eli onko työelämän pirstoutumiseen sopeutuminen sittenkin meille helppoa, koska ominaisluonteeltamme olemme yhä edelleen esi-isiemme kaltaisia?

Mutta voidaanko sittenkään palata edes henkisesti ajassa taaksepäin ja todeta, että ihmisen sopeutumisvaikeudet liittyvätkin viimeisten reilun 10 000 vuoden aikaisiin tapahtumiin? Olemme sentään onnistuneet rakentamaan hyvinvointivaltion, saavuttaneet korkean vauraustason ja luoneet itsellemme sosiaalisen (kulutus)normiston, jonka suhteen meitä arvioidaan yhteisön jäseninä.

Jos kaikki kokisivat yhtä aikaa tämän epävarmuuden tuloista ja elatuksesta, tilanne olisi tasa-arvoinen. Kaikki eivät kuitenkaan joudu jahtaamaan elantoaan epävarmoista tulolähteistä. Tilastoista havaitaan, että mitä matalampi koulutus nykymetsästäjällä on, sitä heikommin vakituiseen kokoaikaiseen työn syrjään hän pääsee kiinni.

Metsästäjä-keräilijöitä työmarkkinoillamme ovat ensinnäkin ne, joilla ei ole työtä tai tulevat toimeen huonosti siltikin, vaikka he tekevät otsa hiessä ansiotyötä. Jos tulot eivät riitä, on lisäansiota keräiltävä muistakin lähteistä. Esimerkiksi alityöllistettyjen osuus työllisistä on kasvanut nuorimpien ja vanhimpien työikäisten ryhmissä. Naisista osa-aikatyötä tekee noin 22 prosenttia, joista noin puolet haluaisi mieluummin tehdä kokoaikatyötä. Miehistä noin 18 prosenttia on osa-aikatyössä. Tavallisesti työsuhde on myös määräaikainen. Ongelmana alityöllistetyillä on se, että haitat kertautuvat: pienet ansiotulot oikeuttavat pieniin päivärahoihin ja lopulta mataliin eläkkeisiin.

Toisaalta meillä on myös koko joukko lähinnä nuoria ja kyvykkäitä ihmisiä, jotka sukkuloivat mielihyvin työmarkkinoilla tehtävästä toiseen ja shoppailevat omiin suunnitelmiinsa sopivia työ-vapaa-aika -kombinaatioita. Työn murros ja digitalisaatio aiheuttavat tilanteen, että myös työnantajat ovat helisemässä näiden toisenlaisten metsästäjä- keräilijöiden metsästysmailla.

Ehkä voimme kuitenkin rauhoittua ja katsoa eteenpäin näiden hyvien ja huonojen uutisten äärellä, koska tiedämme, että talous on ollut ja tulee ilmeisesti aina olemaan murroksessa. Nopea muutospyrähdys on tietenkin aina iso haaste pienelle ihmiselle, jonka on pärjättävä ja sopeuduttava parhaansa mukaan. Mutta taaskin meidän on syytä katsoa, miten esi-isämme selvisivät. Muinaiset metsästäjä-keräilijä-yhteisöt olivat yhteisöllisempiä ja tasa-arvoisempia kuin nyky-yhteiskunnat, kertoo Hararin kirja. Näissä kulttuureissa luotettiin yhteisöön, mikä on eloonjäämisen kannalta täysin välttämätöntä.

Tästä päästäänkin suoraan asian ytimeen: muutosta on hallittava yhteisenä asiana, ja siihen meillä on jo olemassa menettelytapa rakentamamme poliitti sen järjestelmän kautta. Talouden murros on lopultakin ihmisen itsensä aikaansaama, ja myös sen hallinta on ihmisyhteisöjen vastuulla. Vaikka jotkut meistä uivat uudessa taloudessa kuin kalat vedessä, toisille tilanne on toivottomampi. Yhteisön tuki on tärkeä. Onneksi meillä on esi-isiltä peritty halu auttaa, ennen kaikkea koska se tuo itselle suurta mielihyvää.