Ruotsissa työeläkkeiden rahoitus Suomea vahvemmalla pohjalla
Ruotsin eläkejärjestelmän on eri yhteyksissä todettu olevan rahoituksellisesti kestävämpi kuin Suomen. Esimerkiksi ajatuspaja Libera on analyysissaannostanut Ruotsin mallin esiin. Melbourne Mercer Global Pension Index -vertailussa naapurimaamme sijoitus on tältä osin meitä parempi. Mistä tämä johtuu? Mikä Ruotsissa on toisin?
Ruotsilla on kiistämättä vahvuuksia, jotka tukevat eläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä. Yksi niistä on indeksijärjestelmä, joka sopeuttaa ansioeläkkeet kulloiseenkin taloudelliseen tilaan. Eläkemenojen kasvua hillitsevät Suomea nuorempi väestön ikärakenne ja pitkään vahvana jatkunut työllisyyskehitys. Lopputuloksena eläkemenot ja maksutaso ovat Suomea matalammat.
Riskejä siirretty eläkeläisille – eläkkeiden taso joustaa
Ruotsin vuosituhannen vaihteessa uudistettu työeläkejärjestelmä on maksuperusteinen. Vanhuuseläkemaksu on kiinnitetty ja eläke määräytyy maksun sekä sille saadun korkotuoton mukaan. Toisin kuin Suomen etuusperusteisessa järjestelmässä, lupauksia eläkkeen tasosta ei siis ole.
Ruotsissa työeläkejärjestelmän kestävyys perustuu siihen, että eläkkeiden taso joustaa. Tämä toteutetaan indeksimenettelyllä, joka tukee Suomen järjestelmää vahvemmin eläkejärjestelmän taloudellista kestävyyttä. Indeksin kehitys riippuu käytännössä koko eläkejärjestelmän taloudellisesta tilasta, ja eläketaso joustaa kehityksen mukana. Näin eläkeläinen kantaa osan suhdanneriskistä.
Finanssikriisin jälkeisinä vuosina indeksin eläkejärjestelmän taloutta vakauttava vaikutus on korostunut naapurimaassamme. Tosin indeksimuutosten voimakkuus ja äkillisyys ovat johtaneet eläkkeensaajan näkökulmasta ei-toivottuun eläkkeiden tason vuoristoratamaiseen vaihteluun. Edunsaajan näkökulmasta kirjoitettu maaotteluhenkinen eläkeindeksiottelu kääntyykin selkeästi Suomen eduksi, mutta järjestelmän taloudellisen kestävyyden näkökulmasta Ruotsi vie voiton.
Väestön ikääntyminen aiheuttaa vähemmän huolta
Eläkkeiden rahoituksen näkökulmasta heikkenevä huoltosuhde ja väestön ikääntyminen ovat olennaisia kysymyksiä. Euroopan tilastoviraston Eurostatin ennusteen mukaan vanhushuoltosuhde eli 65 vuotta täyttäneiden määrä suhteessa työikäiseen väestöön (15-64-vuotiaisiin) on Ruotsissa ja Suomessa tällä hetkellä 31 prosenttia. Huoltosuhteen ennustetaan nousevan Suomessa 41 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, kun Ruotsissa se jää muutaman prosenttiyksikön alemmaksi.
Molempien maiden työeläkejärjestelmissä on käytössä mekanismit, jotka ottavat huomioon elinajanodotteen muutoksen eläkkeen määräytymisessä. Eläkejärjestelmät on täten suojattu elinajanodotteen ja huoltosuhteen muutoksen riskeiltä, mutta lähtökohtaisesti tilanne on Ruotsille Suomea edullisempi.
Korkea työllisyysaste kompensoi väestön ikääntymistä
Koska työikäinen väestö vähenee sekä Ruotsissa että Suomessa, molemmissa maissa on tehty paljon toimia työllisyyden parantamiseksi. Jo toteutetut vanhuuseläkeuudistukset tähtäävät työurien pidentämiseen ja ikääntyneiden työssä jatkamiseen. Ruotsista esille nousee myös työkyvyttömyysehtojen merkittävä tiukentaminen.
Työllisyysasteet ovat olleet Ruotsissa vuosikausia Suomea korkeampia, ja ero on vain kasvanut finanssikriisin jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2015 Ruotsissa työllisyysaste oli yli 75 prosenttia, kun Suomessa se oli noin 68 prosenttia.
Ruotsissa osa-aikatyöllisten määrä on Suomea suurempi, mutta edes heidän työpanoksensa muuttaminen kokoaikaista työtä vastaavaksi ei poista tätä eroa kokonaan. Syitä Ruotsin paremmalle kehitykselle on etsitty ruotsalaisten aktiivisesta työvoimapolitiikan mallista, vaikkakaan sen vaikutukset eivät yksiselitteisesti tee pesäeroa Suomeen.
Vaikka ikääntyneiden työllisyysaste (60 prosenttia) on Suomessa viime vuosikymmenenä noussut merkittävästi, on Ruotsin 55–64-vuotiaiden työllisyysaste peräti noin 15 prosenttiyksikköä korkeampi kuin meillä. Naisten työllisyysaste on Ruotsin tasolla, mutta miehet jäävät kauas taakse. Erot työllisyydessä heijastelevat myös Ruotsin Suomea myöhäisempää eläkkeelle siirtymisikää.
Matalammat eläkemenot
Väestön vanheneminen näkyy molemmissa maissa vanhuuseläkemenojen kasvuna. Toisaalta työkyvyttömyyseläkemenoja on onnistuttu supistamaan. Ruotsi on pystynyt peräti puolittamaan aiemmin korkeat työkyvyttömyyseläkemenonsa viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana.
Ruotsin työkyvyttömyyseläkemenot ovat nykyään Suomen tasolla, mutta lakisääteiset kokonaiseläkemenot, noin 9 prosenttia bkt:hen verrattuna, ovat selvästi matalammat. Meillä lakisääteisten eläkemenot ylittävät 13 prosenttia bkt:sta. Euroopan komission ennusteen mukaan lakisääteiset eläkemenot alenevat Ruotsissa pitkällä aikavälillä. Meillä määrän ennustetaan olevan kutakuinkin nykytasolla.
Vertailun kannalta on tärkeää huomata, että Suomen työeläkejärjestelmä on kattavampi kuin Ruotsin. Ruotsin ansioeläkejärjestelmässä on eläkekatto, joka asettuu hivenen keskimääräisen ansiotason yläpuolelle. Palkansaajille ja yrittäjille ei kartu eläkettä katon ylittävän tulon osalta. Eläkekaton vuoksi Ruotsissa on työmarkkinaosapuolten sopimuksiin perustuvat lisäeläkejärjestelmät, jotka kattavat noin 90 prosenttia palkansaajista.
Tämän rakenteellisen eron huomioiminen ja lakisääteistä eläkettä täydentävien työmarkkinaeläkkeiden mukaan ottaminen vertailuun kaventaa maiden välistä eroa, sillä Ruotsin työmarkkinaeläkemenot olivat yli kaksi prosenttia bkt:sta vuonna 2014.
Edullisempi maksutaso
Eläketurvan rahoitukseen vaadittava maksutaso on Ruotsissa niukasti matalampi. Eläketurvakeskuksen vertailu eläkejärjestelmien kokonaismaksutasoista osoittaa, että naapurimaassamme eläkemaksujen osuus palkkasummasta oli noin 32 prosenttia, kun meillä eläkemaksutulot olivat melko tarkkaan kolmannes vuonna 2014.
Kuvio. Lakisääteisten eläkkeiden ja työmarkkinaeläkkeiden maksutulo suhteessa palkkasummaan vuonna 2014
Molemmat maat ovat tilanteessa, jossa lakisääteiset eläkemenot ovat maksutuloja suuremmat, mutta rahastointi alentaa eläkemenojen kattamiseksi vaadittavaa maksutasoa.
Suomessa yksityisten ja julkisten alojen lakisääteiset työeläkevarat olivat 87 prosenttia suhteessa bkt:hen vuonna 2015. Ruotsissa lakisääteisten puskurirahastojen määrä on huomattavasti pienempi, noin 30 prosenttia. Mutta kun vertailuun otetaan mukaan yksilölliseen valintaan ja täyteen rahastointiin perustuva lakisääteisen työeläkemaksun osa (20 prosenttia) ja työmarkkinaeläkevarat (60 prosenttia), kallistuu tämäkin työeläkkeiden kokonaisvarallisuudella mitattu vaakakuppi Ruotsille.
Eläkeuudistus vankistamaan järjestelmän kestävyyttä
Eläkejärjestelmän rahoitus on länsinaapurissamme edellä esitetyillä osa-alueilla meitä vakaammalla pohjalla. Pelkästään taloudellisen kestävyyden näkökulmasta tarkasteltuna Ruotsin järjestelmä voisi säilyä nykyisellään väestön ikääntymisestä huolimatta. Näin ei kuitenkaan ole. Naapurissamme on vuodesta 2011 alkaen selvitetty keinoja pidentää työuria. Esitetystä keinovalikoimasta keskeisin on vanhuuseläkeiän korottaminen. Tämä toteutettaisiin hyvin samankaltaisella ratkaisulla kuin meillä vuoden 2017 eläkeuudistuksessa.
Taustalla on huoli siitä, että ilman ikärajojen muutosta lakisääteisen eläkkeen taso uhkaa jäädä matalaksi. Uudistuksella halutaan vankistaa myös julkistalouden ja hyvinvoinnin rahoitusta. Päätös uudistuksesta tulee Ruotsin sosiaaliministerin ilmoituksen mukaan saada ennen vuoden 2018 eduskuntavaaleja.