Osa-aikaeläke Suomessa ja muissa Pohjoismaissa

Muut julkaisut, Tutkimuksia 29 Tuire Santamäki-Vuori

Johdanto

Osa-aikaeläke sisältyy ns. joustaviin eläkeikäjärjestelyi­hin, joiden tarkoituksena on ollut lisätä yksilöiden valin­nanmahdollisuuksia työelämästä poistumisessa. Kokonaisuu­dessaan joustava eläkeikäjärjestely koostuu kolmesta toisi­aan täydentävästä eläkemuodosta, joista yksilöllinen varhaiseläke ja varhennettu tai lykätty vanhuuseläke tulivat yksityisellä sektorilla voimaan vuoden 1986 alusta, osa-ai­kaeläke vuotta myöhemmin. Julkisella sektorilla kaikki joustavat eläkejärjestelyt tulivat voimaan samanaikaisesti 1.7.1989.

Yksilöllinen varhaiseläke on 55 vuotta täyttäneille lieven­netyin perustein myönnettävä työkyvyttömyyseläke. Varhen­nettu vanhuuseläke tekee mahdolliseksi omavalintaisen eläk­keelle siirtymisen aikaisintaan viisi vuotta ennen normaa­lia eläkeikää, jolloin eläke on tietyn asteikon mukaisesti pysyvästi alennettu. Vastaavasti eläkkeen lykkääminen ko­rottaa maksettavaa vanhuuseläkettä. Osa-aikaeläkkeen tar­koituksena taas on parantaa mahdollisuuksia asteittaiseen siirtymiseen työstä eläkkeelle. Osa-aikaeläke korvaa näet tietyin edellytyksin sellaisten palkansaajien tai yrittä­jien ansionmenetyksiä, jotka 60–64-vuotiaina (julkisella sektorilla 58–62-vuotiaina) siirtyvät kokoaikatyöstä
osa-aikatyöhön.

Osa-aikaeläkejärjestelmää perusteltiin Suomessa nimenomai­sesti varttuneiden työntekijöiden tarpeilla: tarkoituksena oli tehdä ikääntyneille henkilöille mahdolliseksi vähentää työpanostaan vastaamaan vähitellen alentunutta suorituskykyä. Samalla työntekijöiden sosiaaliset työyhteydet säilyi­sivät, minkä toivottiin lieventävän olosuhteiden muutokses­ta johtuvaa henkistä rasitusta. Työntekijöiden intressien ohella osa-aikaeläkejärjestelmän perusteluissa on tuotu esille se lisänäkökohta, että joustava eläkejärjestelmä voi palvella myös yritysten sisäistä työvoiman vaihtuvuut­ta ja edistää tuotannon kannalta tarpeellista työvoiman nuorentamista.

  • ISSN: 0358-5980
  • ISBN: 951-9282-31-9