Osa-aikaeläke Suomessa ja muissa Pohjoismaissa
Johdanto
Osa-aikaeläke sisältyy ns. joustaviin eläkeikäjärjestelyihin, joiden tarkoituksena on ollut lisätä yksilöiden valinnanmahdollisuuksia työelämästä poistumisessa. Kokonaisuudessaan joustava eläkeikäjärjestely koostuu kolmesta toisiaan täydentävästä eläkemuodosta, joista yksilöllinen varhaiseläke ja varhennettu tai lykätty vanhuuseläke tulivat yksityisellä sektorilla voimaan vuoden 1986 alusta, osa-aikaeläke vuotta myöhemmin. Julkisella sektorilla kaikki joustavat eläkejärjestelyt tulivat voimaan samanaikaisesti 1.7.1989.
Yksilöllinen varhaiseläke on 55 vuotta täyttäneille lievennetyin perustein myönnettävä työkyvyttömyyseläke. Varhennettu vanhuuseläke tekee mahdolliseksi omavalintaisen eläkkeelle siirtymisen aikaisintaan viisi vuotta ennen normaalia eläkeikää, jolloin eläke on tietyn asteikon mukaisesti pysyvästi alennettu. Vastaavasti eläkkeen lykkääminen korottaa maksettavaa vanhuuseläkettä. Osa-aikaeläkkeen tarkoituksena taas on parantaa mahdollisuuksia asteittaiseen siirtymiseen työstä eläkkeelle. Osa-aikaeläke korvaa näet tietyin edellytyksin sellaisten palkansaajien tai yrittäjien ansionmenetyksiä, jotka 60–64-vuotiaina (julkisella sektorilla 58–62-vuotiaina) siirtyvät kokoaikatyöstä
osa-aikatyöhön.
Osa-aikaeläkejärjestelmää perusteltiin Suomessa nimenomaisesti varttuneiden työntekijöiden tarpeilla: tarkoituksena oli tehdä ikääntyneille henkilöille mahdolliseksi vähentää työpanostaan vastaamaan vähitellen alentunutta suorituskykyä. Samalla työntekijöiden sosiaaliset työyhteydet säilyisivät, minkä toivottiin lieventävän olosuhteiden muutoksesta johtuvaa henkistä rasitusta. Työntekijöiden intressien ohella osa-aikaeläkejärjestelmän perusteluissa on tuotu esille se lisänäkökohta, että joustava eläkejärjestelmä voi palvella myös yritysten sisäistä työvoiman vaihtuvuutta ja edistää tuotannon kannalta tarpeellista työvoiman nuorentamista.
- ISSN: 0358-5980
- ISBN: 951-9282-31-9
