Työvoimapulaa ei ole eikä tule
Suomessa on tapana säännöllisin väliajoin kuuluttaa käsillä olevaa tai tulevaa työvoimapulaa. Ongelma vain on, että työvoimapulan määritelmä ei ole selvä. Jokainen voi siis käyttää käsitettä juuri niin kuin parhaaksi näkee.
Valtavirtataloustieteessä työvoiman käyttäytymistä työmarkkinoilla mallinnetaan kysynnän ja tarjonnan mekanismilla. Graafisesti oheisen kuvion mukaan voidaan sanoa, että on olemassa kysyntäkäyrä (D), joka määrää kullakin palkkatasolla työn kysynnän. Lisäksi on olemassa tarjontakäyrä (S), joka määrää kullakin palkkatasolla työn tarjonnan. Näiden kahden käyrän kohtaamispisteessä on niin sanottu tasapainopiste, joka määrittää tuntipalkan (w) ja tehdyt työtunnit (L). Kehikon voidaan ajatella edustavan yksilöä, jotakin alaa tai vaikkapa koko kansantaloutta.
Kuvio. Työn kysyntä ja tarjonta
Käyrien muoto riippuu kysynnän ja tarjonnan luonteesta. Esimerkiksi Keynes ajatteli koko kansantalouden työn tarjontakäyrän olevan lähes vaakatasossa alkupäässä eli vasemmalla ja lähes pystysuora oikealla. Finanssipolitiikan tavoite on hänen mukaansa tavoitella pistettä mahdollisimman oikealla, mutta juuri ennen kuin tarjontakäyrä kääntyy ylöspäin. Siitä pisteestä eteenpäin ei lisätä työllisyyttä vaan inflaatiota.
Työvoimapulan käsite ei tällä kehikolla selkeästi tule määriteltyä. Jos kuvion mukaan esimerkiksi kullakin palkkatasolla työn kysyntä kasvaa ja siirrymme käyrästä D käyrään D’, tuntipalkka siirtyy tarjontakäyrää pitkin tasosta w tasoon w’ ja tehdyt työtunnit määrästä L määrään L’.
Jos vaihtoehtoisesti kaikki jonkin alan työntekijät ovat jo täystyöllistettyjä, ihmisiä ei voi kouluttaa lisää ja muuttoliikettä ei ole, niin tarjontakäyrä on lähes pystysuora. Työn kysynnän kasvaessa ainoastaan palkat kasvavat eikä työn määrä lisäänny juurikaan. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kaikki on vain kalliimpaa.
Tätä peruskehikkoa tarkastellessa työvoimapula ei nouse normaalitilanteessa esille. Aina löytyy tekijöitä, kunhan palkasta sovitaan. Jos työntekijän vaatima palkka on niin korkea, ettei työnantajan kannata häntä kyseisellä hinnalla palkata, ei kyseessä ole enää kysynnän ja tarjonnan kohtaamispiste.
Työvoimapula vallitsee tässä kehikossa ainoastaan, jos ei ole olemassa mitään hintaa, jolla työpaikka voidaan täyttää. Työn tarjontakäyrää ei tässä tapauksessa siis ole.
Kyseessä ei ole pelkästään käsitteellinen sotku. Tämän kysynnän ja tarjonnan perusmekanismin puutteellinen ymmärrys saa turhaan pelkäämään tulevaa työvoimapulaa, yleistä ja alakohtaista. Työvoimapulaa ei ole, eikä tule. Palkat kyllä reagoivat, niin kuin ovat tähänkin asti reagoineet.
