Hallituksen finanssipolitiikka on ollut mainettaan parempaa
Verotus kiristyy keskimäärin
Maaliskuun kehysriihessä yritysveroprosentti päätettiin laskea 24,5:sta 20:een prosenttiin. Tämä supistaa yritysveron tuottoa noin 870 miljoonaa euroa, jos veropohja oletetaan muuttumattomaksi. Vastaavasti osinkoverotusta kiristettiin niin, että sen tuotto kasvaa noin 390 miljoonalla eurolla. Osinkoveron kiristys taisi jäädä alimittaiseksi. Kulutusverotusta (ml. sähkövero ja liikennepolttoaineverot) kiristettiin runsaalla 400 miljoonalla eurolla. Ansioverotuskin kiristyy niin, että verotulot kasvavat laskennallisesti noin 260 miljoonaa euroa, koska ansiotuloverotuksen progression annetaan kiristyä ansioiden nimellisen nousun vaikutuksesta. Kaiken kaikkiaan uudet ja jo tehdyt vanhat veropäätökset kiristävät ensi vuoden verotusta nettomääräisesti niin, että verotulot kasvavat annetuilla veropohjilla runsaat 200 miljoonaa euroa.
Julkisia menoja leikataan
Valtionhallinnon menot (kulutusmenot, tukipalkkiot ja muut tulonsiirrot sekä korko- ja pääomamenot) kasvavat tämän vuoden 55,3 miljardista eurosta 56,2 miljardiin euroon vuonna 2014. Nimellinen kasvu jää 1,6 prosenttiin. Näiden menojen hinta noussee noin 2,3 prosenttia niin, että nämä menot supistuvat reaalisesti ensi vuonna 0,7 prosenttia. Kuinka paljon finanssipolitiikan voidaan tulkita kiristyvän menojen osalta? Voidaan katsoa, että siltä osin kuin valtionhallinnon menot alittavat bkt:n nimellisen kasvun, menojen kehitys on kiristävää. Näin laskien budjettiesityksen menojen kiristys on jopa miljardi euroa. Jos taas katsotaan, että menot ovat kiristäviä vain siltä osin kuin ne supistuvat reaalisesti, hallituksen voidaan tulkita leikkaavan valtion menoja vain 300–400 miljoonaa euroa.
Suomessa finanssipolitiikan kiristys on jäänyt vähäiseksi
Suhteutettuna bkt:hen finanssipolitiikan kiristys jää ensi vuonna hallituksen päättämien verojen että valtion menojen osalta 0,5–1,2 miljardiin euroon eli 0,2–0,6 prosenttiin bkt:sta. Finanssipolitiikka tulee näin ollen hidastamaan talouskasvua ja heikentämään työllisyyttä. On kuitenkin huomattava, että tuleva kiristys on aika vähäistä, jos sitä verrataan useimpien Euroopan maiden finanssipolitiikan mitoitukseen. On myös nähtävä, että sekä viime että tänä vuonna, jolloin Suomen taloustilanne on ollut yleisestikin arvioituna heikompi kuin mitä se tulee olemaan ensi vuonna, Suomen finanssipolitiikka on ollut lähes neutraalia. Suomessa on siten näinä vaikeina vuosina vältytty sellaiselta kiristykseltä, joka on koettu esimerkiksi Hollannissa ja Välimeren maissa sekä tänä vuonna myös USA:ssa. Kiristyksen vaikutukset työllisyyteen jäävät ensi vuonnakin vähäisiksi, jos kansainvälinen talous ja ennen kaikkea Euroopan taloudet alkavat elpyä.
Parempi olla jälkiviisas kuin olla viisastumatta ollenkaan
Elokuusta 2011 lähtien, kun eurokriisi alkoi kärjistyä, Suomenkin tiedotusvälineissä alkoi hirveä rummutus finanssipolitiikan aiottua suuremman kiristyksen puolesta. Koko loppuvuoden 2011 ja alkuvuoden 2012 julkisuudessa vaadittiin tiukkaa talouspolitiikkaa (austerity) ei vain Euroopan kriisimaihin, vaan myös Suomeen. Suomen hallitusta kritisoitiin sen alkutaipaleella laajalti siitä, että sen suunnittelemat julkisen talouden sopeutustoimet perustuivat liian optimistiseen ennusteeseen. Talouskehitys osoittautuikin ennustettua huonommaksi, mutta ”asiantuntijoiden” laajalti vaatima miljardien lisäsopeutus vuosille 2012 ja 2013 olisi vienyt kansantaloutemme koettua huomattavasti syvempään taantumaan. Työttömyysaste, joka on noussut viimeisen vuoden aikana 0,8 prosenttiyksikköä, olisi voinut nousta helposti prosenttiyksikön enemmän.
Nyttemmin on kuitenkin alettu verraten laajasti ymmärtää, että Euroopan kriisimaiden finanssipolitiikka on ollut tilanteeseen nähden ylikireää. Suomenkaan kohdalla mittavia miljardiluokan sopeutustoimia julkisen talouden vahvistamiseksi ei enää juuri haikailla. Huolen ylikireän suhdannepolitiikan haitallisista vaikutuksista jakavat myös Ylen toukokuiseen (2013) ekonomistikyselyyn vastanneet asiantuntijat. On tosin huomattava, että valtaosa samoista asiantuntijoista ymmärsi hyvin pitkälle vuosi pari sitten tehtyä kurssimuutosta elvytyksestä tiukkaan itsekuriin (austerity) Euroopan kriisimaissa ja Suomessakin. Vielä ennen maaliskuun kehysriihtä suuri osa julkisuudessa esiintyneistä asiantuntijoista suositteli Suomeen huomattavasti tiukempaa finanssipolitiikkaa kuin mitä kehysriihessä lopulta sovittiin.
Hallitus sortui propagandaan
Hallituksen mukaan yritysveron menetyksistä 50 prosenttia palautuu välillisten vaikutusten kautta. Joidenkin asian valmistelussa mukana olleiden asiantuntijoiden mukaan palautumisprosentti nousisi jopa 70 prosenttiin. Näihin ns. dynaamisiin vaikutuksiin nojautuen hallituksen piiristä on arvioitu, että vuoden 2014 budjetti vero- ja menoratkaisuineen tukisi työllisyyttä. Tällaisissa lausunnoissa on propagandan makua, koska verojen nostojen ja menojen leikkausten työllisyyttä heikentäville suorille ja välillisille vaikutuksilla ei ole annettu juuri mitään painoa.
Yritysveroa koskevissa laskelmissa on haettu tukea taloustieteellisestä tutkimuksesta. Tuoreissa verotutkimuksissa verotuksen rakenteen vaikutukset eivät ole niin yksiselitteisesti yritysveron alennusta ja kulutusverojen nostoa puoltavia kuin mitä hallituksen taustoissa ja Hetemäen taannoisen verotyöryhmän väli- ja loppuraporteissa on annettu ymmärtää. Arnold (2008) sai tuloksen, jonka mukaan painopisteen siirtämisellä tuloverotuksesta ja siinä nimenomaan yritysverotuksesta varallisuuden ja kulutuksen verottamiseen on tuotantoa ja työllisyyttä tukeva vaikutus. Tältä osin tulos on yhdenmukainen esimerkiksi Hetemäen verotyöryhmän teesien kanssa ja tukee hallituksen yritysveropäätöstä. Acosta-Ormaechea ja Yoo (2012) saivat samansuuntaisen tuloksen, mutta heidän mukaansa ansiotuloveron ja sosiaalimaksujen alennuksella on kuitenkin positiivisempi kasvuvaikutus kuin yritysveron laskulla.
Särön hallituksen perusteluihin verorakenteen muutoksen työllisyysvaikutuksista aiheuttaa myös Gemmellin ym. (2011) tutkimus yritysveron muutoksen vaikutuksista avoimessa taloudessa. Heidän mukaansa yritysveron 10 prosenttiyksikön lasku kasvattaisi bkt:ta vain 0,3 prosenttia. Jos tämä pitää paikkansa, Suomessa toteutettava yritysveron reilu lasku kasvattaisi bkt:ta vain 0,14 prosenttia. Edellisistä tuloksista poiketen Karras ja Furceri (2009)1 saivat tutkimustuloksen, jonka mukaan kulutusverojen nostolla olisi tuloverojen nostoa negatiivisempi vaikutus bkt:hen. Ylipäätänsä tutkimustulokset eivät ole yksiselitteisiä.
1 Karras, G. ja Furceri, D. (2009), Taxes and growth in Europe, South-Eastern Europe Journal of Economics 2, 181–204.