1. T&Y-lehti
2. Yrittäjien eläkevakuuttaminen väheni, kun he saivat itse valita

Yrittäjien eläkevakuuttaminen väheni, kun he saivat itse valita

Tutkimus osoitti, että eri-ikäiset yritykset käyttivät vuoden 2011 eläkemaksureformista säästyneet rahat eri tavoin.

Taloustieteen professori Jarkko Harju Tampereen yliopistosta kertoo:

”Tutkimme VATTin Tuomas Matikan ja Kalifornian yliopiston Youssef Benzartin kanssa sitä, miten vuoden 2011 YEL-maksureformi vaikutti yritysten toimintaan.

Suomessa YEL-eläkevakuutusjärjestelmän piirissä olevat saavat vaikuttaa oman eläkemaksunsa määrään. Ennen vuoden 2011 uudistusta ne yrittäjät, joiden omistusosuus yrityksestä oli alle 50 prosenttia, kuuluivat TYEL-järjestelmään, joka muistuttaa palkansaajien eläkejärjestelmää. Uudistuksen jälkeen raja YELin piiriin kuulumiseen laski 30 prosenttiin, eli yhä isompi osa yritysten omistajista sai itse määritellä eläkemaksunsa suuruuden.

Työskentelin uudistuksen aikaan ­VATTissa, ja aloimme heti keskustella siitä kollegani Tuomas Matikan kanssa. Olemme kumpikin olleet aina kiinnostuneita yrittäjyydestä, ja pohdimme, mitä tutkimusmahdollisuuksia reformi tarjoaisi.

Datan hankkiminen vaati sinnikkyyttä

Aluksi ajattelimme, että haluaisimme tutkia, kuinka uudistus vaikutti yritysten kokonaissäästämiseen ja esimerkiksi eläköitymiseen. Arvelimme, että data olisi helposti saatavilla, koska Suomihan on rekisterien luvattu maa. Asia osoittautuikin hankalammaksi. Eläketurvakeskuksella ei ollut käyttökelpoisia ja ajantasaisia aineistoja. Käytimme verkostojamme, ja saimme Finanssialan keskusliitossa (nyk. Finanssiala) työskennelleen Päivi Lunan ja Ilmarisen Jaakko Kianderin kautta keskusteluyhteyden yksityisiin vakuutusyrityksiin.

Datan saaminen ei käynyt nopeasti, vaan vaati itsepintaista työtä. Lopulta saimme kahdesta eläkevakuutusfirmasta dataa, jonka avulla pystyimme yhdistämään maksetut eläkemaksut yrityksiin niiden omistajatasolla. Alkuperäisissä tutkimuskysymyksissämme oli nuoren tutkijan intoa, ja tuntui että käytössämme olevan datan avulla kokonaissäästämiseen oli vaikea päästä käsiksi.

Saimme viimeiset datat käsiimme vuonna 2015. Tuohon mennessä reformista ei ollut tehty tutkimusartikkeleita. Hoksasimme, että voisimme selvittää sitä, miten uudistus vaikutti firmojen toimintaan: työllistämiseen, investointeihin ja niin edelleen. Youssef Benzarti, yksi artikkelin kirjoittajista, sanoi että näkökulma on hyvä, ja ettei hän tiennyt vastaavaa tutkitun kansainvälisestikään.

Kontrolli- ja koeryhmät syntyivät helposti. Vertasimme yrityksiä, joiden omistajiin muutos vaikutti, yrityksiin, joiden omistajien YEL-velvollisuudet pysyivät ennallaan.

Nuoret ja vanhat yritykset eroavat toisistaan

Ensinnäkin havaitsimme, että vakuuttaminen vähenee, kun on vapaus valita. Se oli odotettavissakin, koska tiedämme, että yrittäjät eivät maksa eläkemaksuja kovin innoissaan.

Toiseksi huomasimme, että koeryhmän eri-ikäisillä yrityksillä uudistuksen seuraukset poikkesivat hyvin selkeästi toisistaan. Nuoremmat yritykset laittoivat säästyneet rahat yrityksen kasvuun, kun taas vanhemmilla yrityksillä raha jäi yrityksen sisään säästöön.

Nuorilla yrityksillä rahoitusrajoitteet ovat ihan oikeita kasvun rajoitteita, ja eläkemaksuissa säästynyt raha kanavoitiin kasvuun.

Ero nuorten ja vanhojen yritysten välillä oli selvä, ja muuttujat olivat kummassakin ryhmässä varsin yhdenmukaisia. Nuorilla yrityksillä rahoitusrajoitteet ovat ihan oikeita kasvun rajoitteita, ja eläkemaksuissa säästynyt raha kanavoitiin kasvuun. Vanhemmilla yrityksillä kasvupaineita ei ilmeisesti niin vahvasti ole, vaan yritys kokee saavuttaneensa jonkinlaisen saturaatiopisteen.

Valitsimme nuorten ja vanhojen yritysten väliseksi rajapyykiksi 10 vuoden iän, jolloin kumpaankin ryhmään tuli suurin piirtein yhtä paljon yrityksiä. Testasimme tulosta eri rajanvedoilla, ja tulos on hyvin robusti.

Poikkeuksellisen sujuva julkaisuprosessi

Artikkelin julkaisu meni poikkeuksellisen jouhevasti. Tapasin American Economic Review: Insights -lehden pääeditorin Amy Finkelsteinin ollessani 2007—2008 Stanfordissa ja Berkeleyssä Kalifornian yliopistossa post doc -vaihdossa. Päätimme kokeilla artikkelia tähän melko uuteen julkaisuun, joka julkaisee lyhyitä artikkeleita nopealla prosessilla. Saimme heti ehdollisen hyväksynnän, jonka jälkeen saimme tehdä muokkauksia Finkelsteinin selkeiden, konkreettisten ehdotusten perusteella. Julkaisu ei aina mene ollenkaan näin sujuvasti.

YEL-järjestelmästä on tehty aika vähän taloustieteellistä tutkimusta, vaikka monet Eläketurvakeskuksen selvitysluonteiset tutkimukset olivat toki meillekin hyödyllisiä. Politiikkamielessä voi pohtia sitä, minkälaisia vaikutuksia nuorten yritysten kevennetyllä eläkemaksuvelvollisuudella voisi olla. Nykyisin yritykset saavat maksuun kevennystä kahden ensimmäisen toimintavuoden ajan.

Suomalainen yrittäjäeläkejärjestelmä on erikoinen, ihan vain verrattuna siihenkin, että palkansaajan eläkemaksujärjestelmässä ei ole minkäänlaista joustoa. Vastaavaa ei tule muista maista mieleen. Ylipäätään yrittäjien sosiaaliturvassa on OECD-maissa todella paljon vaihtelua.

Jatkossa aiomme tutkia YEL-järjestelmää laajemmin. Järjestelmä on ollut pitkään alijäämäinen, eli rahaa tulee sisään vähemmän kuin sitä maksetaan ulos. Sitä on viime vuosina pyritty tasapainottamaan, mikä on toki hyvä tavoite. Tarvittaisiin lisää tietoa siitä, miten YEL-maksut liittyvät yrittäjien sairastamiseen, miten suhtautuminen muuttuu eläkeiän lähestyessä ja ylipäätään siitä, miten maksujen suuruus korreloi yrittäjän riskien kanssa.”