Teollinen murros edellyttää suunnittelua
Vihreä siirtymä tarvitsee tiedevetoista suunnittelunyrkkiä, joka antaisi esityksiä valtiojohdolle.
Strategisuus eli kollektiivinen suunnanotto korostuu nyt valtioiden toiminnassa ja kansainvälisissä suhteissa dramaattisesti edellisiin vuosikymmeniin nähden. Strategisuus syrjäyttää sopeutuvan mallin, jossa huolehditaan kotimaisten toimijoiden kyvystä reagoida kansainvälisten markkinoiden muutoksiin.
Materiaalisen taustan valtioiden uudistuvalle toiminnalle muodostavat kasvihuonekaasupäästöjen radikaali vähentäminen ja luontokadon torjuminen luonnonvarojen kestävään käyttöön siirtymällä. Tälle vihreälle siirtymälle on talouden ja yhteiskuntien elinvoimaisuuden turvaamisen näkökulmasta pakottava tarve.
Siirtymä tarkoittaa käytännössä kaikkia aloja koskettavaa teollista murrosta ja erilaisten järjestelmien kuten liikennejärjestelmien uudistamista. Siirtymä haastaa eri aloja ja kansakuntia vaihtelevasti riippuen muun muassa niiden vaatimista ja hallitsemista luonnonvaroista ja osaamisesta.
Koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota, Kiinan kasvava poliittisuus ja tulevan talven energiakriisi lisäävät kierroksia. Valtiolliset strategiat kohtaavat monikriisin, jossa toteutetaan pitkäjänteistä siirtymää samalla, kun ratkaistaan akuutteja ongelmia.
Yrityksissä strategisuus edellyttää uskottavien tulevaisuusskenaarioiden luontia ja päätöksiä yrityksen asemoitumisesta suhteessa näihin skenaarioihin. Strategian asema yrityksen ohjaamisessa on jokseenkin selvä.
Suomen kaltaisten maiden kohdalla strategisuus on vaikeammin hahmotettavaa. Tietyt teollisuudenalat ovat historiallisten kerrostumien myötä saavuttaneet merkittävämmän aseman kuin muut. Tiedot ja mielipiteet alojen välisistä painotuksista on muodostettu pitkälti avointen prosessien ja julkisen debatin ulkopuolella.
Valtio on tukenut valittujen alojen ja niillä toimivien yritysten menestystä aktiivisesti, esimerkiksi verohelpotuksilla, lupaprosesseja sujuvoittamalla, infrastruktuuria rakentamalla ja osaamispohjaa luomalla. Jotkut päätöksistä ovat olleet onnistuneita, toiset eivät niinkään.
Vihreää siirtymää ei voida ohjata piilevästi. Kaikkia aloja koskettavan siirtymän on oltava nopea ja hyvin koordinoitu. Vain tiedon ja päätöksenteon avoimuus luo kaikille toimijoille yhteisen viitepisteen – tavoitteiston, jota vasten kukin voi sovittaa uransa ja strategiansa ennakoiden ja pitkäjänteisesti.
Ilmastonmuutoksen torjunta on vaatinut kansainvälisesti aivan uudenlaista kokonaisuudenhallintaa. Ilmasto on kaikille yhteinen luonnonjärjestelmä, joten ilmastonmuutosta voidaan torjua vain ottamalla yhtäläisesti huomioon kaikkialla planeetallamme aiheutetut ja sidotut kasvihuonekaasupäästöt.
Vihreää siirtymää ei voida ohjata piilevästi.
Samaan tapaan vihreä siirtymä edellyttää kansallisesti monenlaisia kokonaisuuksia huomioivan tietopohjan. Kaiken pohjalla ovat kasvihuonekaasupäästöt, hiilivarastojen kehitys ja luonnonvarojen kestävän käyttö: nykytila, tavoitetila sekä nämä molemmat yhdistävät tulevaisuuspolut eri alojen ja järjestelmien muodostamana kokonaisuutena.
Lisäksi on huomioitava reunaehdot ja muutospolut ainakin geopolitiikassa, vihreän siirtymän kannalta oleellisissa teknologioissa sekä Suomen taloudellisissa, sosiaalisissa ja kulttuurisissa olosuhteissa.
Vihreän siirtymän tietopohjaa voidaan nimittää teollisen murroksen suunnitelmaksi. Suunnitelma esittää, mitkä tulevaisuuspolut ovat edellä mainitut kokonaisuudet huomioiden Suomelle sekä mahdollisia että houkuttelevia.
Suunnitelma on kovin latautunut sana, mutta valtiotasoisen strategian yhteyteen se sopii hyvin. Aivan ehdotonta on kuitenkin erottaa toisistaan suunnitelma ja sen pohjalta tehtävät päätökset. Muuten turhan moni yhdistää suunnittelun komentotalouteen joko tahallisesti tai tahattomasti.
Se, millä keinoin valtiojohto päättää Suomen taloutta ohjata ja strategisuutta toteuttaa, on suunnittelusta erillinen kysymys. Suunnittelu luo valistuneelle päätöksenteolle edellytykset, toteutettiin vihreää siirtymää millä ohjaustyökaluilla tahansa. Ajankohtaisia työkaluja ovat esimerkiksi missiolähtöinen innovaatiopolitiikka ja vihreä teollisuuspolitiikka.
Parhaan mahdollisen tiedon hyödyntäminen, menetelmällinen läpinäkyvyys ja tuotetun tiedon avoimuus vaativat teollisen murroksen suunnittelulta tiedevetoisuutta. Suunnittelu ei voi nojata yksittäisten tahojen omiin intresseihin, mikä on piilevässä valtiollisessa teollisuusstrategiassa jatkuvana uhkana.
Tiedevetoinen suunnittelu voidaan toteuttaa monin tavoin. Parhaat osaajat voidaan tuoda yhteen verkostomaisesti, tai kansallisia tiedepaneeleja ja strategisen tutkimuksen rahoitusta voidaan kehittää tähän suuntaan.
Vetovoimaisin tapa olisi perustaa uusi korkean profiilin suunnitteluyksikkö. Näin meillä olisi yksi selkeä taho, joka olisi vastuussa tiedepohjaisten teollisen murroksen tulevaisuuspolkujen hahmottamisesta teollisuuden sektorirajat ja valtionhallinnon rajat ylittäen.
PAAVO JÄRVENSIVU
Paavo Järvensivu on kauppatieteiden tohtori ja toimii tutkijana BIOS-tutkimusyksikössä.
