1. T&Y-lehti
2. Syvää ja laajaa pohdiskelua eriarvoisuuden vastaisista keinoista

Syvää ja laajaa pohdiskelua eriarvoisuuden vastaisista keinoista

Olivier Blanchardin ja Dani Rodrikin toimittama Combating Inequality -teos kokoaa laajan joukon kirjoittajia keskustelemaan siitä, kuinka eriarvoisuuden kasvuun voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla vastata. Kirjoittajajoukko sisältää johtavia taloustieteilijöitä MIT:n Daron Acemoglusta ja David Autorista Harvardin Gregory Mankiw’hun ja Lawrence Summersiin. Kirjoittajajoukolla on myös huomattava kokemus ennen kaikkea Yhdysvaltain hallinnon talouspolitiikan muokkaamisesta.

Kirjan kirjoittajista Mankiw on mielenkiintoinen nimi eriarvoisuuden yhteydessä, sillä hänellä on perinteisesti ollut vahvat yhteydet republikaanipuolueeseen ja maine oikeistolaisena taloustieteilijänä. Hänen kirjoittama lukunsa keskusteleekin, kuinka rikkaita kannattaa järkevimmin verottaa, jos nyt välttämättä näin halutaan tehdä. Mankiw’n mukana olo kuitenkin alleviivaa taloustieteilijöiden ammattikunnan sisällä muodostuvaa konsensusta, että eriarvoisuus on päätoimittajien sanoin ”ensimmäisen asteen ongelma”, joka vaatii huomattavaa talouspoliittista huomiota. Useassa yhteydessä on menty jopa niin pitkälle, että perinteistä tasa-arvon ja talouskasvun välistä ristiriitaa tuodaan vähemmän esiin. Sen sijaan nähdään, että eriarvoisuuden aiheuttama mahdollisuuksien rajallisuus köyhien keskuudessa tai rikkaiden monopoliasema monilla aloilla saattavat estää talouskasvua. On muistettava, että kirjan kirjoittajajoukko on pääosin Yhdysvaltalainen tai Yhdysvalloissa uransa tehnyttä. Yhdysvallat on tunnetusti huomattavasti eriarvoisempi kuin Suomi tai muu Eurooppa, joten kaikki kirjassa tehdyt huomiot eivät suoraan päde Suomeen.

Kirjassa erotellaan pieni-, keski- ja suurituloisille suunnattuna eriarvoisuutta vähentävä politiikka. Tämän lisäksi erotellaan politiikka sen mukaan, vaikuttaako politiikka tuotantoprosessia ennen, sen aikana, vai sen jälkeen. Esimerkkejä pienituloisille suunnatuista politiikkaohjelmista ovat perustulo, minimipalkka ja aktiivinen finanssipolitiikka. Rikkaiden osalta taas keskustellaan mm. perintöveroista, kilpailulainsäädännöstä ja varallisuusveroista.

Oma lukunsa kirjassa on omistettu eriarvoisuuden filosofiselle pohdinnalle. Filosofialuvussa avataan Pandoran lipas ja pohditaan ikuisuuskysymystä eli oikeaa filosofista pohjaa taloustieteelle. Luvussa Danielle Allen Harvardin yliopistosta ehdottaa kapean oman edun näkökulman korvaamista taloustieteen teoriassa tarkoituksellisuudella. Jos ihmiset nähtäisiin tarkoituksellisuuden ajamina toimijoina, kenties se johtaisi erilaiseen politiikkaan? Hän ehdottaa, että se johtaisi positiivisten vapauksien eli aitojen mahdollisuuksien korostamiseen, siten automaattisesti ohjaten politiikkaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Juuri nyt ikuisuuskysymystä taloustieteen ihmiskuvasta ei ratkaista, mutta on selvä, että jokaisen talouspolitiikan kanssa tekemisissä olevan ihmisen kannattaa pysähtyä pohtimaan ihmis- ja maailmankuvaansa ja kuinka tämä maailmankuva muokkaa talouspolitiikkaa.

Kirjassa keskustellaan laajasti varallisuusverosta. Berkleyn yliopiston Gabriel Zucman, Lawrence Summers ja Berkeleyn Emmanuel Saez esittelevät näkemyksiään varallisuusverosta. Summers ja Saez toteavat, että tehokkaampiakin tapoja verottaa rikkaita löytyy. Zucman, joka on laajasti tutkinut varallisuusveroa ja ajanut sen käyttöönottoa, arvatenkin päätyy toteamaan, että varallisuusvero olisi järkevä työkalu rikkaiden verottamisessa. Zucman mainitsee, että useat Euroopan maat ovat luopuneet varallisuusverosta. Suomi on tietysti eräs näistä Euroopan maista, vaikka Zucman ei Suomea erikseen mainitsekaan. Hänen tulkintansa mukaan varallisuusveroista luovuttiin, koska suunnitteluvirheitten takia ne olivat tehottomia ja helppoja kiertää. Lisäksi verokilpailu Euroopan sisällä on turhan helppoa, sillä paperit siirtämällä toiseen maahan varallisuusveron voi nykyisin välttää kovin helposti. Molempiin ongelmiin löytyy vastauksia paremmasta suunnittelusta. Varallisuusveron voi esimerkiksi ulottaa kaikkiin kansalaisiin riippumatta asuinpaikasta. Näin toimii Yhdysvallat. Verovastuut pysyvät samoina yhdysvaltalaisille riippumatta missä nämä asuvat. Ainoa tapa välttää Yhdysvaltain verot on luopua kansalaisuudesta – sitäkin tapahtuu. Lisäksi Yhdysvallat kerää aggressiivisesti tietoa kansalaistensa varallisuudesta globaalisti. Varallisuusveron puolesta ja vastaan esitetään hyviä argumentteja, mutta olennaista on, että jos sellainen otetaan käyttöön esimerkiksi Suomessa, sen voi suunnitella vaikeasti kierrettäväksi.

Kirja on laaja kattaus eriarvoisuuden ongelman ratkaisuehdotuksiin. Sitä voi varauksetta suositella kaikille syvemmin aiheesta kiinnostuneille.