1. T&Y-lehti
2. Suomen pankkisektori vakaa koronakriisin läpi – luottotappioiden kertymistä seurataan

Suomen pankkisektori vakaa koronakriisin läpi – luottotappioiden kertymistä seurataan

Koronapandemian seurauksena epävarmuus taloudessa ja yritysten toimintaympäristössä kasvoi merkittävästi, mutta toistaiseksi pankkisektori on säilynyt vakavaraisena. Järjestämättömien lainojen määrä on myös pysynyt matalalla tasolla. Taloudessa näkyy piristymisen merkkejä, mutta epävarmuus talouden tulevasta kehityksestä on yhä koholla. Jo ennen pandemiaa tunnistetut kotitalouksien velkaantuneisuuteen liittyvät pankkisektorin haavoittuvuudet ovat edelleen ajankohtaisia.

Suomen pankkisektori kohtasi koronapandemian vakavaraisempana kuin globaalin finanssikriisin. Pandemian aiheuttamista poikkeusolosuhteista huolimatta suomalaisten pankkien ydinvakavaraisuus koheni hieman vuoden 2020 aikana. Suomalaispankkien ydinvakavaraisuus oli vuonna 2020 myös eurooppalaista keskiarvoa korkeampi, ja pankeilla on jo pitkään ollut runsaasti pääomapuskureita yli pankkisääntelyssä määriteltyjen vähimmäisvaatimusten.

Vahvat pääomapuskurit parantavat pankkien riskinsietokykyä, eli pankit pystyvät jatkamaan reaalitalouden luotottamista, vaikka niille tulisi jatkossa jonkin verran nykytasoa enemmän luottotappioita. Vahva vakavaraisuus on seurausta muun muassa finanssikriisin jälkeen tehdyistä makrovakauspäätöksistä, joiden myötä pankkien pääomavaatimuksia on kasvatettu. Makrovakauspolitiikan tavoitteena onkin ollut nimenomaan yllättäviin talouskriiseihin varautuminen. Pankkien pääomavaatimuksia on nyt helpotettu koronapandemian takia, ja tällä on saatu kasvatettua laskennallista lainanantokapasiteettia.

Peruspankkitoiminta on pärjännyt hyvin pandemian aikana. Suomalaispankkien korkokate, eli korkotuottojen ja korkokulujen erotus, nimittäin kasvoi vuonna 2020. Oman pääoman tuotolla mitattu kannattavuus myös parani. Kannattavuutta paransi korkokatteen kasvun lisäksi myös kustannusten pieneneminen. Kustannustehokkuuden parantamiseen on kiinnitetty suomalaispankeissa erityistä huomiota viime vuosina, vaikka laajalle levinnyt digitalisaatio ja niukat konttoriverkot antavatkin pankeille Suomessa etulyöntiasemaa kustannusten suitsimisessa moniin muihin eurooppalaisiin pankkeihin verrattuna.

Peruspankkitoiminta on pärjännyt hyvin pandemian aikana.

Pankkisektorin tilannetta koronapandemian aikana voi tarkastella myös Euroopan keskuspankin ja Suomen Pankin toteuttaman pankkien luotonannon seurantakyselyn¹ kautta. Koronakriisi näyttäytyy Suomen pankkisektorin näkökulmasta tässä kyselyssä hyvin erilaiselta kuin finanssikriisi reilu vuosikymmen sitten: pandemian aikana yritysluottojen luottopolitiikkaa kevennettiin pikemminkin kuin kiristettiin, ja kotitalouslainojen osalta luottopolitiikan kiristyminen oli finanssikriisiä selvästi maltillisempaa. Esimerkiksi finanssikriisin aikana nähtyä pankkien rahoituksen kustannusten ja taseiden asettamien rajoitusten aiheuttamaa selkeää luottopolitiikan kiristymistä ei Suomessa ole ainakaan vielä nähty koronakriisin aikana. Kyselyn perusteella myös luottoehtojen – kuten marginaalien – kiristyminen on jäänyt pandemiavuonna huomattavasti finanssikriisiä maltillisemmaksi.

Suomalaispankit nauttivat sijoittajien luottamusta

Suomen pankkisektori on Euroopan mittakaavassa melko riippuvainen markkinaehtoisesta varainhankinnasta. Tämä tarkoittaa sitä, että pankit rahoittavat lainanantoaan talletusten lisäksi myös muulla varainhankinnalla, esimerkiksi laskemalla liikkeeseen omia velkakirjojaan. Vaikka talletuskannat kasvoivatkin voimakkaasti vuonna 2020, on markkinaehtoisen varainhankinnan osuus pankkien varainhankinnasta edelleen lähes puolet.

Pankkien varainhankinta oli pandemian ensiaallon aikana hetken tiukilla: rahoitusta ei ollut tavalliseen tapaan saatavilla, ja rahoituksen hinta oli kallista.

Koko pohjoismainen pankkisektori on pitkään nauttinut sijoittajien luottamusta, sillä Pohjoismailla on korkeat luottoluokitukset ja pankit ovat vakavaraisia. Tämä näkyy sijoittajien matalina tuottovaatimuksina pohjoismaisten pankkien velkakirjoissa: sijoittajien tuottovaatimukset esimerkiksi asuntolainavakuudellisissa katetuissa joukkolainoissa ovat jo pitkään olleet negatiivisia.

Pankkien varainhankinta oli pandemian ensiaallon aikana hetken tiukilla: rahoitusta ei ollut tavalliseen tapaan saatavilla, ja rahoituksen hinta oli kallista. Tilanne kuitenkin normalisoitui melko nopeasti, ja syksyyn mennessä markkinat toimivat entiseen tapaan. Pankkien velkakirjojen tuottovaatimukset ovat hetkellisen hyppäyksen jälkeen myös palautuneet pandemiaa edeltäneelle tasolle.

Pandemia saattaa kasvattaa luottotappioita

Koko pandemian ajan on sekä Suomessa että muuallakin Euroopassa seurattu pankkien luottotappioiden kehitystä. Toistaiseksi on saatu huokaista helpotuksesta: niin sanotut järjestämättömät lainat eivät ole vielä juurikaan kasvaneet. Järjestämätön laina on pankin saatava, jonka maksut ovat vähintään 90 päivää myöhässä.

Järjestämättömiä lainoja on jo pitkään ollut Suomessa selvästi vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin (kuvio 1). Monissa maissa ongelmalainojen määrät paisuivat huomattavasti finanssikriisin jälkimainingeissa, mutta niiden vähentämiseksi on tehty määrätietoista ja pitkälti menestyksekästä työtä jo vuosien ajan. Ne pankit, joilla on edelleen järjestämättömiä lainoja verrattain paljon, kestävät huonommin pandemiasta johtuvaa ongelmasaatavien mahdollista uutta aaltoa. Pankkien välillä on Euroopan mittakaavassa myös suuria eroja siinä, miten paljon niillä on lainanantoa pandemialle alttiille toimialoille, kuten esimerkiksi majoitus- ja ravitsemustoimialalle.

Järjestämättömät lainat heikentävät sekä pankkien kannattavuutta että niiden vakavaraisuutta. Kannattavuus heikkenee, kun ongelmalainoista tehdään luottotappiovarauksia. Varausten avulla pienennetään lainan jäljelle jäävää tasearvoa. Ongelmalainoista kertyy luonnollisesti myös huonommin korkotuottoja.

Vakavaraisuus puolestaan kärsii järjestämättömistä lainoista, sillä niillä on korkeammat riskipainot. Pankkien omien varojen vaatimukset määritellään suhteessa riskipainotettuihin saamisiin, joten jos riskipainot kasvavat, omien varojen puskurit hupenevat suhteessa riskipainotettuihin saamisiin. Näin ongelmalainat heikentävät suoraan pankkien kykyä luotottaa reaalitaloutta. Lisäksi järjestämättömien lainojen hoito syö pankin resursseja, sillä se vaatii maksusuunnitelmien uusimista, saatavien perintää ja vakuuksien realisointia. Järjestämättömien lainojen suhteellinen osuus on pankkien luotonannon seurantakyselyn perusteella kiristänyt jonkin verran luottopolitiikkaa euroalueella viime vuoden aikana, ja vastaajapankit odottavat tämän kehityksen jatkuvan vuoden 2021 alkupuoliskolla. Maakohtaiset erot voivat kuitenkin olla suuria.

Jos järjestämättömät lainat alkavat jossain vaiheessa selvästi kasvaa, on tärkeää, että pankit ryhtyvät nopeasti toimenpiteisiin niiden hoitamiseksi pois taseistaan. Riittävien luottotappiovarausten tekeminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa lainan myymisen edelleen sijoittajille. Pandemian jälkihoidossa on tärkeää välttää tilanne, jossa järjestämättömien lainojen määrä kasvaa jälleen yhtä suureksi kuin se oli finanssikriisin jälkeen. Koska pankit ovat Euroopassa sekä kotitalouksille että yrityksille erittäin merkittävä rahoituksen lähde, on Euroopan komissiokin julkaissut joulukuussa 2020 tiedonannon pandemiasta syntyvien järjestämättömien lainojen käsittelystä.

Pankkien järjestämättömien saamisten kehitystä on ollut erittäin vaikea ennakoida pandemian aikana. Erilaiset laajat talouden tukitoimet ovat auttaneet yrityksiä ja kotitalouksia, mutta velallisten todellinen maksukyky tukitoimien päättyessä ei ole tiedossa. Suomessa, kuten useimmissa muissakin Euroopan maissa, on ollut käytössä myös laaja-alaisia lainojen lyhennysvapaita, jotka heikentävät näkyvyyttä pankkien luottosalkkujen laatuun.

Suomalaispankit varautuivat mahdolliseen luottotappioiden kasvuun tekemällä vuonna 2020 arvonalentumiskirjauksia selvästi edellisvuotta enemmän. Lisäksi pankit joutuvat nykyisten kirjanpitosäännösten mukaisesti arvioimaan säännöllisesti myöntämiensä lainojen laatua. Pankkien arvion mukaan kohonneen luottoriskin lainoja on hieman aiempaa enemmän, mikä saattaa ennakoida tulevaa kasvua pankkien järjestämättömissä lainoissa.

Pandemiatilanteen lieventyminen vahvistaisi yritysten näkymiä

Koronapandemialle altteimmat toimialat ovat kärsineet merkittävästi pandemian hidastamasta kysynnästä. Pankkien on ollut tärkeää luotottaa yrityksiä, jotta ne selviävät pandemiasta, ja osittain sen vuoksi pankkien pääomavaatimuksiakin alennettiin. Toisaalta pankeilla on kaksijakoinen haaste, sillä yrityslaina-asiakkaiden maksuvaikeuksien lisääntyessä pankkien ongelmasaatavat voivat myös kasvaa.

Uusia yrityslainanostoja tehtiin runsaasti heti keväällä 2020 pandemian puhjettua, mutta uusia lainoja on sen koommin nostettu pääsääntöisesti viime vuosia vähemmän. Tämä selittynee useilla tekijöillä, kuten yrityksille suunnatuilla tukitoimilla. Pandemian talousvaikutukset ovat myös jääneet selvästi pelättyä lievemmiksi. Lisäksi tilastot osoittavat, että yritystalletukset kasvoivat huomattavasti vuonna 2020, joten osa uusista lainoista jäi sivuun varmuusvarastoksi.

Pankkien luotonannon seurantakyselyn mukaan yrityslainojen kysyntään Suomessa vaikutti koronakriisin alussa kaksi vastakkaista voimaa: yhtäältä epävarmuuden kasvaessa lainatarve kiinteitä investointeja varten väheni jyrkästi, toisaalta lyhytaikaisten rahoitustarpeiden lisääntyminen kasvatti lainakysyntää. Viime vuoden puolivälistä alkaen yrityslainojen kysyntä on kyselyn mukaan vähentynyt. Vähenemisen taustalla on arvioitu olevan edelleen heikko lainatarve kiinteitä investointeja varten, kun taas lyhytaikaiset lainatarpeet eivät ole enää kevään jälkeen lisääntyneet.

Investoinneissa on kuitenkin nyt näköpiirissä elpymistä. Elinkeinoelämän keskusliiton tammikuisen Investointitiedustelun² mukaan teollisuuden kiinteiden investointien arvo väheni vuonna 2020, mutta vastaajayritykset odottavat kiinteiden investointien kasvavan reippaasti vuonna 2021. Kyselyssä todetaan kuitenkin, että investointien toipuminen on riippuvaista pandemiatilanteesta. Toivoa toipuvasta taloudesta luo myös teollisuuden luottamus, joka on jo ylittänyt pandemiaa edeltäneet tasot. Lisäksi rahoitusolojen odotetaan pysyvän keveinä ja tukevan investointien toipumista. Uusimman pankkien luotonannon seurantakyselyn perusteella yritysluottojen luottopolitiikka pysyi vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä muuttumattomana, eivätkä vastaajapankit myöskään odota yrityslainojen luottopolitiikan kiristyvän Suomessa vuoden toisella neljänneksellä.

Yrityslainaehtojen uudelleenneuvotteluissa nähtiin selvä piikki keväällä 2020, mutta tarve lyhennysvapaille palautui nopeasti pandemiaa edeltäneelle tasolle. Uudelleenneuvotteluissa nähtiin uusi pienempi nousu heti vuoden 2021 alussa, mutta sekin jäi näillä näkymin väliaikaiseksi. Yritysten järjestämättömien lainojen määrä Suomessa ei kasvanut vuonna 2020, mutta ongelmalainoja on jonkin verran enemmän niillä toimialoilla, joiden on katsottu olevan alttiita koronapandemialle.

Konkurssien määrä on toistaiseksi ollut pandemian aikana pelättyä pienempi, sekä odotettua paremman talouskehityksen että laajojen tukitoimien ansiosta. Suomen teollisuussijoituksen (Tesi) yrityksiltä keräämän kyselyaineiston³ perusteella yritykset ovat toistaiseksi pystyneet sopeuttamaan kustannuksiaan esimerkiksi lomautusten avulla (Mäki-Fränti 2021). Tesin kysely vahvistaa myös makrotaloudellisesta tilastoaineistosta saatua kuvaa: koronakriisi on koetellut toimialoja epätasaisesti, ja liikevaihto on supistunut voimakkaasti erityisesti tietyillä palvelutoimialoilla.

Mitä pidempään pandemia kestää, sitä vaikeammaksi kannattavuusvaikeuksista kärsivien yritysten tilanne muuttuu, mikä puolestaan kasvattaa konkurssiriskiä. Jos yrityssektorin vaikeudet purkautuvat suurena konkurssien määränä, se johtaa todennäköisesti myös pankkien luottotappioiden kasvuun. Velkojien mahdollisuuksia hakea yrityksiä konkurssiin rajoitettiin pandemian takia, mutta poikkeuslaki päättyi tammikuun 2021 lopussa. Väliaikainen laki, joka estää konkurssihakemukset lyhytkestoisten maksuvaikeuksien vuoksi, on puolestaan voimassa syyskuun 2021 loppuun. Konkurssien määrä lisääntyi helmi-maaliskuussa 2021 sekä vuodentakaisesta että keskimääräisestä helmi-maaliskuusta.

Pankeilla vahva kytkös asuntomarkkinoihin

Suomalaisilla pankeilla on paljon asuntolainanantoa, ja kun mukaan lasketaan myös taloyhtiölainat ja liikekiinteistösektori, oli kiinteistövakuudellisten luottojen osuus kaikista pankkien luotoista vuoden 2020 lopussa yli puolet. Pankit ovat siten haavoittuvia häiriöille kiinteistömarkkinoilla. Asuntomarkkinat ovat kuitenkin olleet aiemmista talouskriiseistä poiketen vahvassa vedossa pandemian aikana. Asuntokauppoja tehtiin vuoden 2020 lopulla ja vuoden 2021 alussa runsaasti, mikä näkyy uusissa asuntolainanostoissa (kuvio 2). Ennätystasolla oleva kotitalouksien velkaantuneisuus jatkoi myös nousuaan. Asuntolainojen kysyntä on pankkien luotonannon seurantakyselyn mukaan ollut kasvussa jo kolme neljännestä, ja vastaajapankit odottavat kysynnän kasvun jatkuvan kuluvan vuoden toisella neljänneksellä. Vahvistuneen taloustilanteen on arveltu olevan tärkein syy kysynnän piristymisen taustalla. Asuntojen hinnat eivät kuitenkaan ole koko maan mittakaavassa juurikaan nousseet pandemian aikana.

Asuntolainanantoa helpotettiin pandemian puhjettua palauttamalla muiden kuin ensiasunnon ostajien enimmäisluototussuhde eli lainakatto aiemmasta 85 prosentista 90 prosenttiin. Tällä toimenpiteellä pyrittiin tukemaan rahoituksen välittymistä ja asuntomarkkinoiden toimintaa.

Asuntolainojen uudelleenneuvotteluissa nähtiin voimakas piikki keväällä 2020, kun kotitaloudet tarttuivat laajasti tarjolla olleeseen mahdollisuuteen ottaa lyhennysvapaita. Varsinainen piikki ajoittui kuitenkin vain huhtikuulle 2020, ja sen koommin asuntolainojen kuukausittainen uudelleenneuvoteltu volyymi on ollut pandemiaa edeltävällä tasolla.

Lyhennysvapaiden määrän huhtikuisesta kasvusta huolimatta asuntolainojen luottopolitiikassa ei raportoitu pankkien luotonannon seurantakyselyssä kevenemistä pandemiavuoden aikana. Vastaajapankit raportoivat sen sijaan heikkojen talous- ja asuntomarkkinanäkymien sekä heikentyneen lainanhakijoiden luottokelpoisuuden asettaneen hieman paineita luottopolitiikan kiristämiselle. Vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä kyselyssä ei raportoitu huomattavia muutoksia asuntolainojen luottopolitiikassa, ja luottopolitiikan odotetaan pikemminkin hieman kevenevän kuin kiristyvän seuraavan kolmen kuukauden aikana.

Pankkien järjestämättömät saamiset kotitalouslainoista kasvoivat hienoisesti vuonna 2020, mutta ovat edelleen eurooppalaisessa vertailussa matalalla tasolla. Kotitaloudet tyypillisesti vähentävät kulutustaan mieluummin kuin jättävät asuntolainoja lyhentämättä. Yksityinen kulutus väheni voimakkaasti viime keväänä koronapandemian seurauksena, eikä kulutus ole vielä palautunut pandemiaa edeltäneelle tasolle. Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvu on kuitenkin jatkunut vakaana läpi koronakriisin, ja säästämisaste on noussut korkealle tasolle. Kuluttajien luottamus tulevaan talouskehitykseen on toipunut jo täysin viime kevään pudotuksesta.

Yksityisen kulutuksen kasvun odotetaankin piristyvän ja toimivan kasvun veturina Suomessa vuonna 2021, mutta kulutuksen toipumisen ehtona on pandemiatilanteen rauhoittuminen. Kulutuksen elpyminen nostaisi yritysten tuloja ja sitä myötä parantaisi myös yritysten lainanhoitokykyä.

Huomattava kasvu työttömyydessä voisi kuitenkin johtaa kotitalouksien kasvaviin maksuvaikeuksiin, ja siten myös pankkien kasvaviin luottotappioihin asuntolainanannosta. Työmarkkinoilla tilanne heikkeni vuoden 2020 keväällä rajusti, kun erityisesti työvoimavaltaisilla palvelualoilla kysyntä väheni selvästi. Lomautettujen määrä on viime kevään voimakkaan nousun jälkeen vähentynyt, mutta on edelleen koholla. Lisäksi pitkäaikaistyöttömyys kasvoi viime vuoden aikana. Työmarkkinoiden vahvemman toipumisen edellytyksenä on pandemiatilanteen helpottuminen.

Kun akuutein pandemiakriisi on selätetty, tulee väistämättä aika kääntää katse kohti pankkien tulevaa sääntelyä. Makrovakauspuskurit ovat osoittaneet tarpeellisuutensa. On hyvä, että pankeilla on riittävästi omia varoja, jotta rahoituksen välitys reaalitalouteen ei vaikeinakaan aikoina häiriinny liiallisesti. Mikäli kotitalouksien velkaantuneisuuden kasvu jatkuu, saatetaan tulevaisuudessa ottaa käyttöön lainanottajiin kohdistuvia uusia makrovakausvälineitä. Näitä voisivat olla enimmäisvelkasuhde eli velkakatto, jolla rajoitettaisiin velkaantumista suhteessa tuloihin, taloyhtiölainojen enimmäisluotto-osuus, jolla rajoitettaisiin uudiskohteiden yhtiölainan määrää suhteessa asunnon velattomaan hintaan, sekä asunto- ja taloyhtiölainojen enimmäispituus. Lainsäädäntötyö näihin uusiin välineisiin liittyen on parhaillaan käynnissä.

Annika Lindblad
Ekonomisti
SUOMEN PANKKI
annika.lindblad at bof.fi

Annika Lindblad on ekonomisti Suomen Pankin Rahapolitiikka- ja tutkimusosastolla. Lindblad on väitellyt valtiotieteiden tohtoriksi taloustieteestä Helsingin yliopistosta vuonna 2019. Hänen tämänhetkinen työnsä liittyy esimerkiksi lyhyen aikavälin malleihin, Suomen talouden ennustamiseen ja analysoimiseen, sekä pankkien luotonannon seurantakyselyyn.