1. T&Y-lehti
2. Sukupolvien välinen tasa-arvo ei toteudu Suomessa

Sukupolvien välinen tasa-arvo ei toteudu Suomessa

Sukupolvien välinen tasa-arvo ei toteudu Suomessa. Meillä vanhat ovat onnellisempia kuin nuoret, luottavat tulevaisuuteen enemmän kuin nuoret ja omistavat enemmän kuin nuoret.

MITÄ PITÄISI TEHDÄ, JOTTA nuoret sukupolvet suostuisivat jäämään Suomeen rakentamaan ja rahoittamaan yhteiskuntaa? Eläkekeskustelussa suhtaudutaan nuoriin ylimielisesti, vaikka siihen ei ole varaa. Jos nuoret eivät koe yhteiskuntaa itselleen reiluksi ja kannattavaksi, he voivat äänestää jaloillaan ja muuttaa ulkomaille. Sairaat eivät hoida itseään eivätkä eläkeläiset elätä toisiaan, vaan nuoria tarvitaan maksajiksi. Muutoin viimeinen sammuttaa valot.

MUISSA MAISSA NUORET ovat onnellisempia kuin vanhat, mutta Suomessa on päinvastoin. Meillä vähiten uskoa omaan tulevaisuuteensa on alle 35-vuotiailla, optimistisimpia ovat yli 65-vuotiaat. Eihän tällaisella yhteiskunnalla ole menestymisen mahdollisuuksia, varsinkaan kun onnellisuusmittaukset heijastavat ihan oikeaa todellisuutta.

Suuret ikäluokat rakensivat hyvinvointivaltion velaksi, jonka lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat maksamaan takaisin
korkoineen.

Suuret ikäluokat rakensivat hyvinvointivaltion velaksi, jonka lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat maksamaan takaisin korkoineen. Keski-ikäiset ovat jatkaneet velanottoa ja lisänneet etuja merkittäville äänestäjäryhmille. Nykyhallituskin sääti yli 65-vuotiaille oikeuden mennä yksityiselle lääkärille julkisen terveydenhuollon hinnalla. Samaan aikaan työttömät eivät pääse lääkäriin perusterveydenhuollossa pysyäkseen työkykyisinä. Monella työssäkäyvällä nuorella ei ole kuin minimityöterveyshuolto eli vain työhöntulotarkastus. He eivät pääse työterveyslääkäriin sairastuessaan. Silti juuri työikäisten terveydestä ja työkyvystä täytyisi pitää huolta, jos heidän halutaan pärjäävän työelämässä seitsemänkymppisiksi asti.

2000-luvun alkupuolella syntyneiden eläkeikä alkaa olla 70 vuotta. Tuskin monet nuoremmat pääsevät eläkkeelle koskaan, vaikka he joutuvat kustantamaan mojovat eläkkeet vanhemmille. On epärealistista kuvitella, että niin vanhat olisivat laajalti enää työkuntoisia. Yksittäistapauksina tietenkin, mutta väestötasolla? Pelkkä silmänkääntötemppuhan ikärajan nosto on, tapa välttää tekemästä välttämättömiä eläkeuudistuksia.

Nordean kyselyn mukaan vain reilu kolmannes suomalaisista uskoo, että Suomella on tulevaisuudessa varaa ylläpitää nykyistä työeläkejärjestelmää. Vain 16 prosenttia alle 40-vuotiaista kokee eläkejärjestelmän kohtelevan nuoria ja varttuneempia tasapuolisesti. Suuret ikäluokat maksoivat pieniä eläkkeitä pienelle ikäluokalle, jatkossa pienet ikäluokat maksavat suuria eläkkeitä suurille ikäluokille. Osalla nykyisistä eläkeläisistä on suurempi eläke kuin nuorten työikäisten bruttopalkka.

Julkisuutta hallitsee puhe köyhistä eläkeläisistä, vaikka finanssikriisin jälkeen köyhyys on keskittynyt nuoriin ja työssäkäyviin, sillä eläkkeiden indeksisidonnaisuus on suojannut eläkeläisten ostovoimaa. Köyhyysriski on kasvanut eniten nuorilla aikuisilla ja vähentynyt vanhuuseläkeiän ylittäneillä. Myös varallisuus keskittyy eläkeläisille. Elintaso ei enää nouse iän myötä kuten aiemmilla sukupolvilla.

EN VALITETTAVASTI usko, että poliitikot saisivat lisättyä tasa-arvoa ikäluokkien välille. Siksi mietin, voisiko sukupolvien välistä tulonjakoa tasata kansalaisten vapaaehtoisuuden pohjalta. Se olisi luonnollistakin, sillä yleensä ihmiset haluavat hyvää jälkeläisilleen. Nykyään yleisin ikä saada perintöä on 55–64-vuotiaana, ja lähes neljännes perinnönsaajista on yli 64-vuotiaita. Jos perijällä on jo oma talous kunnossa, hän voisi luopua perinnöstä ja antaa sen mennä lapsilleen. Nuoret tarvitsevat pääomaa asunnon ostamiseen ja perheen perustamiseen. Kannustimena tähän voisi toimia perintöveron poisto silloin, kun perinnön annetaan hypätä yhden sukupolven yli.

Sukupolvien tasa-arvoa uhkaa keskeisesti myös hoivapommi. Elin­iän pidentyminen ja suurten ikäluokkien vanheneminen lisäävät hoivan ja terveydenhuollon tarvetta ja kustannuksia. Suomessa kolmasosa väestöstä kustantaa hyvinvointivaltion palvelut ja etuudet. Huoltosuhde on heikentynyt jo pidempään. Uusi väestöennuste loi yllättäen positiivisemman kuvan nuoren väkiluvun kehityksestä maahanmuuton takia. Ei ole kuitenkaan selvää, että maahanmuuttajat työllistyvät ja muuttuvat nettoveronmaksajiksi. Epäilen, että liian optimistinen ennuste antaa poliitikoille tekosyyn olla ryhtymättä toimiin huoltosuhteen korjaamiseksi.

Toinen kysymys on, onko nuorille, tai kenellekään, kohta enää työpaikkoja. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kuuli tekoälytutkijoilta, että tekoäly johtaa samantyyppiseen mullistukseen kuin sähkön keksiminen 1800-luvulla. Osa työpaikoista hävisi nopeasti ja vaikka niiden tilalle syntyi ajan kuluessa uusia, toisenlaisia työpaikkoja, työttömyys oli pitkään merkittävää.

Sosiaaliturvajärjestelmämme ei vastaa tähän muutokseen. Olen alkanut ajatella, että meidän pitäisi siirtyä sosiaaliturvassa ja pidemmällä tähtäimellä myös eläkkeissä jonkinlaiseen vaatimattomaan perustuloon tai perustiliin malliin, jota kukin voi itse täydentää lisävakuuttamisella.