1. T&Y-lehti
2. Tuottavuuskin on tilastoitava

Tuottavuuskin on tilastoitava

Tuottavuuden hidas kasvu on kansantaloutemme suurimpia ongelmia. Siksi on yllättävää, ettei talouskasvun lähteitä vieläkään tilastoida kansainvälisesti vertailukelpoisella tavalla.

ELÄMME TALOUSKASVUN OSALTA poikkeuksellista aikaa Suomessa. Tilastokeskuksen julkaisemista kansantalouden tilinpidon historiallisista sarjoista paljastuu, ettei kasvu ole koskaan ennen pysähtynyt yhtä pitkäksi aikaa tilastoidun taloushistoriamme aikana eli vuoden 1860 jälkeen. Reaalinen eli inflaatiosta puhdistettu bruttokansantuote oli asukasta kohden laskettuna vielä viime vuonna pienempi kuin vuonna 2007.

EU:n tilastoviranomaisen Euro­statin julkaisemista tilinpidon tiedoista puolestaan paljastuu, ettei talouskasvu ole pysähtynyt verrokkimaissamme. Suomi on siksi jäänyt elintasossa Ruotsin ja Tanskan jälkeen.

Tällaiset vertailut ovat mahdollisia kansantalouden tilinpidon ansiosta. Se on YK:n standardisoima, kaikissa maissa käytössä oleva laaja tilastojärjestelmä, jonka avulla mitataan kansantalouden kokonaistuotantoa, työllisyyttä, kokonaistuloja, tulojen käyttöä ja pääomanmuodostusta.

TILINPITOJÄRJESTELMÄ ON taloustieteen suurimpia saavutuksia ja 1900-luvun merkittävimpiä yhteiskunnallisia innovaatioita. Ilman sitä talouspolitiikan harjoittaminen ja hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen olisi vaikeaa, ellei peräti mahdotonta.

Taloutta seuraaville tilinpidon merkitys paljastuu talousuutisten kautta. Esimerkiksi arviot siitä, miten kansantalous on kehittynyt kuluvana vuonna, perustuvat Tilastokeskuksen julkaisemiin neljännesvuositilinpidon tai sitä suppeamman kuukausittaisen tuotannon suhdannekuvaajan tietoihin.

Ennustelaitokset arvioivat bruttokansantuotteen tulevaa kehitystä sen käyttöä kuvaavien erien kautta. Bruttokansantuote voidaan käyttää kulutukseen, investointeihin tai nettovientiin, joka on viennin ja tuonnin erotus. Näkemykset esimerkiksi kulutuksen ja viennin keskeisestä merkityksestä perustuvat tähän tarkastelukehikkoon.

Tilinpidon järjestelmän suurin puute liittyy pitkän ajan talouskasvun lähteisiin. Niitä ei mitata taloustieteen suosittelemalla tavalla. Järjestelmä luotiin 1940-luvun lopulla keynesiläisen makrotaloustieteen käsitteistön pohjalle. Siinä kansantalouden kokonaistuotannon ajatellaan määräytyvän tavaroiden ja palvelujen kysynnän perusteella. Tarjontatekijöillä ei ole sijaa.

Nykyteorian mukaan pitkän ajan talouskasvu syntyy kansantalouden tuotannontekijöistä: työstä, pääomasta ja teknologiasta. Kansantalous ei voi kasvaa näistä tekijöistä syntyvää tuotantopotentiaaliaan enemmän.

TEKNOLOGIA ON KASVUN lähteistä tärkein. Taloustieteessä sillä tarkoitetaan kaikkea sitä, mikä tehostaa tuotantoa. Teknologian vaikutusta mitataan kokonaistuottavuudella. Se esittää tuotannon määrää yhdistettyä työ- ja pääomapanosta kohden. Kokonaistuottavuuden noustessa samoista tuotantopanoksista saadaan aikaan enemmän tai korkeamman arvonlisäyksen tuotantoa.

Kansantalouden tilinpidon ongelmana on, etteivät talouskasvun lähteet sisälly siihen vieläkään, vaikka esimerkiksi OECD on laatinut suositukset jo 20 vuotta sitten. Talouskasvun lähteiden mittaaminen on jäänyt erillistutkimusten varaan.

Groningenin yliopiston ylläpitämästä, 120 maata kattavasta Penn World Table -tietokannasta selviää esimerkiksi, että Suomen kansantalouden kokonaistuottavuus supistui 12 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2023. Valtaosassa Länsi-Euroopan maita se kasvoi. Suomea huonommin kokonaistuottavuus kehittyi vain Kreikassa.

SITRAN VIIME VUONNA julkaisemassa muistiossani Miksi Suomen talous ei kasva? osoitin, että samalla ajanjaksolla markkina- eli yrityssektorin kokonaistuottavuus supistui meillä 9 prosenttia mutta kasvoi Ruotsissa ja Tanskassa.

Vertailut paljastavat, ettei Suomessa ole pulaa työstä ja pääomasta vaan teknologiasta.

Vertailut paljastavat, ettei Suomessa ole pulaa työstä ja pääomasta vaan teknologiasta. Kokonaistuottavuuden kasvun puute on Suomen kansantalouden suurin ongelma.

Talouspoliittisen päätöksenteon perustaksi tarvitaan parempaa tietoa talouskasvun lähteistä. Esimerkiksi julkisen velan vakauttamiseen vaadittavia kasvutoimia on vaikea arvioida lähteitä tuntematta. Myös tekoälyn odotettujen kasvuvaikutusten pitäisi paljastua kokonaistuottavuudessa.

Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Kanadan tilastoviranomaiset ovat jo ryhtyneet toimiin. Ne ovat luoneet kansantalouden virallisen tilinpidon rinnalle tuottavuustilinpidon, jossa kasvun lähteet eritellään toimialoittain taloustieteen esittämällä tavalla.

Tilastokeskukseltamme on lupa odottaa samaa. Uuden tiedon potentiaaliset hyödyt yhteiskunnalle ovat varmasti suuremmat kuin kasvulaskennasta tilastotoimelle syntyvät lisäkustannukset.