1. T&Y-lehti
2. Piketty eriarvoisuuden ideologisilla lähteillä ja sosiaalidemokratian puutteita korjaamassa

Piketty eriarvoisuuden ideologisilla lähteillä ja sosiaalidemokratian puutteita korjaamassa

Thomas Pikettyn kirjan keskiössä on eriarvoisuus ja eriarvoisuuden historia, kuten hänen edellisessäkin teoksessaan ”Pääoma 21. vuosisadalla” (2014). Hän kuitenkin toteaa, että aiempi kirja oli puutteellinen ainakin kahdella tapaa. Ensinnäkin siinä keskityttiin rikkaiden maiden historiaan ja eriarvoisuuden kehitykseen. Uusi kirja laajentaa tarkastelua huomattavasti laajempaan joukkoon maita ja alueita mm. Latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta.

Toisekseen Piketty keskittyy ideologioiden merkitykseen selittäessään eriarvoisuuden kehittymistä historiassa. Ensimmäisessä kirjassa keskityttiin eriarvoisuuden muutoksiin ulkoisten syiden kuten sotien takia. Tässä toisessa kirjassa hän keskittyy ideologioiden merkitykseen ja toteaa, että ideologiat ja politiikka lopulta määrittävät mihin ”epätasa-arvo regiimiin” maa päätyy. Hän osoittaa empiirisesti, että samoista materiaalisista lähtökohdista voidaan päätyä hyvin erilaiseen eriarvoisuuden tasoon. Ja mielenkiintoista on, että Piketty käsittelee eri yhteiskuntajärjestyksiä erilaisina tapoina järjestää ja oikeuttaa eriarvoisuus.

Jo viime kirjassaan Piketty keskusteli länsimaisen eriarvoisuuden historiasta 1900-luvulla. Vuosisadan alussa eriarvoisuus oli suurta, sotien jälkeen se pieneni huomattavasti ja vuosisadan lopulla se kasvoi kaikkialla länsimaissa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa erityisen paljon. Uusimmassa kirjassaan hän pyrkii ymmärtämään niiden ideologioiden kehitystä, jotka mahdollistivat tasa-arvon. Sodan kustannuksista selviäminen antoi oikeutuksen verottaa hyvätuloisia korkeilla veroilla. Pikettyn teesi on, että jo ennen maailmansotia oli ilmapiiri kääntynyt suurta eriarvoisuutta vastaan esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Erilaiset ideologiset ilmapiirit mahdollistavat tasa-arvoa tai eriarvoisuutta suosivan politiikan.

Olennaista Pikettyn mukaan on, että sosiaalidemokraattiset puolueet tai niiden vastineet sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa keräsivät laajaa kannatusta toisen maailmansodan jälkeen. Toisen maailmansodan jälkeinen ideologinen ilmapiiri mahdollisti eriarvoisuutta vähentävän politiikan toteuttamisen. Piketty havaitsee myös, että Ranskassa ja Yhdysvalloissa 1980-luvulle asti sosiaalidemokraattiset puolueet (eli sosialistit ja demokraatit) vetosivat äänestäjiin laajasti. Ne kykenivät ammattiyhdistysliikkeen tukemana toteuttamaan politiikkaa, joka pienensi eriarvoisuutta. Sen jälkeen niiden kannatus ennen kaikkea koulutetun väen keskuudessa kasvoi huomattavasti, mutta ei hyvätuloisten keskuudessa. Piketty spekuloi, että jos ”populisteiksi” kutsuttujen uusien poliittisten liikkeiden nousu vaatii selitystä, entisten työläispuolueiden muuttuminen koulutetun väestön puolueiksi voi liittyä asiaan.

Piketty keskustelee laajasti eriarvoisuuden oikeutuksesta. Sitä perustellaan kussakin ideologiassa eri tavalla. Nykyjärjestelmässä meritokratia oikeuttaa eriarvoisuuden; jokainen saa omien ansioittensa mukaan. Lisäksi eriarvoisuuden nähdään lisäävän kannustimia ja siten talouskasvua. Jälkimmäisen käsityksen Piketty haastaa omalla historiallisella tarkastelullaan.

Kirjan lopussa Piketty esittelee oman poliittisen visionsa. Hän hahmottelee osallistavan sosialismin käsitteellä yhteiskuntaa, joka korjaisi nykyisen sosiaalidemokratian puutteita. Ensinnäkin hän näkee, että yrityksiin tulisi soveltaa yhteisomistajuutta. Työntekijöillä tulisi olla merkittävä edustus yritysten hallituksissa. Hän kokee, että Saksassa ja Ruotsissa tämä on tuottanut toivottuja lopputulemia. Lisäksi suurimpien yksittäisten omistajien suhteellinen paino voisi olla pienempi.

Toisekseen hän korjaisi sosiaalidemokratian kykenemättömyyttä tasata varallisuutta korkealla ja progressiivisella varallisuusverolla, joka korkeimmillaan nousisi hänen esimerkkitaulukossaan 90 prosenttiin (luit oikein), jolla kustannettaisiin muita tulonsiirtoja, mukaan lukien merkittävän varallisuuserän siirtämisen kaikille aikuisille esimerkiksi 25 vuoden iässä. Lisäksi hän visioi muun muassa eräänlaista globaalia federaatiota, joka pyrkisi globaalin eriarvoisuuden vähentämiseen.

Pikettyn yli 1000-sivuinen teos on suositeltavaa luettavaa kaikille, joita todella kiinnostaa syventyä eriarvoisuuden kehitykseen ja oikeutukseen globaalisti. Lisäksi hänen poliittinen visionsa perustuu laajaan ymmärrykseen talouden rakenteista ja on siksi merkittävää luettavaa.