Päättäjät, älkää paetko vastuutanne!

T&Y 3/2020 Pääkirjoitus Elina Pylkkänen
Elina Pylkkänen
Elina Pylkkänen (Kuva: Maarit Kytöharju)

Tämä lehden numero on omistettu tulonjaon ja eriarvoisuuden tutkimukselle. Artikkeleissa esitellään Strategisen tutkimusneuvoston rahoittaman laajan monitieteisen hankkeen tutkimuksia. Tutkimushankekokonaisuus on nimeltään ”Työ, eriarvoisuus ja julkisen vallan politiikka”. Palkansaajien tutkimuslaitos on ollut tutkimuskonsortion pääroolissa.

Hankkeessa toteutetut tutkimukset osoittavat, kuinka tärkeää on tuloerojen analyysi. Mistä tuloerot johtuvat ja miten Suomen tuloerot vertautuvat muihin maihin. Ja ennen kaikkea, miten tuloerot meidän yhteiskunnassa kehittyvät vuosikymmenien tarkastelussa. Yksittäisiä tutkimushankkeita tärkeämpää olisi kuitenkin tarkastella tulonjakoa säännöllisesti joka vuosi valtion budjetin laadinnan yhteydessä hallituspohjasta riippumatta siten, että muutosten syyt selvitetään.

Tuloeroja määrittää tuotannontekijätulojen eli ns. ensitulojen jakautuminen. Ensituloa ovat mm. palkka-, pääoma- ja omaisuustulot. Politiikan rooli on keskeinen siinä, miten tulot ja verot lopulta jakautuvat kotitalouksien kesken. Tulonjakoon vaikutetaan eri politiikkalohkoilta, ei yksinomaan vero- ja sosiaaliturvapolitiikan toimenpiteillä. Pitkällä aikavälillä ennen kaikkea koulutuspolitiikka määrittää tulonjakoa ja eriarvoisuuden ilmenemistä.

Pienet tuloerot takaavat stabiilin yhteiskunnan ja onnelliset ihmiset.

Kyselyjen mukaan suomalaiset eivät halua, että tuloerot kasvavat. Tätä arvomaailmaa heijastaa hyvin Verohallinnon vuosittain toteuttamat kyselyt verovelvollisille veronmaksuhalukkuudesta. Lähes 90 prosenttia suomalaisista maksaa veroja mielellään, ja olisivat valmiita maksamaan enemmänkin, jos ja kun ne tulisivat kansalaisten hyödyksi parempina palveluina.

Pienet tuloerot takaavat myös stabiilin yhteiskunnan ja onnelliset ih­miset. Eikä se ole pois taloudellisesta menestyksestä – pikemminkin päinvastoin. Pohjoismaissa tuloerot ovat olleet maailman pienimmät kautta aikojen, mutta samalla bkt per kapita on tasoltaan ja kasvultaan ollut maailman kärkeä.

Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa rahoitetaan verovaroin ja sen tarjoama turvaverkko niin etuuksien kuin palvelujenkin osalta on tarkoitettu kaikille asukkaille. Väestöstään huolehtiva yhteiskunta on myös yrityksille paras mahdollinen toimintaympäristö. Koulutettu, hyvinvoiva työvoima on parasta, millä pärjäämme myös tulevaisuudessa maailmanmarkkinoiden kilvassa.

Meidän on pidettävä huolta siitä, että tuloliikkuvuus on mahdollista yhteiskunnassamme, eli että pienituloisuudesta pystyy nousemaan ylöspäin ja että meille ei muodostu sellaista matalapalkkaluokkaa, joka ei tule työllään toimeen. Molemmista pystyy pitämään huolta, jos meillä on ajantasaista tietoa tulonmuodostuksesta sekä tulonjakopolitiikan tehosta. Ja tietenkin päättäjät, jotka eivät pakene vastuutaan, vaan tekevät rohkeasti sellaista politiikkaa, joka on kansalaisten arvojen mukaista.

Toivon, että suomalaisten arvostukset heijastuisivat vahvemmin poliittisiin päätöksiin.

Kirjoittaja

Elina Pylkkänen
johtaja
PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS
elina.pylkkanen at labour.fi