1. T&Y-lehti
2. Morsiuslunnaat vai myötäjäiset?

Morsiuslunnaat vai myötäjäiset?

Miksi joissain maissa morsiamen vanhemmat maksavat myötäjäisiä, kun taas toisissa morsiamesta maksetaan? Mitä vaikutuksia eri perinteillä on naisten elämään?

Avioliittomaksut kuten myötäjäiset ja morsiuslunnaat ovat yhä käytössä 75 prosentissa maailman maista. Morsiuslunnaissa sulhanen yksin tai perheensä kanssa suorittaa naimisiinmenon yhteydessä maksun morsiamen perheelle esimerkiksi karjan, rahan, hyödykkeiden tai muiden arvoesineiden muodossa. Tämän lisäksi sulhasella täytyy olla valmiina varat hääjuhlia varten sekä useimmiten talo, johon uusi vaimo voi muuttaa. Ennen avioliittoa tulevan sulhasen onkin valmistauduttava kattamaan huomattavia kustannuksia. Esimerkiksi Sambiassa naimisiinmenon kustannukset vievät koko vuoden tulot.

Perinne eroaa suomalaisittain tunnetusta myötäjäisperinteestä siinä, että morsiamesta tavallaan suoritetaan naimisiin mennessä erillinen maksu hänen vanhemmilleen, kun taas myötäjäisten kohdalla asia on päinvastoin. Avioliittomaksuperinteillä niiden suunnasta riippuen onkin nähty olevan monenlaisia erilaisia haitallisia lieveilmiöitä.

Kuva 1. Morsiuslunnaat/myötäjäiset/naimisiinmenon kustannukset (tyypit ja levinneisyys) 2016

Morsiuslunnaiden perinnettä harjoitetaan huomattavasti aktiivisemmin kuin myötäjäisiä (kts. kuva 1: punaisella yhä aktiivisesti myötäjäisperinnettä noudattavat maat ja sinisellä morsiuslunnasperinnettä suosivat maat). Intiassa puolestaan on yhä vahvasti voimissaan myötäjäisperinne, jossa morsiamen ja hänen perheensä on säästettävä hyvinkin merkittäviä summia naimisiin päästäkseen; puhutaan jopa 4–8 vuoden tuloista. Intiassa sijoitetaan säästöjä muun muassa kultaan, jolloin sen kansainvälinen hinta on naimisiinmenon kannalta tärkeässä roolissa.

Kullan hinnan noustessa tyttövauvojen ja -sikiöiden kuolleisuus kasvaa.

Muun muassa Bhalotra ym. ovat tutkimuksessaan osoittaneet, että kullan hinnan noustessa tyttövauvojen ja -sikiöiden kuolleisuus kasvaa. Kalliin myötäjäisperinteen onkin katsottu olevan yksi tekijä Intian vääristyneeseen sukupuolijakaumaan¹.

Mikä määrittää maksujen suuntaa?

Tutkijat ovat esittäneet erilaisia teorioita siihen, miksi joissain maissa käytössä on myötäjäiset ja toisissa morsiuslunnaat. Länsimainen hyötyteoria esittää, että morsiuslunnaat ovat käytössä erityisesti patriarkaalisissa ja patrilokaalia asumisjärjestelyä noudattavissa kulttuureissa, joissa naisen ja hänen jälkeläistensä työn kysyntä on ollut erityisen suurta, eikä ole tarvittu monimutkaisia teknologioita.

Tyypillisesti tällöin morsiuslunnaat maksetaan morsiamen vanhemmille heidän tyttärensä ja hänen syntymättömien lastensa tulevasta työpanoksesta luopumista vastaan, morsianhan muuttaa asumaan miehen luo hänen mailleen eikä toisinpäin. Tässä yhteydessä erityisesti maanviljelytekniikoilla on esitetty olleen merkittävä rooli siinä, kumpaan suuntaan avioliittomaksut liikkuvat².

Erityisesti Afrikassa on perinteisesti suosittu suorakylvöä, joka ei edellytä maan kyntöä raskaalla auralla, vaan kylvötyöhön on riittänyt myös kevyt kuokka. Näin toimitaan pienviljelyssä yhä ja naisten työhön osallistumisaste on tänäkin päivänä huomattavan korkeaa (esimerkiksi Tansaniassa 80 prosenttia), toisin kuin esimerkiksi Intiassa, jossa se on nykypäivänä laskenut 20 prosenttiin³ (ks. kuva 2).

Kuva 2. Naisten työllisyysaste suhteessa yli 15-vuotiaaseen naisväestöön maailmanlaajuisesti 2018

Intiassa sekä kotoisemmin myös Suomessa on viljely puolestaan perustunut erityisesti maan kyntämiseen, johon on tarvittu raavaiden miesten työpanosta, mikä osaltaan selittää näiden maiden myötäjäisperinnettä. Ajan myötä kyntötarpeeseen löydettiin uusia toimintatapoja (vetoeläimet), joita puolestaan Afrikassa ei suorakylvömenetelmän ja naisten työn tarjonnan vuoksi vastaavalla laajuudella lähtenyt kehittymään.

Morsiuslunnaat vanhempi perinne

Tutkijat ovat myös esittäneet, että morsiuslunnaat, joka ovat myötäjäisiä lähes 3 000 vuotta vanhempi perinne, olisivat olleet käytössä tyypillisesti primitiivisissä, usein melko tasa-arvoisissa heimo- ja paimentolaiskulttuureissa. Myötäjäisperinteeseen siirtymisen on sanottu olevan merkki siirtymisestä kohti kehittyneempiä, monimutkaisempia sosiaalisia rakenteita ja -luokkia⁴. Toisaalta perinne voi liittyä myös moniavioisuuteen ja avioliittomarkkinoilla olevien miesten ja naisten suhteelliseen määrään.

Polygaamisissa yhteisöissä, (ks. kuva 3), nuorista naimattomista naisista voi tulla pulaa, jos yksi mies voi avioitua rajoituksetta lukuisien naisten kanssa. Naimisissa olevat miehet joutuvat yleensä maksamaan uudesta morsiamesta aiempaa suurempaa korvausta. Afrikassa moniavioisuus korreloikin vahvasti morsiuslunnaiden perinteen kanssa.

Kuva 3. Moniavioisuuden esiintyvyys ja laillinen status, mcDermottin mittari 2021

Morsiuslunnaille on kehittynyt muitakin keskeisiä funktioita. Sen nähdään olevan tärkeä rituaali, joka viime kädessä vahvistaa liiton. Morsiuslunnaat ovatkin ajan myötä muuttuneet hyödylliseksi miehiä emansipoivaksi perinteeksi. Korkea maksu on kallis pantti, joka takaa vaimon pysymisen liitossa, onhan varojen takaisin saaminen vanhemmilta köyhissä oloissa usein lähes mahdotonta. Patriarkaalisissa yhteisöissä, joissa vastuu lasten hoitamisesta on käytännössä täysin naisten vastuulla, heidän pysymisensä perheessä on tärkeää, jolloin perinteelle on ollut selvää tarvetta.

Köyhemmissä olosuhteissa elävillä alueilla morsiuslunnaat ovat tehokas tapa morsiamen perheelle tienata rahaa. Tutkijat Corno ja Voena (2020) ovat osoittaneet laajalla tilastollisella analyysillä, että negatiivinen tuloshokki kuten kuivuus on yhteydessä suurempaan määrään solmittuja lapsiavioliittoja.

Kuivuus lisää lapsiavioliittoja.

Morsiuslunnaiden nähdäänkin olevan tässä yhteydessä merkittävä tekijä lapsiavioliittojen yleistymisessä. Nuoria vaimoja markkinoidaan kuuliaisempina ja helpompina puolisoina. Heillä on myös vanhempia sisariaan pidempi työntarjonnallinen ja hedelmällinen periodi. Monissa kulttuureissa morsiuslunnaat ovat keskeisesti liittyneet myös tyttöjen koskemattomuuden ostamiseen. Tansaniassa 25–30 prosenttia avioliitoista on yhä lapsiavioliittoja, vaikka lapsiavioliitot ovat perustuslain vastaisia.

Se, että naisesta maksetaan, tekee hänestä arvioinnin kohteen ja jopa kauppatavaraa, mikä voi täyttää ihmiskaupan piirteitä, asettaen naiset paikoitellen helpommin hyväksikäytön kohteeksi perheen sisällä⁵. Hiljattain kehittynyt kirjallisuuden haara on selvittänyt morsiuslunnaiden ja väkivallan yhteyttä.

Yhtäältä on löydetty todisteita sille, että miehet kokevat oikeutetummaksi pahoinpidellä vaimojaan, jos he ovat naimisiin päästyään pettyneet ”kalliiseen investointiinsa”, joka ei lunastakaan heille asetettuja odotuksia esimerkiksi lastensaannin suhteen. Lunnaat siis tavallaan mahdollistavat haitallisia käytösmalleja, sillä ne pitävät huolen siitä, että naisella on korkeampi kynnys erota. Ongelman ratkaisemiseksi naisille on perustettu turvakoteja ja muutamissa maissa on säädetty lakeja ehkäisemään morsiuslunnaiden takaisinperintää erotilanteessa. Toisaalta laajemmin yhteiskunnassa naimisiinmenoon tarvittavien säästöjen puutteen on osoitettu ajavan osan miehistä väkivaltaisuuksiin tai naimisiinmenon merkittävään lykkäämiseen⁶.

Morsiuslunnaat lisäävät intoa kouluttaa tyttäriä

Tutkijat eivät ole silti yhtä mieltä siitä, ovatko morsiuslunnaat hyvä vai huono perinne. Osa kirjallisuudesta esittää, että naiset ovat päinvastoin onnellisempia sekä suvaitsevat perheensisäistä väkivaltaa vähemmän mitä suuremmat lunnaat on maksettu⁷. Koulutuksen on myös pitkään nähty olevan tekijä, joka nostaa morsiamesta maksettavaa hintaa⁸. Kun tytär on koulutettu, hänen ajatellaan olevan tuottavampi, jolloin morsiamen perheelle on maksettava myös vastaavasti korkeampaa hintaa tyttären luovuttamista vastaan. Ashraf ym. (2020) ovat osoittaneet, että Indonesiassa ja Sambiassa morsiuslunnaiden perinnettä noudattavat yhteisöt lähettävätkin tyttäriään hanakammin kouluihin niiden tullessa saataville verrattuna yhteisöihin, joissa ei ole käytössä morsiuslunnaita.

Koulutus nostaa naisen hintaa.

Ulkoministeriön rahoittamassa yhteistyöhankkeessa olemme Ayu Pratiwin (Turun yliopisto), Kunal Senin (Wider-instituutti) ja Ralitza Dimovan (Manchesterin yliopisto) kanssa tutkineet morsiuslunnaiden perinnettä ja sen erilaisia seurauksia Tansaniassa. Käytössämme on Afrikan mittakaavassa ainutlaatuinen pitkittäisaineisto, jolla voidaan tutkia muun muassa morsiuslunnaiden, niiden osatekijöiden ja ominaisuuksien pitkän aikavälin yhteyksiä (1991–2010) muun muassa terveyteen, psykologisiin muuttujiin ja kulutukseen. Aineistolla voidaan seurata yksilöä lapsuudesta aikuisuuteen asti ja se on myös verrattain rikas, jolloin analyysissa voidaan sulkea pois erilaisten vääristävien tekijöiden vaikutukset mahdollisimman luotettavasti.

Alustavat löydöksemme osoittavat, että korkeilla lunnailla on erisuuntaisia vaikutuksia. Yhtäältä, korkea maksettu hinta näyttäisi olevan positiivisessa yhteydessä naisten korkeampaan itsetuntoon⁹ vielä vuosia lunnaiden maksun jälkeen. Kvalitatiivinen tutkimusnäyttö toteaakin, että naiset tyypillisesti muistavat itsestään maksetun hinnan koko loppuelämänsä ajan ja arvottavat itseään sen mukaisesti: ”Olen arvokas, olen tuottanut naimisiin mennessäni hyvät rahat vanhemmilleni”.

Toisaalta kuitenkin havaitsimme, että korkeat lunnaat ovat yhteydessä matalampaan hallinnan tunteeseen¹⁰ vielä vuosia myöhemmin. Tämä tukee ajatusta siitä, että ympäristö ja erityisesti mies sekä hänen sukunsa kontrolloi naisia enemmän, mitä suurempaa hintaa he ovat hänestä maksaneet. Aiemman tutkimuksen tapaan löysimme myös näyttöä sille, että korkeammat lunnaat ovat positiivisessa yhteydessä naisten kokemiin tapaturmiin kotona, jota käytetään yleisesti kaltoinkohtelun mittarina vielä vuosia häiden jälkeen.

Vaikka avioliittomaksuperinteillä voidaan katsoa olevan joitain hyötyjä, monessa maassa on viime kädessä vallalla toive siitä, että morsiuslunnaat muuttuisivat ajan myötä vain symboliseksi eleeksi. Tämän toiveen toteuttamisessa tarvitaan ilmiön parempaa ymmärrystä ja sen myötä vahvempaa säätelyä erityisesti niillä alueilla, missä haitallisimpia lieveilmiöitä esiintyy.