Miten kauas tekoäly meidät kantaa?
Kun ChatGPT julkaistiin, vakuuttelin seuraavien päivien aikana kaikille, että tämän ja edeltävän vuosikymmenen yksi tärkeimmistä yksittäisistä teknologisista edistysaskeleista oli tapahtunut. Vastaanotto oli silloin varovaisen kiinnostunutta, ja nyt tekoälyn uudet kehitysaskeleet alkavat olla kaikkien huulilla.
Maaliskuussa uusimman tekoälyversion GPT-4:n demotilaisuudessa OpenAI-säätiön edustaja Greg Brockman esitteli ruutuvihkoon lyijykynällä luonnostelemansa verkkosivun mallin, otti siitä kuvan kännykkäkameralla, syötti sen tekoälylle ja valmis verkkosivu syntyi vain joissakin sekunneissa. Se oli yksi kiehtovimmista teknologisista yllätyksistä mitä olen nähnyt.
Uusi tekoäly voi tehostaa tai korvata monia sellaisia rutiinitehtäviä, joiden ajateltiin vielä hetki sitten olevan automaatiolta turvassa. Taloudellisen tuotannon historiassa uudet tehtävät ovat aina korvanneet vanhat, mutta usein silti pelätään, että kunkin ajan automaatiossa on jotain aiempaan nähden poikkeuksellista. Tekoälyn tapauksessa tämä pelätty erityispiirre lienee se, että se kykenee jo melko tehokkaaseen tietotyöhön – sellaiseen, jossa ihmisaivoilla ajateltiin olevan suhteellinen etu.
Erään mielenkiintoisen näkökulman asiaan tarjoaa Daron Acemoglun ja Pascual Restrepon tutkimusartikkeli vuodelta 2018. Kirjoittajien mukaan automaation vaikutukset työn kysyntään voidaan jakaa karkeasti kahteen toisiinsa nähden vastakkaiseen efektiin.
Ensimmäinen vaikutus on suora syrjäytysvaikutus, joka viittaa työvoiman kysynnän heikkenemiseen niissä tehtävissä, jotka ennen suorittivat ihmiset. Vastakkainen efekti on tuottavuusvaikutus, joka viittaa tuottavuusparannusten ja tuotannon skaalan kasvattamisen aiheuttamaan työvoiman kysynnän kasvuun niissä tehtävissä, joita ei ole (vielä) automatisoitu. Automaation lopullinen vaikutus riippuu näin ollen siitä, kumpi kahdesta vastakkaisesta efektistä dominoi.
Vallankumouksellisten innovaatioiden sijaan kannattaa pelätä keskinkertaisia tai suorastaan kehnoja automaation muotoja.
Millaisten teknologioiden kohdalla syrjäytysvaikutus dominoi? Nämä ovat teknologioita, jotka korvaavat paljon työvoimaa, mutta eivät paranna tuottavuutta merkittävästi. Sitä vastoin merkittäviä tuottavuusparannuksia tuova automaatio voi tuottavuusefektin kautta kasvattaa työvoiman kokonaiskysyntää merkittävästikin. Jos siis on huolissaan siitä, mitä työlle tulevaisuudessa tapahtuu, kannattaa pelätä vallankumouksellisten uusien innovaatioiden sijaan keskinkertaisia tai suorastaan kehnoja automaation muotoja.
Tekoälyn suhteen olisin aika toiveikas: eräässä tuoreessa tutkimuksessa tekoälyassistenttia hyödyntäneet koodarit selvisivät ohjelmointitehtävästä peräti 55,8 prosenttia lyhyemmässä ajassa kuin verrokit. Toisessa tutkimuksessa tekoälyassistenttia hyödyntävät työntekijät ratkaisivat 14 prosenttia enemmän ongelmia.
Automaation raja-arvo äärettömän kaukana tulevaisuudessa lienee yhteiskunta, jossa kaikkien jäljellä olevien työtehtävien arvo liittyy ihmisvuorovaikutukseen itseensä, sillä tätä vuorovaikutusta ei voi automatisoida.
Ihmisvuorovaikutuksessa oleellista on myös siihen kulutettu aika, mutta ajan määrä vuorokaudessa on vakio. Saavutetaanko talouskasvun loppu ehkä siis silloin, kun valveillaoloaika ei enää riitä uusien palveluiden kuluttamiseen?
Eljas Aalto
väitöskirjatutkija
Turun yliopisto
