1. T&Y-lehti
2. Mitä on vihreä talouspolitiikka, Maria Ohisalo?

Mitä on vihreä talouspolitiikka, Maria Ohisalo?

Kun ilmastopolitiikka on alkanut kiinnostaa läpi puoluekentän, vihreät tarvitsee uusia tapoja erottautua.

Vihreät menetti kevään eduskuntavaaleissa yli kolmanneksen paikoistaan. Jälkipyykki on ollut kovaa. Sitä ovat esittäneet muun muassa puolueen entiset puheenjohtajat Osmo Soininvaara, Heidi Hautala, Satu Hassi ja Ville Niinistö.

Soininvaara esimerkiksi kirjoitti blogissaan, että vihreitä ei näkynyt talouspoliittisessa keskustelussa lainkaan.

Vaalien jälkeen puheenjohtaja, sisäministerinä ja ympäristö- ja ilmastoministerinä Marinin–Rinteen hallituksissa toiminut Maria Ohisalo ilmoitti, ettei hae enää kolmatta jatkokautta. Uudesta puheenjohtajastaan vihreät päättää kesäkuun alussa. Ehdokkaita on kaksi: kansanedustajat Saara Hyrkkö ja Sofia Virta. Heistä Hyrkkö tulee puolueen sisäpiiristä ja Virta sen ulkopuolelta.

Mikä meni vikaan, Maria Ohisalo. Oliko vihreillä vaaleissa talouspoliittinen linja?

”Vihreät on aika perinteikäs ohjelmapuolue. Meillä on tosi paljon ohjelmatyötä ja sektorikohtaisia ohjelmia. Puoluevaltuusto ja työryhmät tekivät ohjelmatyötä jopa hallituspolitiikan tekemisen aikana. Uskon, että suurin kysymys on, miten se on näkynyt ulospäin. Vaaliasetelma meni hyvin vahvasti aika perinteikkääseen vasemmisto–oikeistojakoon, jossa pääministerikandidaattien linjaukset olivat näkyvimmät ja kiinnostavimmat. Puheenjohtaja ei tietenkään yksin tee kaikkea, mutta näissä oloissa ei ole ollut helpointa sanoittaa vihreää tulevaisuusvisiota.”

Mistä siinä visiossa on kyse?

”Meidän talouspolitiikassamme on ollut läpi historian kyse siitä, miten uudistamme rakenteita ja järjestelmää niin, että toimitaan yhden maapallon rajoissa. Tällä hetkellä me kulutamme ilmaston, ympäristön ja ihmisen kannalta tätä palloa liikaa. Poltamme loppuun ihmisiä ja ympäristöä, mikä on Tampereelta varakansanedustajaksi päässeen Julia Sangervon hyvä kiteytys. Sen, että olemme saaneet itsemme irti fossiilienergiasta ja rakennettua asumisen ja liikkumisen kestävämmälle pohjalle, ei tarvitse tarkoittaa sitä, että elämä palaa viisikymmentäluvulle. Tämän sanoittamisessa en varmasti ole onnistunut.”

Tämä on globaalin tason ajattelua. Zoomataan kuitenkin lähemmäs. Vaalien talouskeskustelu käytiin kuitenkin mitä suurimmissa määrin Suomen valtion­talouden ja sen alijäämän ympärillä. Nyt sinulla olisi oiva tilaisuus kertoa, mitä ”vihreä tulevaisuusvisio” tarkoittaa kotimaisen talouspolitiikan saralla.

”Oli hyvä huomata näissä vaaleissa, että oikeastaan kaikki puolueet jakavat huolen velkaantumisesta, myös vihreät. Sanoimme, että Suomesta tulee vuoteen 2035 mennessä maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio, jonka talous on tasapainossa. Ja että se tarkoittaisi myös parempaa arkea ja elämää ihmisille. Olimme valmiit sopeuttamaan tulevan neljän vuoden aikana kuusi miljardia. Päätökset vaikkapa 80 prosentin työllisyysasteeseen pääsemisestä tehtäisiin neljän vuoden aikana. Mutta kuten tiedetään, niiden vaikutukset eivät tule näkyviin samoissa neljässä vuodessa.”

Millaisista toimista on kyse?

”Päätösvalmiutta olisi työperäisen maahanmuuton edistämiseen ja sosiaaliturvan rakenteiden joustavoittamiseen niin, että työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen on helpompaa. Koulutukseen panostaminen on totta kai keskeisin työllisyystoimi. Talouspolitiikkamme ydin on vihreä verouudistus. Valtiovarainministeriön keltainen budjettikirja voisi olla vihreä budjettikirja. Jokainen budjettipäätös on ympäristöpäätös. Meillä on nyt paljon verotukia ja suoria tukiakin, jotka ovat ympäristölle haitallisia.”

Ympäristöministeriöstä superministeriö

Muutamassa vuodessa ympäristökysymykset ovat nousseet Suomessakin elinkeinoelämän agendan kärkeen. Hallitusneuvottelujen alkaessa Helsingin Sanomat julkaisi Koneen hallituksen puheenjohtajan ja Suomen varakkaimman ihmisen Antti Herlinin haastattelun, jossa hän jyrähti siitä, ettei ilmastotavoitteista tule hellittää.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n mukaan Suomeen on suunnitteilla 85 miljardin euron edestä vihreitä investointeja vuosikymmenen loppuun mennessä.

Vielä marraskuussa 2018, joitakin kuukausia ennen edellisiä eduskuntavaaleja, vihreiden pätkäpuheenjohtajuutta hoitanut Pekka Haavisto sanoi Talouselämän haastattelussa, että isoja haasteita, ”ilmastonmuutoksen torjuntaa ja muuta” hoidetaan itse asiassa työ- ja elinkeinoministeriössä ja valtiovarainministeriössä. Tuolloin Haavisto peräänkuulutti, että vihreät ajattelisivat laajemmin.

Lopulta vihreät valitsivat Haavistolle ulkoministerin pestin, Ohisalolle sisäministerin pestin ja kolmantena ympäristö- ja ilmastoministerin paikan. Vanhempainvapaansa jälkeen kesäkuussa 2022 puheenjohtaja Ohisalosta tuli ympäristö- ja ilmastoministeri.

Haavisto korosti hallitusneuvotteluiden yhteydessä, että ympäristö- ja ilmastoministerille kuuluu ”ilmastoasioiden kokonaiskoordinaatio”. Samaan aikaan salkusta oli kevennetty siihen yleensä kuuluneet energia-asiat pois.

Politiikan toimittaja Robert Sundman arvioi kommenttikirjoituksessaan Ylellä, että ympäristön kannalta kovimmista kysymyksistä saattaa tulla maa- ja metsätalousministeriön ja elinkeinoministeriön asioita.

Jälkikäteiskatsannossa Sundmanin arvio oli oikea: suomalaista ilmasto- ja ympäristökeskustelua hallitsivat vaalikauden ajan kiistat metsien hakkuista ja hiilinieluista sekä elinkeinoelämän voimakas intressi ajaa vihreää siirtymää.

Haastattelua edeltävänä päivänä Helsingin Sanomissa julkaistiin Ohisalon valtiosihteerin Terhi Lehtosen vieraskynäkirjoitus. Suomelle on jäämässä hallituskaudesta ”massiivinen ilmastovelka”, ja siitä Lehtonen syytti maa- ja metsätalousministeriötä.

Mitä ajattelet väitteestä, että ympäristökysymysten kannalta painavin ministeriö on tätä nykyä elinkeinoministeriö eikä ympäristöministeriö?

”Olemme tietysti miettineet parhaita keinoja puolueen tavoitteiden edistämiseksi. Tässä talossa vihreiden kannattaa mielestäni olla aina. Muutoin olisi vaikea olla hallituksessa. Meillä on täällä historiaa ja lisäksi osaamista ja intoa mennä näissä asioissa todella syvälle. Minusta ympäristöministeriön pitäisi olla superministeriö, jossa olisi aidosti enemmän työkaluja vaikuttaa ilmastokriisiin ja luontokatoon yhtä aikaa. Nyt nähdään tosi vahvasti se, että luontokato alkaa nousta kysymyksenä samanlaiseksi kuin ilmastokriisi on viime vuosina vihdoin noussut. Se koskettaa kaikkia sektoreita koulutuksesta ja kasvatuksesta alkaen.”

Mitkä olivat vihreiden suuret voitot sisäministeriössä?

”Minusta oli tärkeää, että vihreät oli sisäministeriössä aikana, jolloin koronan vuoksi jouduttiin tekemään aivan poikkeuksellisia rajoitustoimia. Uskon, että siitä jäi tuleville hallituksille oppi, ettei mikään talo ratko ongelmia yksin ja että eri sektoreiden pitää keskustella toinen toistensa kanssa.”

Mutta eikö pandemiapolitiikassa ollut enemmän kyse akuuttien valtavien tulipalojen sammuttamisesta kuin puolueen oman politiikan ajamisesta?

”Kyllä. Turvapaikanhakijoiden oikeuksien edistämisessä on ollut paljon tehtävää, ja siihen prosessiin olemme saaneet lisättyä tukea. Yksi ensimmäisistä toimistamme oli siirtää työperäinen maahanmuutto työ- ja elinkeinoministeriöön. Se lähti aidosti pelaamaan paremmin, kun tehtiin sisäministeriön ja TEMin kanssa yhteistyötä. Myös yritysmaailmasta kuuluu viestiä prosessien jouhevoittumisesta. Ihmisoikeusnäkökulman vahvistamisessa vihreät olisi ollut valmis tekemään vielä enemmän esimerkiksi perheenyhdistämisiin liittyen.”

”Lisäksi selvitimme Suomessa olevien paperittomien oleskelun laillistamista. Ajattelen, että on inhimillisesti ja talousjärjestelmämme kannalta kestämätöntä, jos paperittomien työskentely ja osallisuus yhteiskunnassa eivät onnistu. Jos toimeentulon mahdollisuuksia ei ole, myös rikollisuus lisääntyy. Ylipäätään saimme vahvistettua käsitystä, että turvallisuus on laajempi kysymys kuin poliisin tai rajavartijoiden resurssit. Näitä vietiin sisäisen turvallisuuden selonteossa eteenpäin, ja siitä tuli entistä enemmän myös ympäristö- ja ihmisoikeuskysymys.”

Maahanmuutto on Suomelle kohtalonkysymys

Jutun kirjoitushetkellä toukokuun lopussa hallitusneuvotteluissa väännetään työperäisestä maahanmuutosta. Poliittisessa keskustelussa törmää usein ajatukseen, miten ihan kaikki suorastaan tungeksivat tänne töihin, vaikka meillä on homogeeninen ja harvaan asuva väestö, vaikea kieli ja pitkät talvet. Työ- ja elinkeinoministeriö on arvioinut, että vain kymmenen prosenttia esimerkiksi hoitajapulasta saataisiin paikattua ulkomaisella työvoimalla. Työtä tekevän väestön väheneminen vaikuttaa olevan Suomelle paljon kriittisempi kysymys kuin muun väestön ikääntyminen.

Ohisalo sanoo, että Suomen houkuttelevuus on ollut kohtalonkysymys jo pidempään. Ihmisiä ei ole jonoksi asti tulossa, vaikka määrät ovatkin olleet kasvussa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön ja ulkoministeriön kanssa on koetettu selvittää koulutusohjelmia ja mahdollisuuksia mahdollisimman nopeaan työllistymiseen.

”Niitä olisi pitänyt vauhdittaa enemmänkin, mutta tällaisilla palasilla se [työperäisen maahanmuuton lisääminen] ei ratkea”, hän sanoo.

Dilemma on kinkkinen. Ohisalon mukaan on tapahtunut muutos, ja Suomesta on onnistuttu välittämään kuvaa kiinnostavana ja turvallisena maana, jossa luotetaan viranomaisiin.

”Kerrotaan sitä viestiä, että jos tulet ja perheesi tarvitsee työpaikkoja tai lapsesi varhaiskasvatusta, niin siihenkin luodaan mahdollisuudet.”

Suomi on kuitenkin jo nykyisellään maahanmuuttajien integroitumismahdollisuuksia mittaavan MIPEX-indeksin ykkösmaa. Ja vaikka saisimmekin haluamamme nuoret ja koulutetut maahanmuuttajat ja heidät vielä integroitua yhteiskuntaamme, edessä on heti toinen pulma. Huippuosaajiin keskittyvä talous on yhteiskuntarakenteita keskittävää. Miten Suomeen töihin tulleet maahanmuuttajat saadaan pysymään provinsseissa, joista kantasuomalaisetkin muuttavat töidensä perässä pois?

Ohisalon mielestä kyse on samoista asioista kuin muuallakin. Kielikoulutuksesta, perheen Suomeen tuomisen mahdollisuudesta ja esimerkiksi tulorajoista.

”Perussuomalaiset ja varmaan jotkin muutkin pitivät vaalien alla esillä sitä, että palkan pitäisi olla melkein niin kova, ettei moni suomalainenkaan saisi sellaisia ansioita. Ikään kuin meillä olisi varaa valikoida näin tiukasti tässä tilanteessa.”

Miten vihreä siirtymä maksetaan?

Eurooppalaisen ilmastopolitiikan asetelma on, että EU-komissio vaatii paljon, parlamentti vielä enemmän, mutta jäsenvaltiot hankaavat vastaan, minkä ehtivät.

EU:n seuraava suuri maali on Fit for 55 -hanke, jonka mukaan päästöjä tulee vähentää 55 prosenttia vuoden 1995 tasosta.

Viime heinäkuussa Suomessa voimaan tullut ilmastolaki linjaa, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Ristiriita syntyy siitä, että Suomi tuntuu järjestään pitävän EU:n tavoitteita liian kovina ja sitovina, vaikka ne ovat linjassa sen omien tavoitteiden kanssa.

Suomi esimerkiksi vastusti jyrkästi komission ja parlamentin rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin ajamia uudistuksia. Samaan aikaan kolmannes Suomen päästöistä – saman verran kuin EU:ssa keskimäärin – tulee yhä rakennuksista, eikä rakennuskannan päivittäminen ole todellakaan helppo ja nopea tehtävä.

Kaikki suomalaiset puolueet asemoituvat enemmän tai vähemmän ilmastotoimien puolelle, mutta samaan aikaan monet toteuttavat niitä vastahakoisesti. Ovatko suomalaispuolueiden sanat ja teot ristiriidassa?

”Haluan kaikkia kiittää, jokaista tarvitaan. Mutta me olemme puolue, joka tuo nämä asiat aina ensimmäisenä ja viimeisenä pöytään. Sanon suoraan, että on väsynyt analyysi sanoa, että kaikki puolueet ovat ilmaston tai luonnon puolella. Jos kysyttäisiin valtiontalouden tasapainottamisen tarpeesta, kaikki sanovat, että joo, pitää tasapainottaa. Kaikki kuitenkin tietävät, että tasapainottamisen tavoissa ja mittaluokassa on puolueiden välillä eroja. Sama pätee ilmasto- ja ympäristöpuolelle.”

Ymmärretäänkö Suomessa, miten kunnianhimoinen ja vaativa tavoite hiilineutraalius vuonna 2035 on?

”Luulen, että poliitikoilla on laajemminkin tekemistä siinä, miten me kerromme hiilineutraaliudesta ylipäätään. Kyse ei ole siitä, että tavoite on kunnianhimoinen, vaan että se on välttämätön.”

Taloudellinen tilanne näyttää kuitenkin uudistusten osalta vaikealta. Suomen valtion edessä lienee tiukka kulukuri, kun taas kohonnut korkotaso vähentää yksityisen sektorin investointihalukkuuksia. Miten vihreä siirtymän investoinnit saadaan maksettua?

”Yhtälö ei todellakaan ole helppo, mutta jos me jätämme nyt investoinnit tekemättä, myöhemmin tulee vielä kalliimpi lasku – eikä vain ympäristön ja ilmaston näkökulmasta. Vaikkapa rakennuspuolella tilanne on näkynyt vähentyneinä projekteina. Valtionkin on vaikeampi tehdä aloitteita, koska kustannukset ovat nousseet. Mutta tällaisissa tilanteissa valtion kannattaisi olla se, joka kannattelee ja edistää vihreää siirtymää, edistää vaikka aktiivisesti kohtuuhintaisen asuntotuotannon tavoitteita. Eivät korot toivottavasti ikuisesti pysy korkeina.”

Palauttaako vihreä siirtymä jyrkän EU-vastaisuuden poliittiselle kentälle?

”Eurooppa-päivänä viime viikolla oli jännä huomata kyselyistä, että suomalaiset ovat yhä todella vahvasti EU:n puolella, vaikka viimeisen vuoden aikana ennallistamisasetuksesta ja energiaremonteista on leimahtanut valtavat taistelut hallituksen sisällä ja ulkopuolella. En todellakaan puolusta EU:ta kaikessa, mutta ajattelen, että on Suomen etu olla rakentavana jäsenenä mukana vaikuttamassa päätöksiin. Silloin niistä tulee parempia sen sijaan, että ajamme itsemme nurkkaan ja olemme niin, että paskat tästä tulee mitään. Silloin ketään ei kiinnosta kuunnella meitä.”

Meidän kannattaa olla etujoukoissa. Vaihto­ehto on jäädä paikalleen venaamaan, että vihreän teknologian ratkaisut tulevat muualta sen sijaan, että lähtisimme maailmalle viemään ja myymään niitä.

Edessä voi hyvin olla EU:n yhteisvelkajärjestelyjä, jotta saataisiin luotua unionille ilmastorahastoja. Miten niihin pitäisi suhtautua?

”Itse olen sanonut tähän asti, että katsotaan olemassa olevat mekanismit ja käytetään niihin kiinnitetty raha. Sosiaalirahaston kanssa Suomi jäi Ruotsin ja Tanskan kanssa yksin, kun ajattelimme, ettei EU:n tehtävä ole lähteä tukemaan yksittäisiä kotitalouksia ympäri unionia. Eurooppalaisittain ymmärretään, että muutos tapahtuu nyt. Meidän kannattaa olla etujoukoissa. Vaihtoehto on jäädä paikalleen venaamaan, että vihreän teknologian ratkaisut tulevat muualta sen sijaan, että lähtisimme maailmalle viemään ja myymään niitä. Tämä on miljardien eurojen kysymys, jota varmaan tuolla Säätytalollakin punnitaan.”

Vihreät tunnetusti eivät halua profiloitua vasemmalle eivätkä oikealle. Samaan aikaan Suomeen näyttää olevan tulossa kolmas peräkkäinen vasemmisto–oikeistorailon ympärille rakentuva hallitus. Yksinkertaistavia akseleita korostavat myös median suosimat nelikentät. Onko valmiiden rintamalinjojen välissä tilaa?

”Olen miettinyt paljon vihreiden historiaa ja sitä, miten puolue syntyi ’liikkeiden liikkeenä’. Meidän pitää jatkossa osoittaa olevamme entistä vahvemmin liikkeiden liike ja olla taho, joka voi tehdä luontevasti yhteistyötä vaikka kahden EK:n – Elinkeinoelämän keskusliiton ja Elokapinan – suuntaan. Vahvuutemme on nimenomaan siinä, että pystymme työskentelemään näin.”